Tamperelainen korjaussarja (ei 24-pack)
Vaikka kausi on vielä voimakkaasti kesken - jo tässä vaiheessa on aiheellista summata tämän kauden Tapparaa yhteen. Tiedän, että tällaista summausta ei varsinaisesti arvosteta, koska mediahan ei tällaista tekisi ikinä. Tunnelma Tapparan piirissä oli viime kaudella melkoinen vastakohta siitä, mitä tunteita tähän nyt liittyy. Muutoksetkaan eivät ole olleet helppoja - niitä on jouduttu tekemään nytkin ja myös jatkossa.
Onnistunut analyysi koronakaudesta
Kauden 2020-21 kokonaisuus oli jokaiselle tapparalaiselle pettymys. Tuntuu hieman hassulta, miten pronssipelin häviäminen ja mitaleilta tippuminen voi olla millekään joukkueelle pettymys - suurin osa ei edes pääse kuin kerran vuosikymmenessä tuohon suoritukseen. Tapparan viime kautta tituleerattiin fanien keskuudessa välikaudeksi. Joukkueen kokoamisen piti näyttää toiselta kuin lopullinen toteutunut joukkue, ilmeisesti harkittuja riskejä. Runkosarjasta kattavin muisto tuolta kaudelta on hidas, tehoton ja energiaton Tappara. Muistan, kuinka joku fani kuvaili Tapparan peliä väsyneeksi - vastustaja sai maaleistaan voimaa, Tapparan maalit eivät tuottaneet edes joukkueelle iloa. Ongelmia yritettiin korjata hankkimalla ja luopumalla kesken kauden, mutta viimeistään ykkössentteristä (Spacek) luopuminen kertoi, ettei Tapparalla olleet kaikki verkot vesillä.
Playoffeissa Tappara voitti vielä KalPan, vaikka pelillisesti ero olikin hiuksen hieno. Käytännössä peli oli yhden maalin puolustamista ja muutaman avainpelaajan onnistuneita ratkaisuja - sen kummempaa kerrottavaa siitä ei jäänyt. KalPa pelotti todella, koska Tapparan eteneminen välieriin oli hiuskarvan varassa. KalPa vei erityisesti Kuopion pelejä selvästi. Inhottavaksi homman teki se, että KalPa pärjäsi Tapparalle meidän omilla aseilla: tiukalla puolustuksella ja tehokkaalla ylivoimalla. Lukkoa vastaan Tapparalla oli lähinnä teoreettisia mahdollisuuksia, kun Heljanko kannatteli joukkuetta. Maalit tulivat kokeneemmalta akselilta ja Kuusela seurasi tapahtumia katsomosta. Levtchi viiletti kevään pelit 0+0=0 -mentaliteetilla. Tapparan ulkomaalaisista ei ollut Bertrandia lukuun ottamatta mitään apua ja turpaan tuli valmennusta myöden myös urheilussa. Energiat paloivat Lukkoa vastaan ja HIFK teki Tapparasta näyttävästi muhennosta pronssipelissä, kun Heljankokaan ei enää jaksanut kannatella joukkuetta.
Korona kurjisti ja varjosti edelleen alkavaakin kautta, mutta Rautakorven ja Tapolan johdolla - muista sen enempää tietämättä - Tapparassa aloitettiin likapyykin peseminen. Menestymään tottuneesta joukkueesta oli tullut urheilullisesti laiska ja haluton - yhdestä hyökkäyspään liideristä Kristian Kuuselasta - riippuvainen. Totuus oli tätäkin julmempi: Kuuselan ikä tulisi eittämättä pian vastaan ja maailman tappiin ei voi hänenkään varaansa niin suurta ruutua pelissä rakentaa. Tappara on tunnetusti ainakin joidenkin mielessä ikuisesti hitaan trappinsa vanki, mutta monen kauden jälkeen kesällä päätettiin aidosti muuttaa identiteettiä. Tappara hankinnat viime kesänä tuntuivat menevän ohitse, mutta punainen lanka palasi joukkueen rakentamiseen kerrasta. Tapparan joukkueiden kokoamisen resepti tuntui kärsivän viimeisen mestaruuden jälkeen jokaisella kaudella jonkinlaista inflaatiota - toisaalta tappioita tuli hyvälläkin materiaalilla, joista esimerkiksi kelvannee Rautakorven ensimmäinen kausi.
Muutoksia tuli - nyt Tappara selvästi haki luistelua pelaajiltaan kesällä. Kesän hankinnat olivat sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä selvästi profiililtaan paitsi nuorempia, myös liikkuvampia. Tärkein korjaussarjan osuus lienee edelleen keskustan valuvikojen paikkaaminen, josta Tapparaa sai tukistaa kaudesta toiseen. Toisaalta keskushyökkääjien osalta ongelma ei luonnollisesti ole yksin Tapparan: samanlaisten tuskaisten ongelmien kanssa painivat lähes kaikki Liigajoukkueet. Hyvien senttereiden löytäminen Liigaan on vaikeaa - pakettia valitessa joutuu miettimään haluaako taistelua vai liikettä. Jos jossakin paketissa sattuu olemaan molempia - sitä pakettia ei ole markkinoilla kauaa. Toisin kuin aikaisemmin Tappara laittoi nyt aidot panokset senttereihinsä ja liikkuvampaan pakistoon - kävi tämän kauden kanssa sitten kuinka vain niin tämä peliliike on osoittautumassa nerokkaaksi.
Urheilullisuudella & osaamisella epävarmaan tulevaisuuteen
Huomioiden kaikki ne muutokset, jotka Tappara teki kauteen - muutamia takaiskujakin tuli. Lopulta menestystä ei voi ostaa vaan jokainen kausi sisältää kasan muuttujia, joiden ennakoiminen on vaikeaa. Tässä vaiheessa kautta voikin sanoa, että Tapparalla epäonnistumiset koskivat enemmän yksilöitä - odotukset olivat edelleen siinä, että Bertrand pystyisi palaamaan 2019-20 kauden tasolleen. Rantakarin kohdalla otettiin riski, joka realisoitui pahasti - hän ei pystynyt enää lunastamaan pitkän loukkaantumisen jälkeen samanlaista profiilia Tapparassa kuin olisi tarvittu. CHL antoi ymmärtää, että Austin olisi todellinen viivapelote, jota hän ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Tapparan mestaruushaaveiden kannalta Venäjän aloittama hyökkäyssota on karulla tavalla ratkaisevan tuntuinen: Leskisen mentävää aukkoa ja roolia Tappara ei olisi voinut paikata juuri millään tavalla. Savinaisen hankkiminen valmiiksi erinomaiseen hyökkäykseen laittoi viimeisenkin palasen kohdalleen. Erityisen ylpeä olen siitä, että senttereitä Tapparan ei ole tarvinnut markkinoilta nyt kytätä. Ne ovat olleet omasta takaa - toivottavasti senttereiden osalta ei enää annettaisi tasoitusta kenellekään.
Tällä urheilullisella luiskalla on hyvä suunnata katse epävarmaan tulevaan - kävi Tapparan kauden lopputuloksessa niin tai näin. Tällä hetkellä Rautakorpi on jo rakentamassa kilpailevaa Tapparaa Jyväskylään, joten kesälle on tiedossa tärkeääkin tärkeämpiä hankintoja - urheilujohtajan pesti huutaa täyttymistään Tapparassa. Rautakorvella kaikesta kokemuksestaan huolimatta kesti Tapolan kanssa näiden korjausten tekemiseen vuosia: nyt pääsemme taas harjoittelemaan uutta. Toivottavasti Tappara tajuaa istua nyt paremmin reseptinsä päällä kuin viimeisimmän mestaruuden jälkeen. Pelitavallisesti ei tarvitse hankkia uusia kaneja hatusta - pelin monipuolisuus riittää kestomenestykseen Liigassa myös jatkossa. Sen sijaan tänä päivänä yhä kriittisempiä ovat hankinnat - niissä Tappara ei ole läheskään jokaisella kaudellaan onnistunut. Tällä kaudella onnistuimme sitten vuoden 2017 lähes kaikissa hankinnoissa ja myös vaihdoissa kesken kauden. Jos tämän päälle haluaa rakentaa sinioranssia tulevaisuutta myös jatkossa, olisi tärkeä pitää analyysin keskiössä, miten tärkeää on onnistua kokoamaan jatkuvasti oikeanlainen joukkue - pelitavasta on mielekästä puhua, mutta ilman kunnon toteuttajia se ei takaa vielä mitään.