Viikonloppu on takana ja harjoituskausi tuli startattua katsomalla perinteiseen tapaan Tampere Cupissa. Muutamia hajatelmia nähdystä Tapparasta ja ehkä vielä muutama koukku myös vastuksista. Ensinnäkin on pakko ottaa esiin, että harjoituspelit eivät enää oikein näin taviskatsojan silmiin vaikuta miltään perinteisiltä höntsypeleiltä vaan yhä useammin joukkueilla on jo pohjallaan jonkinlaista viisikkotason työskentelyä. Virheellistä, mutta työskentelyä kuitenkin.
Kahdessa pelissä Tapparan osalta perusasetelma säilyi suunnilleen samanlaisena kuin viime kaudella eli makrotasolla en ainakaan itse nähnyt merkittävää pelitavallista muutosta pyrkimyksessä. Tappara rakensi molemmissa peleissä tuttuun tapaan voimakkaasti kiekolliselle pelilleen pelit, mutta oman alueen puolustaminen oli prioriteettilistan kärjessä. En tiedä, oliko minulla niin suurta alkuinnostusta, että näen jotain mitä ei ole, mutta kulmahyrrät tuntuivat nyt olevan enemmän vastustajan ongelmia kuin Tapparan. Tapparan trappi toimi aika hyvin - erityisesti Savinainen yksilönä nousi esiin kyvyllään rauhoittaa pelaaminen ja hyökkäyksen mahdollistaminen - ei hosu hirveästi kiekon kanssa.
Pakistossa kukaan ei minulle oikein erottunut negatiivisesti vaan kaiken kaikkiaan jokainen pystyi pelaamaan ihan näppärästi. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että maalin hinta pysyi tutulla tavalla korkeana vastukselle. En toisaalta odottanutkaan mitään hirmuista suunnanmuutosta aiempaan, koska toimivan konseptin ronkkiminen on hitusen turhaa. Jos Tapparalta vielä jotain laajamittaisesti kaipaisin niin keskialueella voitaisiin iskeä rohkeammin vastaan - pelätäänkö jäähyjä vai törmäyksiä, mutta usein Tappara menee kiekolle hieman puolittaisesti.
Ilveksen rosterissa oli merkittäviä puutteita, mutta erityisen tyytyväinen oli siitä, mitä Tappara Ilvekselle syötti. Ilveksen heikkoudet ovat kiekollisessa pelissä, joten Tappara tarjosikin Ilvekselle nyt kiekkoa paljon ja antoi heidän kokeilla hyökkäystään, josta sitten aukesi todella hyviä paikkoja Tapparallekin. HPK näytti myös yllättävän hyvältä, mutta jotenkin näen, että tuo 3-2 voitto oli oikeastaan pienin mahdollinen voitto - ihan ei vielä oltu tylyjä ja tehty jokaisesta paikasta maaleja. Puolustaminen sujui heitäkin vastaan hyvin.
Yksilöistä nousivat erityisen positiivisesti esille:
1) Savinainen. Vaikka hänellä olikin noita ns. höntsäkiekon elementtejä - ei ihan jokaista vaihtoa jaksanut vedellä sitä parasta Savinaista, mutta tuo vimma ja halu tehdä maaleja on kyllä kova.
2) Kelleher. Taikoi hienon maalin HPK:ta vastaan ja muutoinkin vaikutti, että ketjunsa kanssa oli jatkuvasti hyvässä kiinni. Olisi voinut tehdä useammankin maalin, mutta tolpat auttoivat.
3) Kemiläisen paluu lämmittää - ammattimies tuonne viivaan. Matushkin tuossa pakistossa näyttää todella hyvältä, kun ei nyt joudu siihen samaan jättirooliin kuin viimeisellä visiitillä. Kemiläisen paikka ykkösylivoimassa on selviä.
4) Puhakka on ottanut taas nähdyn perusteella jättimäisiä steppejä eteenpäin ja on jatkuvasti todella vaarallinen pelaaja. Laukoo hanakasti, mutta on myös nopea ja työteliäs. Puolustaa myös kurinalaisesti.
Tapparan ykkösylivoima sai heti onnistumisia ja on todella vaarallisen oloinen koko ajan. Jos tuo ei mene ihan pipariksi niin tällä kaudella saadaan kyllä semmoset ylivoimakoostumukset jalkeille, että kyllä vastustajilla riittää pelkoa tuosta. Valmennuksella käsissään positiivinen ongelma, kun voivat vielä hienosäätää kokoonpanolla melkoisen paljon. Nuoret esiintyivät Rönnin johdolla nelosketjussa hyvin.
Jos hankintarintamalle jotain jäin kaipaamaan niin ehkäpä olisi vielä paikallaan hankkia jonkinlainen stunttaava sentteri siihen asti, että saadaan Otto takaisin kaukaloon. Muutoin Tapparaa ei kyllä tulla helposti voittamaan tälläkään kaudella.
