Vaikka olisivat kuinka kerjänneet pääsyä sinne jäälle niin Tapparan olisi vastuullisena toimijana se pitänyt estää ja kertoa jannuille että nyt pysytte siellä eristyksissä kunnes viranomaiselta tulee lupa lopettaa eristys. Henkilökohtaisesti en usko että aloite on tullut junnuilta.
Tukkajukalla on historiaa myös Lukossa ja olen antanut kertoa itselleni joitain kuvauksia äijästä, siis jo vuosia ennen koko koronaa. Yhteistä kertomuksille on että jääkiekko ja se työ jääkiekon parissa on Rautakorvelle epätavallisen iso osa elämää, siis niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä työnantajan ja joukkueen kannalta katsottuna, ja pahassa jääkiekon ulkopuolista elämää ajatellen.
Jos Rautakorpi on ollut aloitteellinen järjestämässä tuntumatreenejä koronapotilaille, niin se ei olisi ilmeisesti ensimmäinen kerta kun mies pistää jääkiekon luonnottoman korkealle asioiden arvojärjestyksessä. Näiden juttujen perusteella pidän todennäköisenä, vaan en varmana, että Rautakorpi on ollut asiassa aloittellinen.
Nämä samat piirteet ovat olleet esillä kyllä Tampereellakin ihan riittävästi. Rautakorpi elää ja hengittää jääkiekkoa, ja aivan kuten Raimo Summanen, haluaa kaiken tapahtuvan parhaalla mahdollisella tavalla - jotta joukkue voittaa pelissä nimeltä jääkiekko. Kaikki muu on toissijaista. Molemmilla vaikuttaa olevan hyvin selkeänä omassa päässään se yksi oikea tapa toimia mentäessä kohti tätä tavoitetta, ja molemmilta loppuu kärsivällisyys hyvin nopeasti, jos joku seurassa ei jaa tätä tavoitetta tai niitä oikeita tapoja toimia. Toiselle tämä on arvostettava voittajan merkki, ja toiselle maailma ei yksinkertaistu "vain voitto merkitsee"-ajattelumalliin.
Oma ensimmäinen reaktioni oli "no tottakai Rautakorpi teki noin", ja se lähinnä sai surulliseksi nuorten pelaajien puolesta. Talojen palaminen ja muu meuhkaaminen ei ole koskaan ollut minulle muuta kuin huonoa käytöstä, ja huonosti käyttäytyviä valmentajia on paljon. Tuo arvomaailma, jossa pystytään perustelemaan melkein mitä vaan "urheilullisella edulla", on jotain ihan muuta. Sitä näkee niin junioripuolella kuin aikuisissakin, niin valmentajilla, urheilijoilla kuin vanhemmillakin, ja usein tuo ei ole hetkellistä tulistumista. Ei ole sattumaa, että kaikki doping-tutkimukset urheilun piirissä toimivilta löytävät järjestään pääsyyksi olla käyttämättä kiinnijäämisen pelon. Ei urheiluhengen tai sääntöjen vastaisuutta, tai mahdollisia tulevia terveysongelmia.
Minulle jääkiekko on vain peli, joten Rautakorpi ja Summanen ovat ne ainoat kaksi viimeaikojen meritoitunutta liigavalmentajaa, joita en ole paitsi kunnioittanut ihmisinä vuosiin niin myöskään ikinä haluaisi mihinkään auktoriteetti-asemaan varsinkaan juniorien suhteen. Kunnioitan suuresti Tapparan valmennus-historiaa täysin ylivoimaisena tässä maassa. Kalevi Numminen ja Rauno Korpi olivat ne mallit joiden pohjalta oma käsitykseni valmentajista muodostui. Meidän puolellamme pitää mennä Honkavaaran aikoihin, että päästään samalle tasolle. Hiitelä, vaikka mestarivalmentaja olikin, ei koskaan noussut minun mielessäni tuolle tasolle.
Jussi Tapola on ollut hyvällä polulla kohti tuota "Jukka Jalosmaista" huippua Antti Pennasen tapaan, mutta jotenkin tämä käytännön kahden päävalmentajan menetelmä on minusta vienyt häneltä sen omimman tekemisen mallin verrattuna vuosiin, kun sai itse päättää linjastaan. Voin olla tässä väärässä, mutta tältä se minusta näyttää. Omat kommenttini tulevat käytävän toisesta päästä, että vastuu on lukijalla.