Mainos

Tapparan peliesitykset kaudella 2014–2015

  • 27 659
  • 64
Eihän nämä peliesitykset mitään hyviä ole, mutta edelleen, annetaan aikaa ainakin vielä marraskuulle. Tapparan päätökseltä palkata Tapola putoaa samantien pohja, jos nyt huudetaan Rautakorpi hätiin.

Seuraavan kuukauden sisään Tapparalla on kymmenen peliä - katsotaan ne ja jos maajoukkuetauolla näyttää edelleen huonolta, niin sitten voidaan miettiä mitä tehdä.

Jos jäi epäselväksi: väärää päätöstä on turha paikata potkuilla, jos tilalle ei ole parempaa korvaajaa (Tukka-Jukka tietysti on, mutta sitä ei nyt lasketa- pohjalainen palaa kuitenkin taas kerran jossain vaiheessa:). Veikkaus on pikemminkin, että kärvitään tämä kausi näin - jos nyt ei ihan jumboksi valahdeta, peli mene vielä enemmän juntturaan ja joukkueen luotto lopu täysin - ja Tapolan sopimus puretaan keväällä. Jos siinä nyt ei ollut optiota jo valmiiksi, paremmin muistavat kertokoot.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jos kyseessä olisi vähemmän lojaaleista työhevosista ja Tukka-Jukan koulimista "kilteistä" pelaajista (mikä näkyy nyt negatiivisesti) koottu porukka kuin Tappara, valmennus olisi jo ns. pelattu ulos. Nyt yritetään väkisin ja väkinäisesti, vaikkei lopulta välttämättä edes tiedetä, mitä.

Toisaalta se on hyvä, ettei ole sellaista valmennussavustamoa joukkueessa, jotka päättävät kokeilla 3 valmentajaa kaudessa, että mikä herrojen vartalolle sopii. Valmentajan käyttäminen tekosyynä huonoon pelaamiseen on jääkiekossa turhankin tuttu ilmiö.

Toisaalta muistetaan, että Tapparassa Rautakorpi on valmentanut varsin nimettömiä pelaajia Liigan huipulle. Tässä on vaarana, että kun flow loppuu, niin palataan sinne Mestis-tasolle. Tapparassa ei liian montaa sellaista tähteä ole, jotka olisivat koko uransa pelanneet suurimmassa huomiossa.

Nythän peli on jumissa, koska voittoja ei ole tullut ja voittoja ei ole tullut, koska peli on jumissa. Tuttu noidankehä, vaikea murtaa.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jos kyseessä olisi vähemmän lojaaleista työhevosista ja Tukka-Jukan koulimista "kilteistä" pelaajista (mikä näkyy nyt negatiivisesti) koottu porukka kuin Tappara, valmennus olisi jo ns. pelattu ulos. Nyt yritetään väkisin ja väkinäisesti, vaikkei lopulta välttämättä edes tiedetä, mitä.

Ikävä kyllä juttuja tyytymättömyydestä on kuulunut tuostakin porukasta. Toimivia asioita on menty muuttamaan eikä tulokset ainakaan vielä todellakaan mairittele. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Pakko myöntää, että hiukan alkaa usko horjua.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Niin, aivan alun tappioissa peli ei oikeasti ollut edes kovin huonoa, esim. KalPa-häviö oli melkein omaa huolimattomuutta, niin hallussa peli oli Tapparalla pitkät pätkät. Sittemminhän Lukko-matsi oli ainakin näennäisesti erittäin tiukka Tapparaakin selkeästi kovempaa pelaajamateriaalia vastaan, mutta sen jälkeiset kolme tappiota ovatkin sitten olleet jo luvattoman huonoja esityksiä. Peli on valunut käsistä nopeisiin vastustajan maaleihin, ja toisaalta edes itse tehty ensimmäinen maali Bluesia vastaan ei avannut mitään henkisiä lukkoja, vaan peliesitys laantui hyvän startin jälkeen täydellisesti.

Oma näkemykseni on etteivät pelaajat tiedä 100% miten Tapola haluaisi heidän pelaavan. Pitäisi karvata, pitäisi pelata keskialue tiiviisti, pitäisi puolustaa tarkasti jne. Toisaalta pitäisi olla luova omassa hyökkäyspelissä, mikä johtaa päinvastaiseen eli pelaajat yrittävät kuka mitäkin yksilöinä, ja yleensä menettävät kiekon liian helposti vastustajalle. On jotenkin hälyttävää että älykkäänä hyökkääjänä pitämäni Kuuselakin ajautuu kiekon kanssa vastustajan sumppuun ja menettää sen vaarallisesti, kun viime kaudella mies olisi nopeasti siniviivan jälkeen pelannut kiekon kovalla ja tarkalla syötöllä ketjukaverin lapaan ja välittömästi vaaralliseen maalipaikkaan.

Kahdella viime kaudella Tapparan tiivis ja väliin ärsyttävän (vaativan fanin silmin) kurinalainen puolustuspeli tuotti vastustajalle paljon kiekonmenetyksiä, ja sitä kautta Tapparalle hyviä maalipaikkoja. Maalintekopelissä ei ollut juuri minkäänlaisia ongelmia ajanjaksolla syksy 2012 - kevät 2014. Nyt kun on tietoisesti lähdetty nostamaan karvauspelaamista ja pelaamaan rohkeammin (tämän Tapola on myöntänyt haastatteluissa), maalipaikkoja syntyykin yllättäen paljon vähemmän kuin silloin, kun "hyökkääminen" oli varovaisempaa. Tapolan "ongelmanratkaisujääkiekko", jossa yksilöiden luovuutta yritetään kaivaa esille ilman äärettömän kurinalaista sapluunaa mallia Rautakorpi, onkin aiheuttanut pelaajistoon epävarmuutta ja epäuskoa yhteiseen tekemiseen. Olisiko taas lokakuun edetessä aika palata vanhaan, kaivaa vähän terävyyttä joukkueen luisteluun ja alkaa voittaa pelejä?
 

Tollanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ikävä kyllä juttuja tyytymättömyydestä on kuulunut tuostakin porukasta. Toimivia asioita on menty muuttamaan eikä tulokset ainakaan vielä todellakaan mairittele. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Pakko myöntää, että hiukan alkaa usko horjua.

Muistaakseni viime kaudella huhuttiin pelaajien olleen tyytymättömiä, kun piti pelata "ahdistavaa robottikiekkoa". Kiekkotietäjät ja osa faneistakin kärsi suuresti väärin voittamisesta. Ei ollut peli-iloa eikä ollut mahdollisuutta nauttia maisemista. Ikävää oli kun kolmannessa erässä lyötiin luukut kiinni ja istuskeltiin johtoaseman päällä. Piti nimittäin voittaa viihdyttävästi. Joidenkin mielestä Rautakorvesta oli päästävä, jotta ilo palaisi. Nyt jos/kun sitten tähän ahdistukseen tarjotaan lääkettä, ei ole sekään hyvä. Taas ahdistaa. Nyt ei tiedetäkään, miten pitää pelata.

Saas nähdä mitä tästä tulee. Nyt voi kuitenkin jo jälkiviisaasti todeta, että kannattaa pikkuisen miettiä, milloin ja mistä on varaa valittaa.
 
Toisaalta se on hyvä, ettei ole sellaista valmennussavustamoa joukkueessa, jotka päättävät kokeilla 3 valmentajaa kaudessa, että mikä herrojen vartalolle sopii. Valmentajan käyttäminen tekosyynä huonoon pelaamiseen on jääkiekossa turhankin tuttu ilmiö.

Voi olla, joskus ja jossain. Mutta harvemmin enää ammattilaistasolla, eikä takuulla ensimmäiseksi post-Humppatukankaan Tapparassa. Eikä siitä pääse jääkiekon reaalimaailmassa mihinkään, että valmennus (etenkin kokematon) on se, jonka on ansaittava koko porukan tai ainakin enemmistön luotto ja oma auktoriteetti, jotta hommasta tulee yhtään mitään - ja se tehdään teoilla. Käytännössä, ei teoriassa.

En jaksa nyt toistaa/linkittää kaikkia asiallisia huomioita Tapparan pelillisistä ja henkisistä ongelmista, joita tänne itse kukin on kertonut, kun löytyvät äkkiä tästä ja toisesta kausiketjusta (Korkkiruuvilta nyt tuosta ylhäältä helpoiten:). Suoraan sanoen lähinnä v-tuttaa, jos ja kun näyttää siltä, että on ollut oikeassa kevään pahanilmanlintuiluista lähtien.

Silti potkut eivät ole ratkaisu, jos ei ihan umpisolmuun mene. Pitää vain niellä, että tämä on välikausi eikä Tapolasta ole käytännön uskottavaksi liigan ykköskäskijäksi. Ainakaan vielä eikä (tämän kauden) Tapparassa.

Noin yleisemmällä tasolla: jos on päässyt unohtumaan, vastuuvalmentaja ei ole tämän pelin yksinvaltias, mutta on (ylläri) vastuussa. Muulloinkin kuin silloin, kun menee hyvin. Ja tämän oikeat, menestyvät ja ylipäätään töitä saavat koutsit kyllä tietävät.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Jepjep, ollaan 12. kymmenen ekan pelin jälkeen, niin eiköhän tää oo tässä. Tapola on nähty - ei vaan riitä. Välikausi. Kaikille kenkää. Viime kaudella pelattiin tylsää kahvakiekkoa. Toissa kaudella mentiin yhdellä ketjulla ja maalivahti oli ihan paska...

Nyt hei jätkät ihan oikeesti. Joku Ilves dominoi viime kaudella runkosarjan alussa ihan mielin määrin ja oli lopulta 11. Alkuhuuman jälkeen pelinsä oli huonompaa kuin vaikkapa Tapparan peli tällä hetkellä. Etsäävaanvoi naulata koko kautta avauskympin jälkeen, siellä on meinaan edelleen sen 150 pistettä tarjolla. Henk. koht. mulle on kutakuinkin ihan sama, miten runkosarja menee, kunhan sen päätteeksi sijoitus on vähintään 6. . Muistaakseni Huapala osuvasti totesi 2012 lokakuun puolivälissä, että Tappara kaudella 2012-2013 on pisteautomaatti Ilvestä lukuunottamatta kaikille. No, onneks nyt on Ilveksen lisäksi myös Sport keltä saadaan pisteitä.
 

Rixa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Henk. koht. mulle on kutakuinkin ihan sama, miten runkosarja menee, kunhan sen päätteeksi sijoitus on vähintään 6.
Viimekaudella 6. sijaan vaadittiin 93 pistettä ja sopiva määrä kolmen pisteen voittoja. 6. Sijalla oli Blues 28 suoralla voitolla ja 137 tehtyä maalia. Joten mikäli viimekautta käyttää minään mittarina tarvittaisiin jäljellä olevista otteluista 84 pistettä (jotta pisteitä olisi 94), tämä taas tarkoittaisi 1,68 pistettä per jäljellä oleva peli, eli vähintään joka toinen peli pitää voittaa ja muutama ekstrapeli siihen vielä päälle. Tämän lisäksi jäljellä olevissa peleissä pitää tehdä keskimäärin vähintään 2,44 maalia per peli, jotta päästäisiin tuohon 137 maaliin.
^^ Täytyy tosin ottaa huomioon, että sijalla 7. oli Jokerit samaisella 93 pisteellä (25kpl 3 pisteen voittoja). Jokerit teki 156 maalia, sijalla 5 oli JYP 154 tehdyllä maalilla.

Tapparan pitää alkaa tekemään maaleja ja käyttämään ylivoimat hyödykseen. Nykyisillä maalimäärillä voidaan unohtaa sijoitus 10 parhaan joukossa samantien.
 

lego

Jäsen
Kauden paras esitys tänään Tapparalta, ei pelkästään tuloksen suhteen. Puolustus toimi jälleen hyvin ja mikä parasta, hyökkäyksessä tehtiin viisi maalia ja paikkoja oli useampaan lisäosumaan vielä. Lisäksi CHL:n jatkopeleihin eteneminen on kivaa, vaikka vähän harjoitusturnauksen asenteella olen tähän asti pelejä katsellut.

Toivottavasti sama tahti jatkuu Ässiä vastaan torstaina!
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Puolustus toimi jälleen hyvin ja mikä parasta, hyökkäyksessä tehtiin viisi maalia ja paikkoja oli useampaan lisäosumaan vielä.
Kyllä se puolustus toimi ihan hyvin suorien hyökkäysten osalta, mutta kiekonriiston jälkeen yleensä alkoivat ne Tapparan ongelmat, aivan kuten Liigassakin. Liian monta kertaa menetettiin kiekko omissa karvauksen tai huonon syötön seurauksena. Metsola piti Tapparan voitossa kiinni ottamalla pari maukasta torjuntaa, huonompana päivänä olisi voinut tulla tiukka matsi ja paniikki omissa valmis.
 
Jepjep, ollaan 12. kymmenen ekan pelin jälkeen, niin eiköhän tää oo tässä. Tapola on nähty - ei vaan riitä. Välikausi. Kaikille kenkää. Viime kaudella pelattiin tylsää kahvakiekkoa. Toissa kaudella mentiin yhdellä ketjulla ja maalivahti oli ihan paska...
Nyt hei jätkät ihan oikeesti.

Kuka täällä on väittänyt, että mitään on vielä pelattu? (muutamassa tunnetilaviestissäni itse ilmoitin, että just nyt ikään kuin v-tuttaa ja teksti on sen mukaista:). Kyllä ne on ihan eri tason "analyytikot" ja muut spedet, jotka vetelevät johtopäätöksiä alle kuukausi sarjan alusta.

Koko ajan on korostettu, että tällä hetkellä menee moni asia perselleen, mutta että aikaa on. Sekin vaan on ikävä tosiasia, että nimenomaan kokemattoman ja auktoriteetiltaan horjuvan valmennuksen alaisuudessa vaikeudet tuppaavat kasaantumaan, kumuloitumaan ja kasvamaan äkkiä kokoaan isommiksi, kun välineet ratkaista erinäisiä tuskatiloja kentällä ja sen ulkopuolella ovat niukemmat.
Rautakorven Tapparasta tiesi aina, että kyllä se loksahtaa, koska pohjalla oli oikeat asiat ja tekemisessä tökki enemmän yksityiskohdat. Nyt on paha fiilis, että homma menee toisinpäin... mutta edelleen, kattotaan ny.

Hyvä, jos Trencin-voitto aukaisi edes jotakin lukkoja, etenkin maalinteon (en ulkomaan työmatkan takia nähnyt sitä).
 
Yksittäiset tulokset ovat yhä tasan yksittäisiä tuloksia, mutta eilisessä matsissa näkyi ainakin telkkarinseurannan perusteella valoa (muutakin kuin tunnelin päässä oleva juna:).

Rankasti yksinkertaistettuna: x kertaa enemmän suoria hyökkäyksiä, laukauksia ja suuntaa maalintekosektoriin heti hyökkäyssinisen jälkeen. Kolmesta maalista kaksi tuli ylläripylläri suorasta laukauksesta viivasta tai sen seurauksena. Mikä ilahduttavinta, nimenomaan junnut uskalsivat tehdä nopeita, tuloksekkaita ratkaisuja, kun oli paikka.
Ja koko joukkueesta huokui jopa tv-kuvan välityksellä niin iso helpotus, että henki kulkenee helpommin seuraavissa reeneissäkin. Koska jääkiekon reaalimaailmassa kaikki liittyy kaikkeen, joka ikinen voitto ja onnistunut suoritus tukee niitä seuraavia. Ihan samalla tavoin kuin negatiivinen kehä oli koko ajan muuttumassa pahemmaksi (Tapolan kannalta potku-uhaksi saakka).

Välillä sähellettiin yhä, mutta ajoitukset, syöttölinjat ja muut perusasiat napsuivat huomattavasti paremmin kohdalleen. Väkisin ei silti yritetty survoa läpi keskustasta, vaan maltettiin etsiä vaihtoehtoisia väyliä - silloin, kun se oli järkevää, ei minään naurettavana itseisarvona.

Kausi on edelleen pitkä ja tekemistä piisaa, mutta josko se tästä.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Eilisestä Lappeen pelistä sen verran että yv on edelleen mielikuvituksetonta, viidellä kolmea vastaan pitää aina tehdä maali.Ensimmäisessä erässä Tappara oli vähän jaloissa mutta loppua kohden parani ja jatkoajalla 4 vs. 4 Tappara oli lähes suvereeni,ainoastaan maali jäi puuttumaan.Kauden alla toivoin että Malinen olisi kesän aikana ottanut sen yhden askeleen.Nyt näyttää valitettavasti siltä että se askel on otettu taaksepäin.Häviää lähes kaikki kaksinkamppailut ja kiekolliset ratkaisut ovat hitaita.Yhtä sentteriä huutaa kokoonpano.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei mun mielestä Malinen mitään askelia ole ottanut mihinkään suuntaan. Edelleen toki on toivottu ja toivottu, että miehestä kuoriutuisi kiekollisesti jotain, mutta kyllä se valitettavasti niin on, että se lienee täysin turha toivo. Yksittäisiä hyviä suorituksia kyllä näkee silloin tällöin ja muutamassa pelissä viime viikollakin lämmitti miehen suoriutuminen ihan mieltä. Mielestäni jopa pelasi ihan kohtalaisesti EJ:n ja Jormakan välissä. Valitettavasti tuo jatkuva muuttelu nyt näkyy entistäkin vaikeampana, kun tuntuu että Rautakorpilais-Tapolalainen syndrooma on se, että kokeillaan ties kuinka monennen kerran jotain komboa joka ei toimi. Nyt mies siirettiin tuhoamaan yhden toimivan ketjun peli (Marjamäki-Peltola-Laine) peli. Malisen siirryttyä tähän ketjuun se ei toiminut enää yhtään. Oliko muutos onnistunut? En usko, että kukaan tuota Malisen paikkaa havittelee, koska miestä siirrelleen ja siirrellään ketjusta toiseen ikään kuin odottaen, että mies jotenkin nostaisi jonkun ketjun tasoa tai että erilainen kemia löytyisi, mutta se on tuloksetonta, koska se nyt ei vaan kerta kaikkiaan onnistu Maliselta. Kiekollinen pelaaminen on aivan köyhää ja siihen ei auta mikään muu kuin se, että miehellä on täysin itsenäiset ja peliä itse tekevät laiturit, joille Malinen sitten voi tehdä kiekottomana tilaa. Jos mies joutuu jotenkin omilla ratkaisuilla moottoroimaan hyökkäyksiä kiekollisesti se on ihan mahdoton tehtävä vaikka sinne kuinka vaihdettaisiin laitureita. Ongelmahan on se, että Malisen ketjun on vaikea päästä hyökkäysalueelle, kun Malinen ei pysty auttamaan keskeltä keskialueen ylittämiseen. Siihen tökkää hyväkin hyökkäys, kun Malinen saa kiekon ja ei löydä laitureitaan liikkeestä ja pysähtyy punaiselle ja viskaa joko huonolla ajoituksella päätyyn tai palauttaa. Siinä menevät hyökkäävät laiturit sitten hukkaan. Maliselle oikea paikka nelosketjussa ja sinne rooliksi sellainen, että miehen ainoa tehtävä on puolustaa ja saada kiekko omalta alueelta laitureille, jotka sitten vaikka siniseltä laukovat kohti vastustajan maalia, että seuraava ketju saa hyökkäyspään aloituksen. Jos tällä tavalla matsaamalla voidaan himmentää vaikka vastuksen ykkösketju Malinen on tehnyt tarpeeksi loistavaa duunia.

Tästä epäselvästä selostuksesta huolimatta ja sen miljoonannen kerran sanoneena kerron, että valmennus vuodesta, kuukaudesta ja hetkestä toiseen kuitenkin kuvittelee, että he onnistuvat kuorimaan Malisesta kiekollisen virtuoosin. Eivät onnistu. Sitä on yritetty niin kauan, että nostakaa nyt jo kädet pystyyn. Jos päässä ei raksuta tarpeeksi nopeasti, vaikka vierellä olisi kuka niin tuskimpa se siitä väkisin vääntämällä muuttuu. Malinen ei nyt vaan siihen pysty ja se kakkossentteri on hankittava jostain muualta. Tottakai loukkaantumiset vaikuttaa ja Malinen pitää huolen, ettei omiin mene maaleja...mutta se ei riitä kakkosketjun sentterille.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Niin, toisaalta JOS pelaaja pystyy, kuten Malinen pystyy, edes ajoittain väläyttelemään, tekemään hyviä ratkaisuja hyökkäyspäässä, niin silloin siellä on olemassa se kyky pelata hyökkäävässä roolissa. Kun se ongelma ei tässä kohtaa tunnu olevan Malisella kuin siellä korvien välissä. Se on niin monesti ollut sieltä tulossa, että mä voin sanoo: kyllä se Jakke viä tulee. Luistelu on ihan riittävän hyvää. Kädet, on riittävän hyvät. Ongelma on siellä intensiteetissä.

Kun siis Malinen pääsee välillä tilanteisiin vähän puolivillaisesti, mutta sitten kun pitäisi alkaa tekemään tulosta, niin aina sieltä iskee jonkun ihan hämärän koomavaihteen silmään. Siis yksinkertaisesti, Malinen ei pysy tarpeeksi hyvin kiekollisen pelin sisällä. Se on näennäisesti siellä sota-alueella, mutta vähän tuntuu siltä, että mielessä on vaan se puolustusvalmius. Miten tää ongelma ratkaistaan? No, ei ainakaan peluuttamalla Malista Erkinjuntin, Jormakan tai Laineen kaltaisten pelaajien kanssa. Siis jos Malisesta halutaan jotain irti hyökkäyspäässä, niin laidoilla pitäisi viilettää ukkoa tyyliin Kuusela-Peltola. Joo, on pelannut Kuuselan kanssa, mutta edelleen siellä oli se Ej toisessa laidassa.

Ja sitten on tää meirän sentteriongelma. Eli tilanne on seuraava: Green on poissa. Näin ollen kokoonpanoon seuraavana nokkimisjärjestyksessä on tällä hetkellä Laine. Sitten meillä on laituriparina Marjamäki-Laine. Peltola on laituri, jota joudutaan peluuttamaan sentterinä. Sitten on toinen liikkuva sentteripalanen, Malinen. Toinen laituripari on Erkinjuntti-Jormakka. Kuten viime pelissä nähtiin, Laineesta ja Marjamäestä ei saada mitään irti, jos on noin intensiteetitön mies keskellä. Juki on huomattavasti Malista aktiivisempi pelaaja, ja kun Peltola-Marjamäki -kaksikko kaivaa kiekkoa, niin Laine poimii karat hyvällä (hyökkäyspään) pelinluvulla. Malisen kanssa Marjamäki jää yksin karvaamaan ja ketjun pelistä tulee selviytymistä. Mutta ei Malista voi Erkinjuntin ja Jormakan keskelläkään peluuttaa. Tähän mainitsin syyt jo aiemmin. Sitä en osaa selittää, miksei Jukin peli siinä toiminut, liekö hänkin sitten miettinyt liikaa puolustusvelvoitteitaan.

Mikäli sentterihankintaa venytetään, niin Greenin palatessa palikat menisi osapuilleen näin:

Erkinjuntti-Green-Jormakka
Marjamäki-Malinen-Peltola

Tai jos Da Costa myös toipuu, niin

Erkinjuntti-Green-Jormakka
Marjamäki-Da Costa-Peltola
Rauhala-Malinen-Karjalainen

Jolloin kolmosketju on huomattavasti hyökkäävämpi ja nelonen on sitten ihan nollausketju.

Lisätään vielä se, että paljon olen Malista kritisoinut, mutta se johtuu pääosin siitä, että näen siinä ukossa kuitenkin paljon ulosmittaamatonta potentiaalia.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kirjoittelin 6.10 että olisiko aika palata vanhaan, ja mitä tekee Tapola joukkoineen heti seuraavissa peleissä, ottaa käyttöön rautakorpimaisen äärettömän tiiviin viisikkopelaamisen ja keskialueen träpin, ja alkaa voittaa pelejä niukasti. Ihan kuten lokakuussa 2013 (tämän toistamiseen en kyllä jaksanut uskoa yhtään katastrofaalisen huonon TPS-pelin jälkeen, pakko myöntää). Olin aiemmin huolissani, koska pelkäsin että Jussi Tapola haluaa uudistaa ja saattaa tehdä sitä jääräpäisestikin, onneksi näin ei nyt kuitenkaan käynyt. Pelaajien kehonkieli muuttui täysin Trinec-otteluun, kaukalossa luisteli taas itseensä uskova ja yhtenäinen Tappara. Samalla Juha Metsola alkoi pelata maalissa käsittämättömän hyvää peliä, ja hän on kyllä ollut voittoputken (Trinec peli + 4 sen jälkeistä liigamatsia) aikana joukkueen paras pelaaja. Silti myös tiivistynyt viisikkopeli on iso syy voittojen takana, tätäkään ei pidä sivuuttaa.

Seuraavaksi ylivoimapeli kuntoon, Green takaisin loukkaantumisosastolta ja huippusentterin hakuun. Sitten alkaa näyttää todella hyvältä.
 

Rixa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kirjoittelin 6.10 että olisiko aika palata vanhaan, ja mitä tekee Tapola joukkoineen heti seuraavissa peleissä, ottaa käyttöön rautakorpimaisen äärettömän tiiviin viisikkopelaamisen ja keskialueen träpin, ja alkaa voittaa pelejä niukasti. Ihan kuten lokakuussa 2013.Seuraavaksi ylivoimapeli kuntoon, Green takaisin loukkaantumisosastolta ja huippusentterin hakuun. Sitten alkaa näyttää todella hyvältä.

Näin juuri YV kuntoon ja avot. Tässä L(linkki vie rixan.kuvat.fi sivustolle) vielä Aamulehden uutinen pelitapamuutoksesta, taisi olla 10 peliä pelattuna kun tuo muutos tapahtui.

Koitin liittää tiedoston mutta antoipa virheilmoituksen ilman syytä, joten linkin kautta joudutte lukemaan uutisen.
 

Arts

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, TPS, TUTO-Hockey
Miltäs muuten se Marjamäen peli on näyttänyt, nyt kun on jo saanut vähän pelejä alle? Kiitokset jo etukäteen arvioista.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, LA Kings, Raiders, Concordia Stingers
Vähiten päästettyjä. Vähiten tehtyjä. Ensimmäisen säilymiseen uskon enemmän kuin viimeisen :) Nyt alkaa se jauhaminen olemaan pikkuhiljaa totutulla tasolla.
 

lego

Jäsen
Viides peräkkäinen voitto Liigassa. Kriisi peruttu?

Omaan silmään Tapparan hyökkäyspelissä ei ole muuttunut kuin yksi asia - kärkipelaajat pelaavat vihdoin omalla tasollaan. Alkukaudesta kahden ensimmäisen kentän pelaajista vain Jormakka pelasi tasonsa edellyttämällä tavalla ja tämä luonnollisesti näkyi joukkueen hyökkäystehoissa. Nyt viimeisissä otteluissa Palola, Kuusela ja Järvinen ovat vihdoin löytäneet jyvän ja joukkue on alkanut voittamaan pelejä. Onko joku tosiaan yllättänyt, että alkukausi ei lähtenyt ihan käyntiin, kun joukkueen neljästä parhaasta hyökkääjästä kolme alisuorittaa?

Perjantaita odotellessa. Alkukauden odotetuin peli luvassa ja mikäs sen mukavampaa, kuin viiden ottelun voittoputki siinä alla. Jos viime perjantaina oli jo yli 6300 katsojaa, niin tässähän ylittyy sitten 7000? Muuta mahdollisuutta ei ole.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella yli 3 tehtyä maalia. Koskahan vastaavaan on tarvittu 15 peliä?

Olisi kuitenkin ollut tyylikkäämpää ja kliinisempää pysytellä 3 maalissa; ei yhtään enempää kuin voittoon tarvitaan.
 

Kukko

Jäsen
Alkukaudesta ei tuntunut onnistuvan mikään, eikä kiekot kyllä pomppinutkaan pisteiden arvoisesti. Nyt voittoputkessa taas on hivenen kyllä pomppinutkin ja voittojen kautta saatu lisärentoutta tuohon maalintekoon. Tästä on hyvä jatkaa. Lukko pelissä on varmasti tunnelmaa ja täysi halli. Kaikki mahdollisuudet voittoon tuossa matsissa. Ratkaisuosasto tulisi olla playoffeja ajatellen laajempi. Haapala / Green kaksikon tervehtyessä tulee kolmoseen mielestäni lisää iskuvoimaa tuntuvasti. Tuohon vielä kun saisi jossain vaiheessa Peltolan tilalle sen "Voutilaisen", niin mikä vain voi olla mahdollista myös tänävuonna.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
. Ratkaisuosasto tulisi olla playoffeja ajatellen laajempi. Haapala / Green kaksikon tervehtyessä tulee kolmoseen mielestäni lisää iskuvoimaa tuntuvasti.

Käsittääkseni Haapalaa tuskin tällä kaudella nähdään, ellei sitten suoraan poffeihin hyppää kelkkaan, jos pystyy. Tämä siis ihan lukupuheiden perusteella.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Valmennukselta ja pelaajilta on nyt voittoputkessa saatu kovat näytöt ja suurin osa kritisoijistakin on nyt yllättäen hiljentynyt. Useinhan sanotaan, että osaaminen mitataan vaikeuksien kohdalla ja nyt näyttää vahvasti siltä, että vaikeuksien syyt on käsitetty ja kehitetty ratkaisuja, jotka vielä toimivatkin. Yhtymäkohtia viime kauteen on toki löydettävissä, mutta yhtä lailla on joitain fundamentaalisia eroja.

Tuloksellisesti ja pelillisesti vaikeassa lokakuun vaihteessa peliä varioitiin liikaa, kuten myös ketjuja sorkittiin turhan innokkaasti. Kyllähän Rautakorvenkin johdolla alkukaudella pelistä toiseen nähtiin ketjumuutoksia, mutta ei muistaakseni pelien sisällä yhtämoista ruljanssia kehitetty. Toki kun joku ei toimi, täytyy reagoida, mutta ei tempoillen ratkaisusta toiseen ilman asettumisaikaa. Peliä ei kehitetty maltilla, vaan välillä oltiin rauhallisia ja välillä mentiin ikään kuin vastustajaa skoutaten raastavammalla pystysuuntaa painottavalla pelillä (Lukko-peli ainakin).

Pelille pitää alkukaudella osata antaa aikaa ja olla kärsivällinen, jotta yksilöt käsittävät oikeat ratkaisumallit askel kerrallaan. Kun peliä muutetaan jo kauden alussa liiaksi, esimerkiksi hyökkäysten päätökset suhteessa puolustuspeliin eivät kerkeä kehittymään vaaditulle tasolle, kun yhtäkkiä ollaankin jo toisella tavalla pelaamassa. Pikku hiljaa ongelmat kasautuvat ja puolustus alkaa rakoilemaan, ja joukkueen peli näyttää tyhmältä, kun epäjohdonmukaista peliä aletaan pakottaa tappioasemassa hyökätessä ja puolustaessa. Hyökätessä ylipitkät etäisyydet hajottavat peliä myös puolustussuuntaan, eikä kokonaisvaltaisen pelin jänne kestä tempoilemalla pelitavasta toiseen. Syöttölinjat ja luistelukaistat menevät keskialueella tukkoon, kun pelinopeutta pyritään tuottamaan pakolla.

Ongelmat kuitenkin käsitettiin ja nyt voittoputkessa peli on ollut johdonmukaista, enemmän rauhallista ja rakentavaa kuin puskevaa. Puolustuksen tiiviyttä ei sovi missään nimessä vähätellä missään kohtaa kautta, mutta on jopa ihailtavaa, kuinka joukkue on pystynyt siihen tukeutumaan tässä vaiheessa, kun oma maalinteko ei ole vielä uomissaan etenkin heikon ylivoimapelin johdosta. Metsolaa ei voi olla nostamatta esiin puolustuksesta puhuttaessa, koska nyt siellä työpaikalla on varma ja entistä vähäeleisempi maalivahti, joka torjuu varsinkin kaukokudit jäätävällä varmuudella.

Hyökkäyksiinlähdöissä ovat kaikki rytmit käytössä. Aiemmin kaudella keskialueella viljeltiin todella paljon päätykiekkoja, kun kaistat menivät tukkoon, mutta nyt kiekko pyritään saamaan mieluiten jo oma sinisen kohdalla keskustaan sentterille, josta kontrolloitu keskialueen ylitys kuljettamalla tai syöttelemällä onnistuu jo huomattavasti paremmin kuin alkukaudesta.

Toki tästä keskellä käytöstä on nähty muutamia hasardeja, parhaimpana esimerkkinä toiminee viimeisimmässä Kärpät-pelissä Kolomatiksen tarjoilu Pirnekselle vaihdon yhteydessä. Kun ykkösprioriteetti on pelinteko keskustan kautta, on siinä omat riskinsä jos fokus ei ole syöttäjällä ja muulla viisikolla ihan täysillä pelissä, sillä keskellä on lähes poikkeuksetta jossakin kohtaa odottamassa vastustajan karvaaja. Viime kaudellahan peli tehtiin suurimmilta osin ikään kuin turvallisemmin laidan kautta.

Hyökkäysalueella on muutamaa poikkeuspeliä lukuun ottamatta päästy ihan tarpeeksi maalipaikoille, mutta viimeisen ratkaisun tekeminen ei ole ollut tarpeeksi suoraviivaista vaan riplailua ja siirtelyä. Laukaukset olivat etenkin lokakuun vaihteessa päättäväisten quick release-vetojen sijasta liian päämäärättömiä sutaisuja. Kulmapeli ei ole toiminut vielä hyrrän lailla ja esimerkiksi Erkinjuntilla olisi tähän enemmänkin annettavaa kuin on tähän asti nähty.

Sport-pelissä päästiin ensimmäisen kerran liigapelissä yli kolmen tehdyn maalin, mutta jo sitä edeltävissä peleissä tuli rosterin kulmakiville tärkeitä onnistumisia. Kuusela päätti maalittoman kautensa ja Palola alkoi vertyä, mitkä ovat olleet yksilötason onnistumisina hyökkäyspään tuloksen kannalta avainasemassa voittoputken kasvattamisessa. Emmekä voi aliarvioida Pekka Saravon ilmoittautumista kisaan (ainakin pakkien) maalikuninkuudesta!

Hyökkäyspelin suurin kehityskohde on kuitenkin ylivoima. Se on liian staattista kiekottomien osalta ja syöttökuviot sahaavat liiaksi viivapelaajan ja aloituspisteen kaarella olevien välillä. Neliö toki tukkii keskustan, mutta kiekottomien liikkeellä ja täsmähauilla voidaan luoda tilaa ja löytää tiiviistäkin alivoimasta aukkoja. Malliesimerkkinä vaikka keskiviikolta HPK-SaiPa-pelistä Spinan 1-3-maali.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös