Alkaa kyllä lähestymään taidetta tuo, että miten huonoa avauspelaamisesta voi jääkiekossa saada. Pelejä katsellessa kyllä tulee sellasella Officen Jim katseella etsittyä, että onko täällä nyt piilokamera asennettu jonnekin vai mitä helvetti ne siellä taas puuhaa. About joka kerta kun kiekko omissa saadaan haltuun, siellä saadaa Otto Leskisestä alkaen joka ukko näyttämään siltä, että ne on ekaa kertaa elämässään tekemisissä sen mustan kumipyörylän kanssa.
Tällä hetkellä on meillä käytössä kaks variaatiota. Ekassa koitetaan pitää kiekkoa, eli menetetään omalla alueella, syötetään se ekalle vastustajalle tai harvoin saadaan joku säälittävä ohjurijatko päätyyn. Tokassa variaatiossa heitetään pleksin kautta ulos ja joku onnistuu lyömään sen kuin ihmeen kaupalla eteenpäin, että päästään vaihtoon ja sit sama uusiks.
Tekee pelien kattomisesta kyllä melkoista hampaiden kiristelyä, kun ei käytännössä ole mitään perusjalkaa, jolla saataisiin pelin virtausta ohjattua. Koko oma peli perustuu tällä hetkellä täysin yksittäisiin tilanteihin väliltä riisto-vastustajan moka. Mitään fiksua ei toisteisesti saada rakennettua ei sitten millään.
Metsolalta paras peli kuukausiin eilen, mutta henkilökohtaisesti ei jaksa pisteet lämmittää tälläisten suoritusten jälkeen tässä kohtaa. Sillä ei ole mitään väliä, kun viikon päästä aletaan oikeasti mittaamaan parasta joukkuetta ja me ei tällä hetkellä olla siinä listassa edes kympin sakissa.