Tapparan peli on kaikelta osa-alueiltaan tällä hetkellä täysin sekaisin. Pelitapa ei tarjoa minkäänlaista pelillistä selkänojaa. Viimevuosina on tottunut pitkiin pyörityksen joilla saadaan vastustajaa väsymään. Nyt nuo orastavat pyöritykset katkeavat järjestäen. Päin vastoin toisen erän pitkä vaihtomatka tuntuu olevan vastustajan etu. Ylivoimalla vaarallisuus maalin edessä puuttuu täysin. Luulin että M.Järvinen oli hankittu Lajusen rooliin, mutta ykkössentterinä hääriikin Jasu. Rightin ylivoima laukoja pitäisi olla itsestään selvyys, silti kiekkoa kikkaillaan aina pakille. Ratkaisut ovat yhden käden sormissa ja helposti luettavia. Zaborsky oli IFK:saa monesti tekemässä maaleja maalin edestä, nyt kaartelee samassa kiekonsiirtäjän roolissa, kuin liian moni muukin. Ikäänkuin kaikki viimvuosien toimiva oltaisiin hukattu. Kärki sentterin roolissa on jo pitkään ollut nähtävissä epäonnistuneena yrityksenä. Nyt vain lusikka kauniiseen käteen Rautakorvelle ja lopettaa tuon ihmeellisen kikkailun. Kärki laitaan, Rauhala keskelle, Rauhalan palautusta voi ajatella kun JMJ tervehtyy. Jasu Liigan parhaita nelosen senttereitä, alivoima pelaaja, aloittaja, ei muuta. Lisäksi mikäli Heljankoon ei pätkääkään luoteta, niin miksi on tuolla? Silloin kun joukkue alisuorittaa, niin pitäisi kyetä reagoimaan jollain tasolla. Edes maalivahdin vaihdon \ aikalisän muodossa. Ei taklata, ei taistella, odotetaan että Peltola tekee alivoima maalin jotta herättäisiin. Parhaiten kuvaava sana kokonaisuudesta on pelokas.