Gagarinin kanssa pitkälti samoilla linjoilla.
Pelillisesti on menty eteenpäin, mutta kyllä Tapparan kohdalla näkyy nyt olevan karvaalla tavalla toteutumassa Rautakorven teesi siitä, kuinka maalivahti on puoli joukkuetta. Kenttäpelaajien täytyy pystyä luottamaan siihen, että maalivahti hoitaa oman tonttinsa, jotta voivat keskittyä omaan peliinsä. Jos tuota luottoa ei ole, se näkyy suoraan omassa suorittamisessa, kun puolet energiasta menee oman päädyn tarkkailuun ja varmisteluun.
Arvostan Juha Metsolan korkealle, ei vähiten hänen viime vuosikymmenen panoksensa ansiosta, mutta kyllä se on tässä vaiheessa ilmeistä, ettei hän ole sellainen voittava vahti, jota nyky-Tappara tarvitsee. Edes parhaimmillaan hän ei onnistunut nappaamaan yhtään voitettua finaalisarjaa Tapparan ykkösveskana, ja nyt hän näyttää olevan vain haamu entisestään. Kylmä fakta on, että monta huonosti pelattua matsia kääntyi viime kaudella voitoiksi Heljangon henkilökohtaisen cheat-moodin ansioista. Nyt monet yhtä huonosti (ja paremminkin) pelatut matsit ovat kääntyneet järjestäen tappioiksi, ja lumipalloefekti on ollut valmis pyörimään, väärään suuntaan.
En usko, että tässä vaiheessa kautta enää mikään uusi "miljoona-Muzzatti" tai edes Heljangon paluu muuttaisi koko Tapparan ylisuorittavaksi koneeksi, joka jyrää neljänteen peräkkäiseen mestaruuteen. Jonkinlainen piristysruiske kuitenkin tarvittaisiin, ja maalivahtiosasto näyttää selvimmin kipupisteeltä, johon paukkuja kannattaisi laittaa. Jos sen saa toimimaan, heijastuu varmasti positiivisesti koko joukkueen tekemiseen.
Loppupeleissä Tappara tulee olemaan kauden päättyessä juuri sillä sijalla, minkä ansaitseekin. Jos ei voita ketään, ei ansaitse menestystäkään. Katsotaan kuitenkin kausi loppuun asti, ja sitten on jälkipyykin vuoro.