Tapolalla lähtenyt sen verran hyvin Bernin ruorissa, että ehtinyt antaa Aamulehdelle muutaman kommentin nyky-Tapparankin liittyen. Muutama sitaatti alla
”Haastavin osa on aina se, että luonnollisen pelin saa näkymään systeemin sisällä. Jos liikaa lähdetään miettimään systeemiä, sitten unohtuu vaistoilla pelaaminen, nopeus ja kamppailu. Tasapainoa tässä haetaan.”
Tässä näkisin haasteen mihin Rautakorpi törmäsi 17-18 kun kasassa oli kaikkien aikojen pakkikalusto. Peliä lähdettiin uudistamaan pois träppipainotteisuudesta, mutta luonnollista peliä ei löytynyt koko kauden aikana. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin, katto tuli vastaan finaaleissa. Tapolan aikana finaaleissa peli on vielä kehittynyt, esim. 2022 tasoa olisi ollut vara nostaa vielä entisestään, mutta ei tarvinnut kun TPS kaatui viidessä.
Marjamäellä on Kärpissä tällä hetkellä menossa vastaavanlainen uudistumisprosessi, jonka tuloksista voi lukea varsin ristiriitaisia näkemyksiä Kärppä-osiosta. Joku näkee paljon uutta, joku samaa vanhaa hidasta jääkiekkoa mitä on pelattu monta vuotta.
Grönborgin joukkueessa uudistukset näkyvät nyt jo enemmän kuin tuolla Tapparan 17-18-kaudella koko aikana.
”Mutta urheilullisuus täällä on onneksi hyvällä tolalla. Esimerkiksi pelaajiemme testitulokset hapenottokyvystä ovat parempia kuin Tapparassa”
Tämä oli vähän yllättävää jopa, luulin urheilullisuuden olleen jo tapissa viime kaudella Pärmäkosken ja kumppaneiden myötä. Vai onko kyse nyt jo yksilöllisistä eroista, mitä ei voi harjoittaa määräänsä korkeammalle tasolle? Olisihan tuosta voinut toimittaja jatkokysymyksenkin tehdä, että miksi näin, kun olet sitä Tapparaa tuossa kolme viime vuotta treenauttanut.
Nyky-Tapparasta kysyttäessä:
”Olen seurannut oikein hyvillä mielin. Peli näyttää raikkaalta, ja uudet hankinnat ovat olleet erinomaisia”
”Hienoa nähdä, että tietynlainen voittamisen ja pelaamisen kulttuuri säilyy siellä. Uusi valmentaja tuo sitten uusia mausteita mukaan. Tappara on erinomaisella tiellä.”