Minä en ole nähnyt koko playoffeissa Tapparan asenteessa yhtään mitään vikaa - ainoa peli, josta minulla on moitittavaa on tuo ensimmäinen peli Raumalla. Silloin Tappara saapui selvästi "selvittämään", millaiseen esitykseen Lukko parhaimmillaan Raumalla pystyy ja sehän selvisi heti siinä ensimmäisessä kohtaamisessa.
Lukko sarjan 4-1 voitot mairittelevat hieman Tapparaa. Erikoistilanne- ja maalivahtipelaaminen oli parempaa, jolla irtosi lopulta tarvittavat voitot. Asenne parani loppua kohden, mutta pelit 1-3 olivat melko tuskaista katsottavaa. Osittain pelitavallisista syistä - Lukon onnistuessa estämään Tapparan avauspeli - osin taas puolittaisen tekemisen takia. Ainoa eheä 60 minuuttinen Tapparalta oli tuo viimeinen peli. Muissa vähintään erän verran seisoskelua ja ihmettelyä. En nauttinut.
Toisessa kohtaamisessa Raumalla oltiin selvitystyön jälkipuolella ja ymmärrettiin, ettei täältä tulisi ilmaista voittoa tokassa tai kolmannessa pelissä. Intohimo on aika vaikea käsite - kokonaisuutenakin - koska en usko vieläkään, että ammattilaisilla olisi minkäänlaisia ongelmia syttyä pelaamaan playoffeja.
Mikäli tuo asia ymmärrettiin toisessa pelissä, se ei kauheasti näkynyt kolmannessa. Tappara oli 5v5 melko huono siinä. Toinen erä oli muistaakseni Lukon rallia, mutta onneksi Savinainen sai iskettyä karat sisään. Kolmannessa erässä puolustettiin kohtalaisesti, mutta mitään pitkiä kulmaralleja vastustajan päädyssä en muista nähneeni. Ovat melko hyvä keino puolustaa johtoasemaa, keskialueen seisoskelun sijaan. Tapparan trap tosiaan on melkoinen vitsi nykyisin.
Enemmänkin kaikki Tapparan ongelmat minun näkökulmastani ovat enemmänkin johdannaisia ihan oikeasta pelillistä ongelmista, joita on ollut koko kauden.
Kouvolassa 3-1 tilanteessa Tappara muutti pelitapaansa ja myös pelaajien tunnetaso nousi. Nuo erät kaksi ja kolme ovat olleet melko lailla parasta Tapparaa pudotuspeleissä. KooKoolla kova kuormitus, pelaajia tippunut pois. Silti lähdettiin taas seisoskelemaan peleissä kolme ja neljä. Järjetön pudotuspeliohjelma sekä vastustajan loukkaantumiset alkoivat Tapparan onneksi näkyä, ja molemmista lopulta voitot.
Toisin kuin Tapparaa yleisesti "unelmahöttönä" käsittelevästä fanien höpinästä, katson Tapparan playoffeissa nähtyjen ongelmien juurisyiden löytyvän edelleenkin sieltä runkosarjasta. Tapparalla oli koko runkosarjan ajan kaksi täysin ylivertaista ongelmaa: a) suhteellinen tehottomuus hallintaan nähden b) kärkiyksilöiden kausittainen tuloksellinen katoaminen. Näistä ongelmista ei ole päästy eroon koko kaudella: jatkuvasti on ollut koko kauden ympäriinsä joku ketju aivan kujalla pelaamisestaan.
Suhteellisen tehoton hallinta juontaa juurensa siitä, ettei äijiä kiinnosta pyrkiä maalille. Kiekon läpsyttely kulmissa lienee hauskempaa. Todellisia tekopaikkoja tuolla näennäisellä hallinnalla ei kauheasti luoda.
Levtchi on tuon puuhastelun ruumillistuma melko usein. Todella laiskannäköistä peliä, jossa otetaan potku silloin toinen tällöin. Ei mikään ihme, että maalisarake näyttää nollaa näissä pudotuspeleissä. Muutamaa ylivoimalla saatua paikkaa lukuunottamatta tuolla työmäärällä ei niitä liiemmin tulekaan.
Yksityiskohtana mainittakoon tuo toinen KooKoo -sarjan peli, jossa Luoto pelasi Levtchin tilalla ykkösketjussa. Tekeminen oli ihan eri tasolla, vaikka palkintoa ei tullutkaan maalin muodossa.
Ylipäänsä tuo läpsyttely ketjujen 1-3 (poislukien Savinainen ja varauksin Virta) korostuu, kun vertaa tekemistä nelosketjun peliin. Siellä äijät painavat oikeasti hyvällä tunteella ja tekemisellä. Hyviä asioita tapahtuu, peliä käännetään vastustajan päätyyn. Ei tuo siitä ole kiinni, että Luoto-Rauahala-Puhakka olisivat taitotasoltaan jotenkin ylivertaisia muihin pelaajiin nähden. Erona on porukan työmoraali.
Tapparan pelitapa perustuu rautalangasta vääntäen pitkiin kulmapeleihin ja kiekkokontrolliin vastustajan päädyssä - aikaisempaa merkittävästi vähemmän trappiin tai vastahyökkäyspelaamiseen (kuten esim. pitkällä jaksolla 2014-2018), jolloin peli perustui lähes kokonaan näihin.
Tapola voi piirrellä pelikirjaansa millaisia kuvioita tahansa. Niin kauan kuin pelaajilla ei ole tunne mukana eikä töitä tehdä, niin se ja sama mitä pelikirjassa lukee. Esimerkiksi nuo pitkät kulmarallit jäävät kokonaan saamatta, ellei hyökkäysalueella isketä vastustajaan terävillä potkuilla kiinni, voiteta kaksinkamppailuita laidassa ja niin edespäin.
Puhun unelmahötöstä, koska varsinaista sisältöä odotukselle Tapparan dominoinnista jollakin osa-alueella ei varsinaisesti pelillisesti ole. Mitään runkosarjan näyttöjä ei ole olemassa siitä, että juuri tämä joukkue jossain vaiheessa rupeaisi sahaamaan voittoja jollakin täysin toisella tavalla.
Asian ydin on yhä se, että Tapparassa liian moni hiihtelee hikeä vältellen kentällä. Harva varmaan mitään "unelmahöttöä" odottelee, mutta kyllä aiheellista on vaatia enemmän tunnetta ja tekemistä kentälle.
Tapparalla on kaikki mahdollisuudet mestaruuteen ja pelaamisen tason ei edes tarvitse "merkittävästi" nykyisestä nousta - todennäköisesti pelkästään lepoetu ja motivaatio sekä hienosäätäminen suhteessa vastustajaan riittävät. Ja se on oikeastaan kaikki se, mitä oikeasti voi vaatia.
Tapparalla on jonkinlaiset mahdollisuudet mestaruuteen. Selvää kuitenkin on, että tuon tekemisen tason kenttien 1-3 osalta pitää nousta useammankin napsun. Sekä TPS että Ilves syö tuollaiset läpsyttelijät elävältä, ja taululla seisoo illasta toiseen rumat lukemat.
Vaatimustaso, jossa 1-5 voiton jälkeen puhutaan siten kuin pelissä olisi jäänyt paljonkin vajaaksi kertoo mielestäni enemmän Tappara-fanien irtoamisesta tosiasioista kuin joukkueen alavireestä.
Tappara oli tuossa viimeisessä pelissä parempi erät kaksi ja kolme. Ensimmäistä KooKoo vei ja loi selkeästi paremmat tekopaikat. Onneksi Heljanko oli taas vireessä. Kova kuormitus sekä Teräväisen tipahtaminen pois kokoonpanosta kallistivat tuon pelin selkeästi Tapparalle, eikä voittajasta 1-2 maalin jälkeen ollut liiemmin epäselvyyttä.
