Mainos

Tapparan peliesitykset kaudella 2014–2015

  • 27 648
  • 64

Rixa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Toki kun joku ei toimi, täytyy reagoida, mutta ei tempoillen ratkaisusta toiseen ilman asettumisaikaa. Peliä ei kehitetty maltilla, vaan välillä oltiin rauhallisia ja välillä mentiin ikään kuin vastustajaa skoutaten raastavammalla pystysuuntaa painottavalla pelillä (Lukko-peli ainakin).

Pelille pitää alkukaudella osata antaa aikaa ja olla kärsivällinen, jotta yksilöt käsittävät oikeat ratkaisumallit askel kerrallaan. Kun peliä muutetaan jo kauden alussa liiaksi, esimerkiksi hyökkäysten päätökset suhteessa puolustuspeliin eivät kerkeä kehittymään vaaditulle tasolle, kun yhtäkkiä ollaankin jo toisella tavalla pelaamassa.

Kuvalinkki Aamulehden juttuun 10.10.14 jossa kerrotaan pelitavan radikaalista muutoksesta (Linkki vie rixan.kuvat.fi sivustolle).

En osaa sanoa onko radikaali pelitavan muutos pelin muuttamista maltilla vai ei, pääasia että se tuotti tulosta ja myös itse kritiikkiä jakaneena olen tyytyväinen tehtyihin toimenpiteisiin. Valmennusjohto heräsi ja osasi tehdä muutokset jotka tässä vaiheessa näyttävät varsin toimivilta. Vielä kun saisivat ylivoiman tulokselliseen muotoon, yritys on hyvää kyllä.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Kuvalinkki Aamulehden juttuun 10.10.14 jossa kerrotaan pelitavan radikaalista muutoksesta (Linkki vie rixan.kuvat.fi sivustolle).

En osaa sanoa onko radikaali pelitavan muutos pelin muuttamista maltilla vai ei, pääasia että se tuotti tulosta ja myös itse kritiikkiä jakaneena olen tyytyväinen tehtyihin toimenpiteisiin. Valmennusjohto heräsi ja osasi tehdä muutokset jotka tässä vaiheessa näyttävät varsin toimivilta. Vielä kun saisivat ylivoiman tulokselliseen muotoon, yritys on hyvää kyllä.

Tarkoitin juuri tuota Ässät-ottelua edeltävää aikaa, jolloin malttia ei ollut, kun peliä muuteltiin otteluiden välillä tempoillen eli hätiköidysti ja vaikutti, että muutosten takana ei ole riittävän vankkoja periaatteita pelin kehittämisestä. Hyökätessä etäisyydet kasvoivat, mikä vaikutti puolustamiseen jne., kirjoitin tästä yhdessä kappaleessa. Korostin malttia pitkäjänteisen pelin kehittämisen suhteen, silloin kun peli ei toimi niin silloin pitääkin tehdä radikaaleja muutoksia, etenkin Tapparan tilanteessa jossa oli ilmeisesti lähdetty muuttamaan toimivia asioita liiaksi viime kaudesta ja rikottu siltä osin arvokasta jatkuvuutta.

Tuosta uutisen ottelusta eteenpäin meillä on voittoputki ja olen havainnut, että pelitapa on yhtenäisempi ottelusta toiseen, enää ei tempoilla pelin suhteen eli nyt löytyy malttia. Toki voitot ruokkivat pysyvyyttä pelinkin suhteen, ei ole tarvetta suurempiin muutoksiin silloin kun tulos kiittää. Krediitti tästä muutoksesta sopii antaa sekä valmennukselle että pelaajille, muutos on ollut silmiinpistävän onnistunut niin periaatteen kuin toteutuksen tasolla.
 
Viimeksi muokattu:
Tapparan tilanteessa oli ilmeisesti lähdetty muuttamaan toimivia asioita liiaksi viime kaudesta ja rikottu siltä osin arvokasta jatkuvuutta.

Tämä oli se perusongelma, josta sai ihan aiheellisesti antaa shittiä ja nimenomaan valmennuksen suuntaan. Edelleen: täysin samoilla sapluunoilla ei toki voi jatkaa, mutta jos se ei oo rikki, älä korjaakaan (äläkä varsinkaan mee sorkkimaan, jos et ole tasan varma, mitä teet:).
Ja jos valmennuksella ei (vielä) ole konkreettisia omia näyttöjä joukkueen kanssa, ehjää auktoriteettia ja täyttä uskottavuutta/luottoa, lumipallo lähtee hyvin äkkiä vyörymään niin pelitavallisesti, henkisesti kuin joka ikisessä käytännön toteutuksessa - mikä yhä on ihan kaiken ydin - helvetinkyytiä väärään suuntaan. On Tapolan onni, että Tapparan pelaajisto on sieltä "kiltimmästä" päästä - ja toisaalta taito- ja pohjatasoltaan sellainen, että pelin ydin kyllä löytyy, kun lakataan sättäämästä sellaista, mihin pelaajisto ei yksinkertaisesti sovellu.
Lusikka kauniiseen käteen, pari piirua paluuta "vanhaan" ja kas, johan helpottaa. Mutta kovin montaa peliä ei olisi voitu enää spedeilläkään, niin se ammattiurheilussa vaan menee.

Kuvalinkki Aamulehden juttuun 10.10.14 jossa kerrotaan pelitavan radikaalista muutoksesta (Linkki vie rixan.kuvat.fi sivustolle).
Valmennusjohto heräsi ja osasi tehdä muutokset jotka tässä vaiheessa näyttävät varsin toimivilta. Vielä kun saisivat ylivoiman tulokselliseen muotoon, yritys on hyvää kyllä.

Totta toki tämäkin. Ja yrityksestä homma ei ollut missään vaiheessa kiinni - se vaan voi näyttää siltä, kun vaikeudet kasaantuvat väärien päätösten kumuloimina ja lopulta perusasioista (ajoitukset, syötöt ja niiden vastaanotot, luistelulinjat jne.) lähtien alkaa tuntua, että mikään ei saatana onnistu:).
 
Viimeksi muokattu:

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Ylivoimaprosentti on alle kymmenen, mutta pisteitä/ottelu-taulukossa ollaan neljäntenä. Tasakentällisin ja alivoimalla peli siis toimii, mutta ylivoima on perseestä. Alla tilastokatsausta siihen, miten Tappara laukoo ylivoimalla, ja siitä voidaan jokaisen taulukon avittamana tehdä päätelmiä käytännön tueksi, että miten ylivoimaa alettaisiin parantamaan. Palstan taulukkotyäkalut ovat mitä ovat, mutta toivottavasti saa selvän.

Koodi:
Laukausten jakauma eri maalintekosektoreihin ylivoimalla (ks. liite):

                    1         2           3          4
Tappara         18,8 %      17,5 %      53,8 %      9,9 %
Vastustaja      21,6 %      23,9 %      44,6 %      9,9 %

Ylivoimalla Tappara on laukonut 36 % laukauksistaan vaaralliselta maalintekosektorilta ja vastustaja 46 %. Tappara on laukonut 3-sektorilta eli viivalta vastaavan prosenttimäärän enemmän, pienestä kulmasta lauotaan saman verran.

Koodi:
Laukausmäärät sektoreittain ylivoimalla:

                 1       2       3       4      YHT
Tappara         42      39      120     22      223
Vastustaja      46      51      95      21      213

Tappara on laukonut 3-sektorilta eli viivasta 25 kutia vastustajaa enemmän. Kuten alempana olevasta laukaustarkkuus-taulukosta huomaa, laukominen on vastustajaa epätarkempaa, mikä korostuu kun lauotaan paljon => ohikuteja tulee suhteellisesti ja määrällisesti enemmän.

Koodi:
Laukaukset per pelattu ylivoimaminuutti sektoreittain:

                                  1          2         3         4        YHT
Tappara (yv-aika 130:39)         0,32      0,30      0,92      0,17      1,71
Vastustaja (yv-aika 124:58)      0,37      0,41      0,76      0,17      1,70

Lukujen erot ovat pieniä, mutta erot ovat hahmotettavissa. Kuten tänään JYP-pelissä nähtiin, ylivoimaa ei kahden minuutin aikana välttämättä saada edes pyörimään tai korkeintaan saadaan aikaiseksi laukaus tai pari 3-sektorilta, mikä pienentää laukausmäärää per pelattu yv-minuutti. Kokonaisuudessaan Tapparan ja vastustajan laukausmäärät aikaan suhteutettuna ovat tasoissa, mutta eroja tulee siitä, että mistä lauotaan.

Koodi:
Laukaustarkkuus sektoreittain ylivoimalla:

                 1           2           3           4          YHT
Tappara         78,6 %      69,2 %      52,5 %      59,1 %      61,0 %
Vastustaja      84,8 %      60,8 %      63,2 %      52,4 %      66,2 %

Laukomistarkkuus on heikkoa, kuten todettua, etenkin viivalta lauottaessa. Aalto, Kolomatis, Kuusela ja Mäntylä ovat tähän 3-sektorin heikkoon tarkkuuteen "pääsyyllisiä" (laukoneet eniten ko. sektorilta), alla heidän 3-sektorin laukaustarkkuudet:
Aalto 45,7 %
Kolomatis 42,9 %
Kuusela 44,8 %
Mäntylä 44,9 %

Koodi:
Laukausta per maali sektoreittain ylivoimalla:

                 1        2        3         4          YHT
Tappara        10,5      19,5      60,0      -         27,9
Vastustaja      7,7      25,5      95,0      21,0      21,3

Tapparan yv-maali on vaatinut vähemmän laukauksia 2- ja 3-sektoreilta. Huomionarvoista on se, että 3-sektorilta vaaditaan yleensäkin suuri työmäärä yhteen maaliin, toki maalineduspelaaminen luo jatkotilanteita viivalaukauksista, mutta tehokkainta on laukoa 1- ja 2-sektoreilta.

Eli maalineduspelaaminen kuntoon (helpottuu toki Greenin palatessa), millä edesautetaan viivalaukausten riparien ja irtokiekkojen hyödyntämistä. Ei antauduta kiireelle, eli ei hätäisiä vetoja ensimmäiseen mieheen viivalta. Maalivahtia sivuttaisliikkeeseen, onetimereita ja nopeita ratkaisuja eikä hidastempoista riplailua.

Sitten kun ylivoima tulee kuntoon, helpottuu puolustamisen painekin huomattavasti.
 

Liitteet

  • Maalintekosektorit.png
    Maalintekosektorit.png
    37,5 KB · kertaa luettu: 718

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Tappara rankkarikisoissa:

Koodi:
Jukka Peltola     2/3
Pekka Jormakka    0/4
Olli Palola       0/3
Teddy Da Costa    0/1

Yhteensä          2/11

Voitot 2/4

Kahdella tehdyllä maalilla siis kaksi rankkarikisavoittoa, eli samaa taktiikkaa näköjään sovelletaan kuin kenttäpelissäkin. Tehdään harvoin mutta päästetään vielä harvemmin.

Jokohan olisi aika kokeilla muita miehiä noissa kisoissa kuin Palolaa ja Jormakkaa, varsinkin kun kummankaan saldo viime kaudeltakaan ei ihan säkenöivä ole.

Vertailun vuoksi viime kauden tilastot:

Koodi:
Jukka Voutilainen 4/4
Ville Nieminen    4/8
Olli Palola       2/9
Pekka Jormakka    0/6
Jukka Peltola     0/3
Kristian Kuusela  0/3
Josh Green        0/1

Yhteensä         10/34

Voitot 6/10
 

lego

Jäsen
Jormakka se saa vaan yrittää, vaikkei ole osunut viimeiseen vuoteen kertaakaan.

Jos johonkin paikkaan se tappio piti tulla, niin tämä oli hyvä sauma. Ei pääse joukkue ylpistymään liikaa tauon aikana.
 

Sabaton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Stars, Spurs, Werder Bremen, Real Madrid
Jormakka se saa vaan yrittää, vaikkei ole osunut viimeiseen vuoteen kertaakaan.

Olen kyllä samaa mieltä, että Jormakan (sekä Palolan) tulisi olla paljon harvemmin vetämässä rankkareita, mutta sen verta on Jormakkaa puolustettava, että on tainnut tehdä ainakin kolme maalia rankkareista, jotka on saanut hankittua pelitilanteissa. Viimeksi jossain CHL-pelissä tällä kaudella.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Kyllä asia on niin, että tämä varovainen pelityyli mitä Tappara harjoittaa, on kaiken syöpä. Joukkueessa ei kukaan heittäydy pelille, mitään riskiä mihinkään suuntaan ei oteta ja peli on paitsi kuolettavan tylsää, myös äärimmäisen tehotonta. Ifk pelissä Helsingissä nähtiin kuitenkin Metson paluu parin heikomman esityksen jälkeen takaisin voittoja tarjoavaan maalivahtimoodiin, mutta sillä on ratsastettu voittoputkessakin turhan monta peliä, todellisuudessa Tappara on huomattavasti heikompi, mitä se pitkä voittoputki antoi ymmärtää.
Helsingissä nähtiin myös, että joitakin pelaajia sentään moinen muniinpuhaltelu alkoi sapettamaan, kun Kankaanperä kirmasi kolmella viittä vastaan koko kentän läpi ja jysäytti Raskin laitaan hyökkäyspäässä. Missä on tämänkaltainen toiminta muuten? Jos puolustaja tekee noin, eikai taklauspeliä voi olla kielletty, vaikka siltä näyttääkin.
Green on aivan turhake tälläiseen virkamieshokiin, peliin heittäytyminen on nyt niin kaukana Tapparasta kuin itä lännestä. Kyllä ihmetellä täytyy miten noin tylsää kiekkoa voi yleensä kukaan pelata. 90% hyökkäyksistä päättyy kulmiin, laukauksia tai maalille ajoja ei näe kuin vastustajalta. Tappara hakee mieluummin poikittaissyöttöä ja menettää kiekon, kuin pelaa sen maalille. Ylivoiman järkyttävä sekoilu on vain räikein oire tästä löysyydestä. Sieltä ei ole apuja tulossa ihan äkkiä. Kyllä hävitä saa mutta ei ilman hikeä ja mustelmia kuten nyt.
 

Sabaton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Stars, Spurs, Werder Bremen, Real Madrid
Kyllä asia on niin, että tämä varovainen pelityyli mitä Tappara harjoittaa, on kaiken syöpä. Joukkueessa ei kukaan heittäydy pelille, mitään riskiä mihinkään suuntaan ei oteta ja peli on paitsi kuolettavan tylsää, myös äärimmäisen tehotonta. Ifk pelissä Helsingissä nähtiin kuitenkin Metson paluu parin heikomman esityksen jälkeen takaisin voittoja tarjoavaan maalivahtimoodiin, mutta sillä on ratsastettu voittoputkessakin turhan monta peliä, todellisuudessa Tappara on huomattavasti heikompi, mitä se pitkä voittoputki antoi ymmärtää.
Helsingissä nähtiin myös, että joitakin pelaajia sentään moinen muniinpuhaltelu alkoi sapettamaan, kun Kankaanperä kirmasi kolmella viittä vastaan koko kentän läpi ja jysäytti Raskin laitaan hyökkäyspäässä. Missä on tämänkaltainen toiminta muuten? Jos puolustaja tekee noin, eikai taklauspeliä voi olla kielletty, vaikka siltä näyttääkin.
Green on aivan turhake tälläiseen virkamieshokiin, peliin heittäytyminen on nyt niin kaukana Tapparasta kuin itä lännestä. Kyllä ihmetellä täytyy miten noin tylsää kiekkoa voi yleensä kukaan pelata. 90% hyökkäyksistä päättyy kulmiin, laukauksia tai maalille ajoja ei näe kuin vastustajalta. Tappara hakee mieluummin poikittaissyöttöä ja menettää kiekon, kuin pelaa sen maalille. Ylivoiman järkyttävä sekoilu on vain räikein oire tästä löysyydestä. Sieltä ei ole apuja tulossa ihan äkkiä. Kyllä hävitä saa mutta ei ilman hikeä ja mustelmia kuten nyt.
Helvetin hyvin sanottu siellä jossain. Eipä tuosta pelistä juuri nyt montaa positiivista asiaa löydä. Kiekollinen pelaaminen on hidasta ja mielikuvituksetonta ja hyökkäysalueella mennään sieltä missä rima on matalin. Ei ajeta maalille, vaan pelataan varmasti viivalle, josta vedetään blokkiin. Riskejä saatana! Kukaan pelaaja ei ole tällä kaudella Metsolaa lukuunottamatta ottanut askelta eteenpäin, vaan kaikki tuntuu taantuneen. Huhuja liikkuu, että valmennuksella ei ole pelaajien täyttä luottamusta ja siltä tuo pelaaminen tällä hetkellä näyttää. Ollaan työpaikalla, muttei töissä.

Taitaa perjantain KalPa-pelin yleisömäärä olla melko murheellista kuultavaa.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
On totta, että hyökkäyspeli ei eilen toiminut kuin vasta loppua kohden. Hyökkäykset katkesivat usein liian nopeasti hyökkäysalueelle päästyä eikä painetta saatu ylläpidettyä, koska etäisyydet olivat liian pitkiä. Voittoputken aikana hyökkäykset olivat rakenteellisesti vaarallisempia koko kentän alueella, koska viisikko tuli hyökkäysalueelle tiiviimmin ja pelaamiselle oli enemmän vaihtoehtoja. Sentterikäyttö oman sinisen kohdalla loi hyökkäyksestä tiiviin viisikon kanssa jo heti paljon vaarallisemman, kun vastustaja ei osannut niin helposti lukea Tapparan hyökkäystä, koska Tapparalla oli vaihtoehtoja, syöttösuuntia. Eilen sentterillä käytettiin jos kerettiin ja vaihtoehdot hyökkäysalueella olivat suurimmaksi osaksi heikko laukauspaikka, syöttö (jolle oli yksi-kaksi vaihtoehtoa kun tarjonta oli heikkoa) tai kiekonmenetys.

Onko tämä vimeksi mainittu vaihtoehtojen vähäisyys sitten pelitavallinen ongelma vai yksilöongelma? Pelihän on aina ratkaisujen summa, kontrolloitu hyökkäys alkaa hallitusti omalta puolustusalueelta ja päättyy mahdollisimman laadukkaaseen maaliyritykseen eli laukaukseen. Edellytyksiä laadukkaalle hyökkäykselle siis luodaan heti alusta asti. Vastustajan on paljon helpompi lukea hyökkäystä ja puolustaminen on helpompaa, jos hyökkäävä viisikko repeää keskialueella ja kiekollinen joutuu luistelemaan matkaa ilman kiekottomien tukea sen sijaan, että hyökättäisiin nopeammin liikuttelemalla tiiviillä viisikolla enemmän kiekkoa. Kiekottomista pelaajista ei ole puolustukselle vaaraa, kun kiekottomat ovat liian suurilla etäisyyksillä kiekolliseen.

Hyökkäysalueelle päästessä vaihtoehdot säilyvät edelleen vähäisinä rikkonaisen keskialueen ylityksen jälkeen, koska peli on jatkumo omalta alueelta toiseen päätyyn. Se mitä teet puolustusalueella, kertautuu keskialueelle mentäessä ja näyttäytyy lopulta hyökkäyksen päätöksenä hyökkäysalueella. Liigassa osataan puolustaa erittäin laadukkaasti ja tyhmästi hyökätessä homma todellakin näyttää tyhmältä, koska puolustusalueella pelataan ensisijaisesti keskusta peittoon ja kun peli ajautuu laidoille, on hyökkäävällä joukkueella helposti rakenteellinen ongelma, jos laidoista ja kulmista ei saada peliä ja paikkoja aikaiseksi.

Pelillisen ilmeen muutos on ollut jälleen mielenkiintoinen ilmiö ja nyt mitataan jälleen koko joukkueen osaaminen tosipaikan edessä. Viimeksi tappioputki katkaistiin ja käännettiin kurssi, mutta onhan tämä putkisuorittaminen tuskaisen oloista ja haittaa joukkueen pelillisen prosessin kehittymistä, kun ongelmat ja onnistumiset vuorottelevat pitkissä jaksoissa. Viime aikoina ilmenneet puolustamisvirheet eivät ole olleet tämän kauden Tapparalle aiemmin tyypillistä, mutta nyt on oman maalin edessäkin alkanut tapahtumaan: Viimeisessä kolmessa pelissä Tapparalle on tehty tasakentällisin alle viidestä metristä kuusi maalia, mikä on 35 % koko kauden määrästä. Kolmessa pelissä!

Tahtoisin uskoa, että Tapola ei pyri minimoimaan oman hyökkäämisen vaarallisuutta antamalla joukkueelle yhtäkkiä tyhmän hyökkäyspelitavan, varsinkin kun samalla joukkueella oltiin juuri hetki sitten voittoputkessa paremmalla pelin rakenteella. Ovatko pelaajat siis kurittomia ja hyökkäävät "sinne päin"? Tämä täytyisi valmennuksen toimesta saada ehdottoman nopeasti kuriin, koska siihen ei ole varaa. Toisaalta koska nämä ongelmat ovat toistuneet ilmeisesti nyt taas useamassa pelissä, voidaan miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että tämä olisi valmentajan tahto. Se on kyllä sitten sanalla sanoen perseestä, koska heikkoon hyökkäyspeliin ei ole alkukauden perusteella yhtään varaa.

Eli oli syy mikä tahansa, seuraus on nyt joka tapauksessa silmiemme edessä. Tapparan hyökkäyspeli on pirteämmän jakson jälkeen jälleen köyhää eikä siihen ole alkuunkaan varaa. Positiivista tilanteessa on se, että hyökkäämisessä on nähty kauden aikana pitemmässä jaksossakin hyvää rakennetta ja maalipaikkoja on saatu luotua. Negatiivista on sitten jo enemmän, enkä jaksa olla korostamatta ylivoimapelaamista. Tasakentällispelaamisessa onnistumisen paine laskisi aivan järkyttävän paljon, jos joukkue pystyisi tukeutumaan toimivaan ylivoimaan eikä maalinteolle tasakentällisin kasautuisi jatkuvaa painetta.

Eli nyt viisikko taas kasaan ja paluu perusasioiden äärelle. Tiivis hyökkääminen toimi voittoputkessa, peli oli jopa kaunista kun mentiin perinteisesti sentterin kautta ylöspäin ja syöttösuuntia oli käytössä luovemmin. Kyllä, koin monta kertaa ahaa-elämyksen verratessani voittoputken Tapparan pelaamista Rautakorven aikaan, syöttösuuntia oli rohkeammin käytössä ja vaikka virheitä ja menetyksiä tuli, ne oli sallittu. Joukkue kuitenkin voitti ja se oli pääasia. Voittoputken pelaaminen vastasi Tapolan puheita luovemmasta jääkiekosta, mutta nyt ollaan taas tultu ikään kuin ajassa taaksepäin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Mitäs jos Mervi onkin ihan vitun nerokas äijä? Voi perustellusti sanoa, että viime vuonna erittäin iso tekijä siihen, miksi 3-1-finaalijohto menetettiin, oli se, että Kärpät oppi ottamaan Tapparan ylivoiman. Jospa nyt piilotellaan ylivoimaa kevääseen asti Haka-kakkosen lukittujen ovien takana.

Tätä puoltaisi se, että kontaktini Tapparan ihan ytimeen myhäilevät kun tuskailen paskalle ylivoimalle. Okei, ei mulla oo mitään kontakteja suuntaan tai toiseen eikä Tapparan ydin hymyile koskaan (ovat uskiksia, niin kuin Penttilät aikoinaan).

Sinällään diggaan Tapparan vähämaalisuutta. Jos Tapparalla on brändi, se on kliinisyys. Tappara ei pröystäile, pöyhkäile tai kerskaa.
 

Luke72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hallitseva mestari
Minä kun olen sitämieltä, ettei pelitavassa taktiikassa tms ole vikaa, vaan on ihan sama millä taktiikalla pelaa, jos näin nössösti esiinnytään. Toisaalta hyvän taktiiikan ja pelitavan ansiosta ollaan näinkin hyvin pisteissä täsääs vaiheessa kautta. Tosin tämä järjestäytyminen jokaiseen hyökkäykseen vie tällä intensiteetillä sen pienenkin yllätyksen Tapparan pelistä pois, eli tällä vauhdilla se onkin vain itseltä pois, että annetaan vastustajankin ryhmittyä vastaanottamaan Tapparan kulmiin johtavaa hyökkäystä. Joukkue kuitenkin vilisee snaipperi tyylisiä nopeita ukkoja, joiden vahvuudet ei kyllä aina ole siinä haetaan porukalla vauhtia alhaalta mantrassa.
50% asenteesta lähtee vieläpä venäjälle Mäntylän muodossa, enään jää Kankaanperä. Greenille on syötetty jotain pelkosiemeniä, varoo jäähyjä tai jotain.
Mun mielestä ei sinänsä mitään kuritonta Tapparan pelissä ole, vaan ja ainoastaan munatonta joka osin johtunee varovaisuudesta. Ifk pelin lopussa aikalisällä Tapola huusi kuin hmm valmentaja ainakin ja seuraavat hetket otelun loppuun asti nähtiin aivan eri äijät jäällä kirvesnutussa. Joukkueessa on valtava taisteluenergia olemassa, jostain syystä sitä pidetään nyt vakan alla. Zamponista läpi, voisi olla seuraava hitti Tapparan koppiin ja ai kun yleisö tykkäisi ja vastustaja pelkäisi. Sytykettä tarvitaan muiltakin kuin Kangelta.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Tapola puhui Sport-pelin jälkeen, että hallittiin, mutta nyt kävi näin. Pelkkien lukemien perusteella näin varmaan olikin: tasakentällisin laukaukset vaaralliselta maalintekoalueelta Tapparalle 17-8, kaikki laukaukset tasakentällisin 47-23 ja maalia kohti menneet laukaukset tasakentällisin 33-14.

Mutta kun perkele ne maalit. Ja eritoten se, miten hyökkäyksiä rakennetaan. Liigajumboa vastaan Tapparan tämänhetken rakenteet vielä tuottivatkin edellämainitut lukemat, mutta huomenna on kärki-JYP vastassa. Maalit ovat puuttuneet käytännössä koko marraskuun eikä niitä ole joulukuussakaan tarpeeksi näkynyt. Toisaalta tämä on helppo uskoa Tapolan linjaksi, kun luki taannoin Blues-pelin jälkeen aamujäiltä YLEn haastattelun, jossa kertoi siitä, että hyökkäyspeliä koitetaan vaan parannella. Lähtökohta on puolustuksen pitävyys.

Se nyt Jussi vaan on niin, että tällä hyökkäyspelillä ei auta selittelyt. Tapparan hyökkäyspeli on PERSEESTÄ! Tappara ei pelaa yhteistyön jääkiekkoa, johon sillä olisi mitä parhaimmat edellytykset. Lähtökohta pitäisi tässä vaiheessa olla se, että tuolla materiaalilla saadaan vähintään kolme iskukykyistä kenttää, joista olisi yhteen pelaavina viisikkoina jatkuvaa uhkaa vastustajalle. Nyt mennään liikaa yksilöiden tahdonvoimalla, kun varta vasten viisikot pitäisi pistää pelaamaan yhteen.

Tässä Sport-pelissäkin Palola toi monta kertaa kiekkoa alueelle yksilötaidolla yrittäen, löi kiekon laidan kautta eteenpäin hyökkäyssinisellä ja kiersi pakin toiselta puolen, mutta ei kerennyt kiekkoon ja hyökkäys oli siinä. Ja vielä monta kertaa! Ei noin toistuvan tyhmästi pelata liigajumboa vastaan! Ja tämä oli vain yksi esimerkki yksilöyrittämisestä. Pakeillakin oli monta kertaa mahdollisuuksia avata peliä syöttämällä, mutta mieluummin luistellaan matkaa ja kiekko päätyyn.

Voittoputken Tappara on vain kaunis muisto tällä hetkellä. Ei ole syöttöketjuja, paine purkautuu hyökkäyspäässä liian nopeasti ja keskialue vuotaa milloin mistäkin. Pakit lähtevät päämäärättömän hitaasti avaamaan peliä, mikä tappaa pelaamisen vaihtoehdot mitä lähemmäs vastustajan päätyä mennään. Voittoputken aikana sitä luuli, että puheet pelaajien taitojen valjastamisesta hyökkäyspeliä varten olisivat olleetkin totta, mutta paskan marjat kun katsoo nykytilannetta ja kuuntelee puheita. Jos ei peli tästä muutu, niin täytyy olla pettynyt. Muutokseen pystyttiin tällä kaudella jo kertaalleen, kohta olisi viimeisiä mahdollisuuksia tuoda yhteistyön jääkiekko Tapparaan takaisin.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Lienee syytä päivittää tätäkin ketjua. Edellinen tilannepäivitys tehtiin 4.12, jolloin oli oikeasti paska tilanne, kuten aiemmasta kirjoituksesta huomaa. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että kun joulutauon jälkeen oli vähän niin kuin pakko saada muutos, niin mikä muutos onkaan saatu. 12 ottelua keskiarvoilla 2,25 pistettä, 3,6 tehtyä ja 1,6 päästettyä maalia, yv 25,45 % ja av 89,47 %.

Veikkaustasauskierroksetkin saatiin selätettyä ja niistä käteen jäi maalisuhde 12-1 ja 6/6 pistettä. Ennen näitä TPS-pelejä oli puhetta siitä, että ei saa sortua luulemiseen ja kurin pitää säilyä heikompaakin joukkuetta vastaan pelatessa. Turun näytöstä en päässyt seuraamaan, mutta jos tulos on 1-8, niin en mää maalintekopelissä siitä oikein pahaa sanottavaa löydä. Hyvät asiat tuppaavat kertautumaan onnistuneina suorituksina tulevaisuudessa, flow-tila lienee melko lähellä juuri nyt.

Tällä hetkellä joulutauolla askarruttanut peli on näyttänyt auenneen ja kentällä saadaan toteutettua niitä asioita joihin pyritään. Ja eritoten tuloksellisesti. Peliin on ilmiselvästi tullut puheissakin ilmennyttä luonnetta mukaan, karvaaminen iskee tehokkaasti kiinni ja riistoista rokotetaan nopeilla käännöillä.

Ensi viikolla vielä vastassa HPK, HIFK ja Lukko ennen mj-hengähdystaukoa. Niissä saadaan mitattua joukkueen luulemisen taso, eli onko näistä viimeisimmistä otteluista ja etenkin TPS-tasauksista nousseet hyvät asiat saatu iskostettua luihin ja ytimiin paremmaksi rutiinitasoksi ja onnistumisia edesauttaviksi näytteiksi siitä, että maaleja tosiaan osataan tehdä.

Vastaan tulee myös rehellisesti sanottuna parempia puolustuksia, kuin nyt nähdyt TPS-Elomolaiset. Saako Tappara vielä luotua näyttäviä syöttöketjuja ja toteutettua haluamaansa kiekkokontrollia, kuten nyt on viime otteluissa ihailtavasti saanut aikaan? Hyökkäysalueen pyörityksissä alkaa taas olemaan luovuutta ja iloa, mistä voi yhdessä vapautuneemman maalinteon kanssa muodostua kiva tarina kevääksi. Kunhan vain puolustuksen tiiviys säilyy organisoidumpiakin joukkueita vastaan, se on nyt avainasemassa tulevissa koitoksissa.

Yksilöistä Jormakka on ilahduttavasti päässyt hyödyntämään nopeuttaan juuri noissa karvauksesta saaduissa riistoissa sekä muissa nopeasti syntyneissä tilanteissa, ja Haapala sopii Jormakan laituripariksi erinomaisesti, kun heidän pelissään on hieman samoja piirteitä. Järvinen täydentää ketjun hyvin ja siinä vaikuttaisi olevan kova ketju ainakin loppurunkosarjaan. "Ainakin" siksi, että vaikka Haapala pelaa vähän isompana kuin onkaan, saattaa ketjun pienikokoisuudessa olla yksi Särkänniemi-ketjuun verrattava riskitekijä kevättä varten. Sitten jos/kun Dixon vielä saadaan ykkösketjuun Kuuselan ja Palolan keskelle koko joukkueen peli-ilon ja kurin säilyessä, niin resepti keväälle alkaa olla kasassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös