Tehdäänpä pientä kokonaiskatsausta tämän hetken Tapparaan. Vertailun lähtökohtana toimii viime kausi, koska muuta vertailukohtaa ei oikeastaan ole. Samalla kuitenkin muistutan jo etukäteen, että on hieman pelaajia kohtaan epäkunnioittavaa, asettaa heidät näennäisvertailuun ennen kauden alkua. Jokainen joukkue rooliutuu uudestaan.
Maalivahdit:
Heljanko
Heikkinen
Heljangon osaaminen on jo meillä kaikilla tiedossa, joten epäilyksiä ykkösmaalivahdista ensi kaudella ei nyt ole. Viime kauden playoffit olivat melkoista näytöstä, koska paljon paremmin ei voi mielestäni pelata. Heljanko oli erityisesti finaaleissa itsevarma ja voitti TPS:n aisaparinsa aika hienosti. Erityisen upeaa oli tuohon kevääseen huipentunut kehitys: yksittäisiä pelejä KooKoo-sarjassa, jotka olivat vaikeita, mutta muuten oli koko ajan juuri oikeanlaisessa flowssa. Heikkinen vaikuttaa yhden pelin perusteella hyvältä kirittäjältä ja toivon, että hänellekin saataisiin pelejä. Pelasi perusvarmoin ottein HPK:ta vastaan, vaikka mailapelissä on selvästi erilainen pelaaja kuin Heljanko. Siinä on erityisesti kehitettävää.
Puolustus:
Thomas, Seppälä, Kemiläinen, Kulonummi, Vittasmäki, Alhroth, Matushkin, Jürgens ja Tuulola. Kokonaisuutena Tapparan pakisto vaikuttaa nyt ainakin kauteen valmiilta: Kemiläinen ja Matushkin ovat selvät ykköshevoset kiekolliseen peliin. Hienointa on se, että Kemiläisen palveluksista nautitaan taas koko kausi, joten uskoakseni meidän ei tarvitse vahvistella kiekollista peliä kesken kauden. Jürgens ja Tuulola nousevat esiin peruspakkeina, joilla on kykyä molemmilla ottaa vielä lisää askelia. Tuulola on erityisesti jo ehtinyt ihastuttaa aikaisemminkin syöttötaidollaan. Jürgens on kärsinyt loukkaantumisista, mutta nyt olisi taas paikka laittaa parasta pöytään. Vittasmäen ja Seppälän muodossa Tapparalla on mielestäni Liigan parhaat peruspakit. Thomas on itselleni täysin uusi tuttavuus, joten annan ajan näyttää, mutta paperilla näyttää olevan kanssa loistava lisä. Ahlroth & Kulonummi lienevät stuntteja, jotka korvaavat, jos osuu *aska tuulettimeen.
Hyökkäys:
Tapparalla on jopa viime kauteen suhteutettuna aivan käsittämättömän kova top 6 hyökkäys. Valmennuksella on käsissään positiivinen ongelma, koska niin monenlaisia kokoonpanoja voi hahmotella ja luoda. Ykköskolmikko omissa papereissani on:
Merelä - Lehterä - Savinainen
Vaikutti jo harjoitusottelun perusteella, että tässä on semmoista vimmaa tehdä maaleja, että huh. Kokonaisuutena en löydä nopeasti toista jengiä, jolla olisi lyödä tällainen ykkösketju pöytään. Itseoikeutetusti jokainen roolissaan aivan kurko: Merelä tekee tilaa, Savinainen maaleja ja Lehterä keskittyy kiekolliseen peliin. Vapiskaa vastukset!
Ojamäki - Virta - Kelleher
Kelleher väläytteli jo treenipeleissä mukavasti. Virta saa tässä suuren vastuun puolustukseen ja Ojamäelle jää kaikki mahdollisuudet tinttailla maaleja niin paljon kuin tykkää. Erityisesti tässä ketjussa korostuu suhteessa ensimmäiseen liikkuvuus: ovat mielestäni saman nopeusprofiilin pelaajia, joilla kaikilla on valmiuksia tehdä maaleja. Tätä voisi jopa peluutella vastuksen "raskasjalkaisempia" pakkeja vastaan.
Tanus - Rauhala - Puhakka
Puhakka on Tapparalle sellainen lyömäase, jollaista ei oikein löydy keneltäkään muulta. Pelaaja, joka tekee kentällä kaikkea: puolustaa, riistää, repii ja tsemppaa. Yksi Puhakan "aliarvostettu" ja vähemmän tematisoitu ominaisuus on tuo ilo, joka hänestä kentällä välittyy. Leveä hymy, maalit tyhjiin yms. ovat kaikki hetkiä, jotka tekevät tästä kaverista suuren. Ja vähän luulen, ettei kehitys vielä ole päättynyt. Näillä ketjukavereilla tulosta tulee varmasti. Tanus ottaa seuraavan stepin toivottavasti ja Rauhalan anti jo tiedetään. Alkukaudesta mennään kiertävällä sentterillä.
Granath-Rönni-Kuusela
Enpä uskonut, että tulee sekin päivä, kun peterra heittelee Kuuselaa nelosketjuun, mutta tässä on aivan loistava mahdollisuus Kuuselalla. Ensinnäkin usein hänestä puhuttaessa unohtuu, että Kuusela on todella monipuolinen pelaaja - hän osaa myös puolustaa. Kuusela antaa sellaista tsemppiä ja opastusta ketjukavereilleen, jota he eivät voi saada mistään muualta. Pystyy myös tässä roolissa omalta osaltaan takaamaan kahdella nuorelle työrauhaa, joilla voivat kehittyä seuraavalle tasolle. Itse näen, että Kuusela on tässä nimenomaan tasapainottava lenkki, hyökkäyspeli on sitten pitkälti kiinni kahdesta muusta. Ei kyllä mitenkään tavanomainen ketju, mutta onhan tässäkin varsin mielenkiintoista seurattavaa.
Varapelaajia: Moilanen, Henriksson, Luoto
On hieman makuasia, mutta näen kuitenkin, että Moilanen on näistä ensimmäinen, joka nousee tuohon Kuuselan ja Granathin rinnalle. Moilanen on jäänyt Tapparassa vähän kakkosrooliin, mutta muistelmissani elävät vielä 2019-20 näytökset - silloin Moilanen oli tekemässä jotain hienoa. Kuuselan kanssa nelosketjussa on täysi mahdollisuus toistaa tämä hienous.
Kokonaisuus:
Tällä kokoonpanolla Tapparalla on mielestäni kaikki mahdollisuudet ennen kautta pysyä kiinni mitalikannassa tai peräti uusia mestaruutensa. Kovimmat haastajat löytyvät Kärpistä ja Ilveksestä, mutta heillä on mielestäni erityisesti alaketjuissa puutteita. Jos menestys halutaan sinetöidä niin yksi sentteri kolmossentterin rooliin voisi olla paikallaan, mutta nykyisilläkin päästään hyvin alkuun. Pari viikkoa syyskuuhun ja fiilis on jo mahtava. Eiköhän tässä taas saa jossain vaiheessa kautta hymyillä.
Pelitavallisiin testeihin ei ole tarvetta: viime kauden kultajalan parantaminen riittää hyvin. Osaaminen valmennuksessa riittää, joten mitään kunnon uhkakuvia on vaikea nähdä. Suurin uhka menestykselle on sitten ihmismieli.
