Uusi kausi uusine esityksineen on jälleen käynnistynyt ja parin pelin ajan on keretty totuttautua liigakiekkoon. Viime kauden alusta muistanemme sen pakotetun pystysuunnan pelin, joka sitten loppujen lopuksi oli osa kokonaisprosessia pelin osalta, mutta nyt on lähdetty rauhallisemmalle, hallitummalle ja aloitteellisemmalle linjalle heti alusta lähtien. Avaukset ovat mieluummin kontrolloituja ja palautuksia nähdään, mikäli ei ole fiksusti tilaa voitettavissa. Kiekko pyritään saamaan keskialueelle hallitusti eri variaatioilla (pakin nosto, pakin avaus, pakki-pakki, jne.) ja isoin työnsarka on tällä hetkellä pelissä siitä eteenpäin.
Johtuuko sitten jäästä kuinka paljon tässä vaiheessa kautta, niin päätyjen kautta pelataan paljon. Hyökkäykseenlähdön jälkeen keskialue on vielä lähes järjestään melko tukossa, kun meitin viisikko pelaa vähän sinne päin, syöttölinjat menevät tukkoon ja vastustaja on entistä tiiviimmässä tilassa kaventuneella keskialueella. Muutaman kerran pelissä päästään toki luistellen ja syötellen alueelle, mutta pääosassa ovat päätykiekot. Päätykiekoissa se ajoitus on lyhytsyöttöpelin lisäksi tärkeää, että päästään antamaan paine molemmilta laidoilta ja tätä kautta myös mahdollistamaan kierrättäminen paineen alta toiselle puolen, kun kiekkoon on keretty. Siitä nopea siirto viivaan ja rauhoitus, niin saadaan alkaa vatkata kuviota tarkemmin.
Ihannetilanne olisi toki kiihtyvä kiekonpitolähtö hyökkäysalueelle asti, mutta vastustajan keskialueen sumpun läpäisemisessä on vielä opettelemista ja ollaan pakotettuja rakentamaan enemmän päädyn kautta. Niitä päätypelejä on muutenkin varmaan treenattu, kun on tämä hybridipitkä, josta saatiin jo Ilves-pelissä Tapparan osalta näyte, olikos ekassa erässä kun lauottiin omalta puolen punaista päätyyn, Karjalainen kerkesi kiekkoon ja pelasi sen yllättävästi ja vaarallisesti Rauhalalle Ilveksen maalin eteen.
Tapparan pelissä näkyy jo tässä vaiheessa ihan hyviä asioita ja reagointiakin, joka on tässä vaiheessa ehdottoman positiivista. Karvaus on ollut pääosin passiivista trappia, mutta silloin paineistetaan lujempaa, kun vastustajan avaaja palaa ensimmäiseltä avausyritykseltään takaisin omiin ja siihen iskemällä kiinni koetetaan saada puntti tutisemaan lujemmin. Tästä on jokusen kerran onnistuttu riistoissa ja saatu hyökkäys vastustajan kannalta vaarallisella alueella katki, joten reagointi on karvauksen osalta pelissä mukana jo nyt. Ilves-pelin viimeisessä erässä osoitettu puolustusvoittoinen passivoituminen on vielä hallussa, kun Metsolaan voidaan kaikesta huolimatta vieläkin luottaa.
Erikoistilanteet ovat herättäneet ihan aiheellista polemiikkia lähinnä ylivoiman osalta ja se on jopa tuskaisen näköistä katsella. Miehet eivät ole viime kaudelta muuttuneet paria jannua lukuun ottamatta, mutta alue on isontunut ja se tuntuu tuovan vielä vaikeuksia saada kiekkoa vetosektorille pyörityksen päätteeksi. Alivoima pelaa keskustan melko lailla täysin pois ja siinä on miessumppu omia ja vastustajia, eikä sen sumpun lävitse ole helppoa saada kiekkoa maalille asti. Yksi vaihtoehto olisi kiekottomien luovuuden korostaminen ja alivoimaneliön pakottaminen liikkeeseen hallittujen kiekottomien pelaajien liikkeiden ja syöttöketjujen myötä, mutta niissä pitää olla niin pirun tarkkana että onnistuvat, kun syöttöpeli on muutenkin vielä kohmeessa.
Yhteenvetona sanottakoon kuitenkin, että Tapolan puheet taidon ja luovuuden esiinsaattamisesta pelitavan kautta vaikuttavat olevan ihan todenmukaisia puheita. Pari peliä syyskuun jäillä ei ole vielä mikään varma pohja löytää syyseuraus-suhteita pelin osalta, mutta aihiot kiekkokontrollia korostavaan pelitapaan ovat nähtävissä. Pelaajilla tai ketjukoostumuksilla toteutus vielä laahaa yksikkö/viisikkotasolla enemmän tai vähemmän, mutta viime kauden pohjilta on hyvä lähteä ylläpitämään semmoista ajattelutapaa, että voivat ne Palola, Järvinen sun muut sieltä vielä vaikka noustakin esiin.
Johtuuko sitten jäästä kuinka paljon tässä vaiheessa kautta, niin päätyjen kautta pelataan paljon. Hyökkäykseenlähdön jälkeen keskialue on vielä lähes järjestään melko tukossa, kun meitin viisikko pelaa vähän sinne päin, syöttölinjat menevät tukkoon ja vastustaja on entistä tiiviimmässä tilassa kaventuneella keskialueella. Muutaman kerran pelissä päästään toki luistellen ja syötellen alueelle, mutta pääosassa ovat päätykiekot. Päätykiekoissa se ajoitus on lyhytsyöttöpelin lisäksi tärkeää, että päästään antamaan paine molemmilta laidoilta ja tätä kautta myös mahdollistamaan kierrättäminen paineen alta toiselle puolen, kun kiekkoon on keretty. Siitä nopea siirto viivaan ja rauhoitus, niin saadaan alkaa vatkata kuviota tarkemmin.
Ihannetilanne olisi toki kiihtyvä kiekonpitolähtö hyökkäysalueelle asti, mutta vastustajan keskialueen sumpun läpäisemisessä on vielä opettelemista ja ollaan pakotettuja rakentamaan enemmän päädyn kautta. Niitä päätypelejä on muutenkin varmaan treenattu, kun on tämä hybridipitkä, josta saatiin jo Ilves-pelissä Tapparan osalta näyte, olikos ekassa erässä kun lauottiin omalta puolen punaista päätyyn, Karjalainen kerkesi kiekkoon ja pelasi sen yllättävästi ja vaarallisesti Rauhalalle Ilveksen maalin eteen.
Tapparan pelissä näkyy jo tässä vaiheessa ihan hyviä asioita ja reagointiakin, joka on tässä vaiheessa ehdottoman positiivista. Karvaus on ollut pääosin passiivista trappia, mutta silloin paineistetaan lujempaa, kun vastustajan avaaja palaa ensimmäiseltä avausyritykseltään takaisin omiin ja siihen iskemällä kiinni koetetaan saada puntti tutisemaan lujemmin. Tästä on jokusen kerran onnistuttu riistoissa ja saatu hyökkäys vastustajan kannalta vaarallisella alueella katki, joten reagointi on karvauksen osalta pelissä mukana jo nyt. Ilves-pelin viimeisessä erässä osoitettu puolustusvoittoinen passivoituminen on vielä hallussa, kun Metsolaan voidaan kaikesta huolimatta vieläkin luottaa.
Erikoistilanteet ovat herättäneet ihan aiheellista polemiikkia lähinnä ylivoiman osalta ja se on jopa tuskaisen näköistä katsella. Miehet eivät ole viime kaudelta muuttuneet paria jannua lukuun ottamatta, mutta alue on isontunut ja se tuntuu tuovan vielä vaikeuksia saada kiekkoa vetosektorille pyörityksen päätteeksi. Alivoima pelaa keskustan melko lailla täysin pois ja siinä on miessumppu omia ja vastustajia, eikä sen sumpun lävitse ole helppoa saada kiekkoa maalille asti. Yksi vaihtoehto olisi kiekottomien luovuuden korostaminen ja alivoimaneliön pakottaminen liikkeeseen hallittujen kiekottomien pelaajien liikkeiden ja syöttöketjujen myötä, mutta niissä pitää olla niin pirun tarkkana että onnistuvat, kun syöttöpeli on muutenkin vielä kohmeessa.
Yhteenvetona sanottakoon kuitenkin, että Tapolan puheet taidon ja luovuuden esiinsaattamisesta pelitavan kautta vaikuttavat olevan ihan todenmukaisia puheita. Pari peliä syyskuun jäillä ei ole vielä mikään varma pohja löytää syyseuraus-suhteita pelin osalta, mutta aihiot kiekkokontrollia korostavaan pelitapaan ovat nähtävissä. Pelaajilla tai ketjukoostumuksilla toteutus vielä laahaa yksikkö/viisikkotasolla enemmän tai vähemmän, mutta viime kauden pohjilta on hyvä lähteä ylläpitämään semmoista ajattelutapaa, että voivat ne Palola, Järvinen sun muut sieltä vielä vaikka noustakin esiin.