Taas kerran pilaan tämän iloisen tapparalaisen illan kirjoittamalla tähän ketjuun. On syytä keskittyä siihen, kuinka paljon Tappara oikeastaan saa sitä mediatilaa - mutta mediatilaakin tärkeämpää on se, mihin tuo mediatila oikeastaan käytetään. Tässä HS:n artikkeli:
www.hs.fi
En tiedä, onko HS:n taustalla tässä ylipäätään kirjoittaa pelkästään Tapparasta, mutta Tappara on saatu upotettua otsikkoon, mutta itse artikkelissa Tapparaa ei jakseta käsitellä juuri lainkaan. Sen sijaan tätäkin enemmän jaksetaan käsitellä Ilvestä ja taivastella sen playoff-historian puuttumista ja nostaa TPS:n mittava historia esiin. Sinänsä nämä ovat ihan täysin normaaleja eri näkökulmia yhdisteleviä kirjoituksia, mutta jokainen Tapparan tunteva voi miettiä, mikä Tapparan funktio mahtaa olla tässä otsikossa. Mitä enemmän asiaa seuraan, sitä varmemmaksi itse muutun tästä: Tappara on eräänlainen tyhjä itseisarvo - sisällötön kontrasti - jolla ikään kuin luodaan irrallinen asetelma kaikkeen muuhun.
Saman median eli IS:n artikkeli:
www.is.fi
Poikkeuksellisesti Iltasanomat sentään on onnistunut uutisoimaan jopa jossakin määrin neutraalisti tästä asiasta. Mutta juuri se tekeekin tästä mielenkiintoista: miksi Tapparan finaalipaikka ansaitsee ainoastaan neutraalin, tavanomaisen sivuhuomautuksen uutisena?
www.aamulehti.fi
Lauri Lehtistä on jossakin määrin arvosteltu siitä, että kyseessä on piiloinen Ilveksen mies. Oli nyt sitten Ilveksen tai Tapparan mies - edustaessaankin samaa firmaa kuin IS ja HS - onnistui siitäkin huolimatta jossain määrin objektiivisemmin kertomaan tapahtumista - antamaan jopa pienoisen palstatilan itse Tapparalle. Toisaalta sen pienen miinuksen tähän soppaan tuo se, että tekstin täytöistään huolimatta, diskurssi kääntyy silti Tapparaa vastaan. Media luo totuuksia, joita sitten toistamme kuin papukaijat. Lehtinen lienee yksi vahvimmin sen puolesta kampanjoiva, että Tapparan pelissä on jokin salainen taso, joka mystisesti ei ole vielä tullut näkyviin, mutta sen kaivaminen esiin on elinehto mestaruudelle.
/img-s3.ilcdn.fi/821cfb6d13a68d4a4f48e7d6a77d2044f42acccdd2b2c6cb4be01eb43a6ff186.jpg)
www.iltalehti.fi
Iltalehti ja Anni Saarela on onnistunut - liekö tämä ihan oikea sukupuolikysymys - kirjoittamaan selvästi objektiivisimman näkemyksen tapahtumien kulusta. Toisin kuin Iltasanomien vastaavassa, näennäisesti objektiivisessa otoksessa, Annilta näyttää onnistuvan tapahtumista kertominen värikkäästi - kuitenkin varsinaisesti tekemättä samalla ennustuksia tulevasta. Olen boikotoinut Iltalehteä kauan, mutta kuinka syvällä oikeasti ollaan, että Iltalehti tekee kaikista parhaimman jutun Tapparasta?
-----------------------------
Tiedän, että tässä on paljon ja sekavia ajatuksia yhdelle kerralla. Jätän tämän jokaisen omaksi arvioksi - halutessaan perehtyä asiaan ja miettiä sitä. Itselleni tämä kaikki edustaa raskainta osaa Tappara-fanin arjesta: mediatila ympärillämme ei ole rauhaisa - jokaiseen juttuun - pitkä tai lyhyt - liittyy joko ylikorostettu neutraalius, joka mielestäni vähättelee Tapparan urheilullista suoritustasoa tai vaihtoehtoisesti niihin liittyy voimakkaasti vastustajien glorifiointi. Median kirjoittaminen on totta kai tarinoita - ja näitä tarinoitahan kehitetään ihmisille. Media luo ikään kuin valmiit raamit, joiden puitteissa Tapparan playoffit tulisi pelata: ennen sarjan alkua taivastellaan, miten ylivoimainen ja samalla alivoimainen Tappara onkaan yhtä aikaa - jos TPS tulisikin finaalissa vastaan ja Tappara marssisikin tuosta 4-1 tai 4-2 mestaruuteen - alkaisi mediassa poikain laulukuoro, kuinka koronavirus ja poikkeuksellinen otteluohjelma tuotti Tapparalle aivan kohtuuttoman helpon reitin finaaliin, jonka takia antiklimaattisesti taistelu päättyi Tapparan mestaruuteen.
Toisaalta - tämän tarinan kääntöpuolella rakennetaan koko ajan erityisesti meidän paikallisaviisissa valmista sankaritarinaa konemaisen Tapparan epäinhimillisestä superkiekosta. Tätä epäinhimillistä superkiekkoa vaan ei koskaan nähdä, vaikka yleisö sitä odottaa, mutta tarinan ollessa paikallaan sitä aletaan jo alitajuisesti odotella. Näin Tapparan hävitessä finaalin millä tahansa luvuin - sen eittämätön ja peittämätön ikuinen syy on se, että vastustaja oli yksinkertaisesti saanut paremmat kokemukset voittamisesta pitkien sarjojensa vuoksi ennen Tapparaa ja Tappara pääsi luiskahtamaan finaaliin liian helposti. Lopulta superviritetty koneemme ei pystynyt leipomaan edes mestaruutta vaan potentiaali leikkautui kiinni ennen kuin sitä ehdittiin ulosmitata.
Voittaminen on hienoa - näissä hetkissä kannattaa aina juhlia. Jotenkin en silti itse pääse juuri koskaan sitä hiljaista ajatustani pakoon, että Tappara olisi tekemisellään ansainnut suomalaiselta urheilujournalismilta edes joskus hieman enemmän.
Kommentti | Tappara meni odotetusti Liigan loppuotteluun, mutta unelmafinaaliin on hyvin pitkä matka
Nyt alkaa jännittäminen, saisiko Tappara Ilveksen kaverikseen loppuotteluun, kirjoittaa HS:n urheilutoimittaja Heikki Miettinen kommentissaan.
www.hs.fi
En tiedä, onko HS:n taustalla tässä ylipäätään kirjoittaa pelkästään Tapparasta, mutta Tappara on saatu upotettua otsikkoon, mutta itse artikkelissa Tapparaa ei jakseta käsitellä juuri lainkaan. Sen sijaan tätäkin enemmän jaksetaan käsitellä Ilvestä ja taivastella sen playoff-historian puuttumista ja nostaa TPS:n mittava historia esiin. Sinänsä nämä ovat ihan täysin normaaleja eri näkökulmia yhdisteleviä kirjoituksia, mutta jokainen Tapparan tunteva voi miettiä, mikä Tapparan funktio mahtaa olla tässä otsikossa. Mitä enemmän asiaa seuraan, sitä varmemmaksi itse muutun tästä: Tappara on eräänlainen tyhjä itseisarvo - sisällötön kontrasti - jolla ikään kuin luodaan irrallinen asetelma kaikkeen muuhun.
Saman median eli IS:n artikkeli:
Tappara jyräsi SM-liigan loppuotteluihin! 21-vuotias yllättäjä upotti KooKoon
Tampereen Tappara on finaalijoukkue mallia 2022.
www.is.fi
Poikkeuksellisesti Iltasanomat sentään on onnistunut uutisoimaan jopa jossakin määrin neutraalisti tästä asiasta. Mutta juuri se tekeekin tästä mielenkiintoista: miksi Tapparan finaalipaikka ansaitsee ainoastaan neutraalin, tavanomaisen sivuhuomautuksen uutisena?
Tätä mieltä | Tapparalle riitti verkkainenkin vauhti, minkä pitäisi pelottaa tulevaa vastustajaa – yksi kirvesrintojen kolmikko liekehtii ja sisältää salaisen timantin
Tappara pelaa seitsemättä kertaa finaaleissa viimeisestä yhdeksästä kaudesta. Saldo on suurta kunnioitusta herättävä.
www.aamulehti.fi
Lauri Lehtistä on jossakin määrin arvosteltu siitä, että kyseessä on piiloinen Ilveksen mies. Oli nyt sitten Ilveksen tai Tapparan mies - edustaessaankin samaa firmaa kuin IS ja HS - onnistui siitäkin huolimatta jossain määrin objektiivisemmin kertomaan tapahtumista - antamaan jopa pienoisen palstatilan itse Tapparalle. Toisaalta sen pienen miinuksen tähän soppaan tuo se, että tekstin täytöistään huolimatta, diskurssi kääntyy silti Tapparaa vastaan. Media luo totuuksia, joita sitten toistamme kuin papukaijat. Lehtinen lienee yksi vahvimmin sen puolesta kampanjoiva, että Tapparan pelissä on jokin salainen taso, joka mystisesti ei ole vielä tullut näkyviin, mutta sen kaivaminen esiin on elinehto mestaruudelle.
Tappara finaaliin! KooKoo sortui karmiviin virheisiin
Tappara varmisti torstaina paikkansa SM-liigan finaalissa. KooKoon kausi jatkuu pronssipelissä.
www.iltalehti.fi
Iltalehti ja Anni Saarela on onnistunut - liekö tämä ihan oikea sukupuolikysymys - kirjoittamaan selvästi objektiivisimman näkemyksen tapahtumien kulusta. Toisin kuin Iltasanomien vastaavassa, näennäisesti objektiivisessa otoksessa, Annilta näyttää onnistuvan tapahtumista kertominen värikkäästi - kuitenkin varsinaisesti tekemättä samalla ennustuksia tulevasta. Olen boikotoinut Iltalehteä kauan, mutta kuinka syvällä oikeasti ollaan, että Iltalehti tekee kaikista parhaimman jutun Tapparasta?
-----------------------------
Tiedän, että tässä on paljon ja sekavia ajatuksia yhdelle kerralla. Jätän tämän jokaisen omaksi arvioksi - halutessaan perehtyä asiaan ja miettiä sitä. Itselleni tämä kaikki edustaa raskainta osaa Tappara-fanin arjesta: mediatila ympärillämme ei ole rauhaisa - jokaiseen juttuun - pitkä tai lyhyt - liittyy joko ylikorostettu neutraalius, joka mielestäni vähättelee Tapparan urheilullista suoritustasoa tai vaihtoehtoisesti niihin liittyy voimakkaasti vastustajien glorifiointi. Median kirjoittaminen on totta kai tarinoita - ja näitä tarinoitahan kehitetään ihmisille. Media luo ikään kuin valmiit raamit, joiden puitteissa Tapparan playoffit tulisi pelata: ennen sarjan alkua taivastellaan, miten ylivoimainen ja samalla alivoimainen Tappara onkaan yhtä aikaa - jos TPS tulisikin finaalissa vastaan ja Tappara marssisikin tuosta 4-1 tai 4-2 mestaruuteen - alkaisi mediassa poikain laulukuoro, kuinka koronavirus ja poikkeuksellinen otteluohjelma tuotti Tapparalle aivan kohtuuttoman helpon reitin finaaliin, jonka takia antiklimaattisesti taistelu päättyi Tapparan mestaruuteen.
Toisaalta - tämän tarinan kääntöpuolella rakennetaan koko ajan erityisesti meidän paikallisaviisissa valmista sankaritarinaa konemaisen Tapparan epäinhimillisestä superkiekosta. Tätä epäinhimillistä superkiekkoa vaan ei koskaan nähdä, vaikka yleisö sitä odottaa, mutta tarinan ollessa paikallaan sitä aletaan jo alitajuisesti odotella. Näin Tapparan hävitessä finaalin millä tahansa luvuin - sen eittämätön ja peittämätön ikuinen syy on se, että vastustaja oli yksinkertaisesti saanut paremmat kokemukset voittamisesta pitkien sarjojensa vuoksi ennen Tapparaa ja Tappara pääsi luiskahtamaan finaaliin liian helposti. Lopulta superviritetty koneemme ei pystynyt leipomaan edes mestaruutta vaan potentiaali leikkautui kiinni ennen kuin sitä ehdittiin ulosmitata.
Voittaminen on hienoa - näissä hetkissä kannattaa aina juhlia. Jotenkin en silti itse pääse juuri koskaan sitä hiljaista ajatustani pakoon, että Tappara olisi tekemisellään ansainnut suomalaiselta urheilujournalismilta edes joskus hieman enemmän.
