Tapolasta on sanottava ensi alkuun, että mielestäni se on ollut keväästä 2012 asti ainakin itselleni melko selvää, että Tapola nousee Rautakorven jälkeen päävalmentajaksi. Aikataulu toki yllätti, kun tämä tapahtui vuotta paria aiemmin, alkuperäisen suunnitelman vastaisesti - ammattiurheilussa on kuitenkin muitakin arvoja kuin seuraromantiikka. Rautakorpi saa mahdollisuuden kehittyä valmentajana ja tienata paremmin, Tapola saa näyttää, mitä on aikojen saatossa vanhemmilta ja viisaammiltaan oppinut.
Kova paikka on toki asettua ensimmäistä kertaa liigatasolle päävalmentajaksi tulevan kauden Tapparaan, mutta jostain se pitää alkaa. Ei alkupaikka mikään heikko ole ja onhan Tapola tuossa ammentanut know-howta jo parin kauden ajan ihan Liigan menestysjoukkueen ytimessä.
Tapolahan on luennoinut muun muassa Meidän Pelistä ihan kiekkoliiton nimissä käsittääkseni ja pelitaktiset asiat ovat varmasti hallussa. Puheet hyvästä pelaajien kehittäjästä viestivät myös siitä, että henkisellä puolellakin on vahvuuksia. Miltään nössöltä tai tumpeloltahan (kärjistetysti) ei mitään opi, vaan kyllä siinä pelaajien kehittämisessä ja opin viemisessä tarvitaan teknisen tietämisen lisäksi ihmissuhdeosaamistakin ja sitä auktoriteettia.
Tapolan "imusta" pelaajien osalta suhteessa Rautakorpeen on myös ollut puhetta. On totta, että suuren yleisön silmissä Rautakorvella on enemmän nimeä kuin Tapolalla, mistä voisi tehdä päätelmiä imusta, mutta pelaajien ja heidän kontaktien välillä kulkeva tietohan tässä imussa merkitsee eikä vain julkisuuskuva suurelle yleisölle. Tietoa "pelaajille hyvistä valmentajista" varmasti leviää ja pelaajilla on kuitenkin meitä ulkopuolisia enemmän sitä sisäpiirin tietoa muilta pelaajilta, agenteilta sun muilta kontakteilta, että minkälaisia miehiä missäkin seurassa valmentaa.
Sitten jos mietitään asiaa organisaatiotasolla ja isommassa kuvassa, niin nyt todellakin testataan se, ollaanko Tapparassa kaikissa suhteissa tosissaan matkalla pitkäjänteiseen menestymiseen. Kun pohditaan sitä kysymystä, että pystyykö Tapola vaatimaan tarpeeksi resursseja ym. käyttöön, on mielestäni todellakin kyse enemmänkin organisaatiosta eikä vain Tapolasta henkilönä. Ei saa olla niin, että menestykseen tähtäävässä organisaatiossa pitää "herätellä" päättävissä asemassa olevia ihmisiä toimimaan, vaan kyllä esimerkiksi ne resurssit pelaajahankintoihin pitää tulla ihan melkein automaationa.
Aidosti menestyvä organisaatio myös luo jatkumoa toimintaansa, kuten oivana esimerkkinä JYP aikoinaan valmentajiensa osalta. Oli Dufva, sitten nousi Aho ja nyt viimeisimpänä Virtanen. Aho ja Virtanen nousivat vuorollaan päävalmentajaksi kasvettuaan ensin apuvalmentajana, se on sitä jatkumoa, jota mielestäni seuraidentiteetin omaavassa seurassa pitäisi ehdottomasti harjoittaa.
Menestyvän organisaation pitää olla toimintakykyinen, tapahtui sitten tämmöistä pientä takapakkia tai ei. Kun siellä taustalla on olemassa jatkumo niin pelaajien kuin valmennustoiminnankin osalta, ollaan jo tosi hyvällä pohjalla jo senkin suhteen, mitä kentän ulkopuolella saadaan aikaan. Nyt Tapparassa on olemassa ihan selvä jatkumo pelillisissä asioissa, avainpelaajilla on pitempiä sopimuksia ja Rautakorpikin on viimeistään KHL-keikkansa jälkeen palaamassa Tapparaan, kuten pj Peltonen lähtöuutisen yhteydessä lupaili.
Ei se Tapparan menestys kulje vain Rautakorven käsissä, kunhan organisaatio eri tasoilla vain tiedostaa tämän. En millään jaksa kannattajasydämeni kautta uskoa siihen, että Tappara menisi tässä yhtäkkiä jollain alibivaihteella nyt pari kautta, "kun se iso ja ilkeä Rautakorpi on poissa". Sillä murennetaan kaikki se pohja, jota varten tässä on pari kautta toimittu ja saatettu Tapparaa Euroopankin tietoisuuteen muun muassa alkavan CHL:n kautta.
Rautakorpi ja Tapola ovat molemmat puhuneet Tapparan urheilutoiminnan ja voittamisen kulttuurin palauttamisesta raiteilleen. Kotisivujen eilisessä uutisessa nämä on molempien Rautakorven ja Tapolan toimesta nostettu esiin, ja Tapola tähdentää sitä, että kehitys tulee jatkumaan niin pelin kuin organisaationkin osalta.
Tässä haastattelussa vuodelta 2012 Tapola puhuu heti ensi alkuun vastuun jakamisesta valmentajien kesken ja organisaation kehittämisestä, ei mitään turhaa jargonia.
Tapola ottaa tuossa haastattelussa heti esille keskinäisen luottamuksen ja vastuunkannon sekä organisaation kehittämisen, se antaa mielestäni aika potentiaalisen kuvan miehestä kokonaisuutena, ei olla ikään kuin tultu vain töihin, vaan ihan aidosti kehittämään intohimolla Tapparan toimintaa. Kyllä se Tapolankin panos joukkueelle on tässä parin kauden aikana tullut aika hyvin tietoon ja tiedetään lähtökohtaisesti, miten mies tulee toimimaan.
Ja viimeiseksi, mielestäni täytyy ehdottomasti ottaa huomioon se, että Rautakorpeen ei voida me kannattajatkaan ikään kuin jäädä kiinni. Elämää on Rautakorven jälkeenkin, on pakko olla. Joskus se Rautakorvenkin palvelus jääkiekkoa kohtaan loppuu, viimeistään, ja Tappara ei saa olla vain Rautakorpeen henkilöityvä seura. Sitä se toki vahvasti on nyt, mutta jos pidempiaikaista ja ikään kuin jo historiankin velvoittamaa menestystä haaveillaan, täytyy olla vaihtoehtoja.
Ne vaihtoehdot taas ovat näitä jatkumon tuomia potentiaalisia uusia tekijöitä, kuten nyt Jussi Tapola. Kun on se hyvä jatkumo, vaihtoehtoja on jokaisessa mutkassa tarjolla enemmän kuin vain hetkessä elämisen malliin luottavassa toiminnassa, jollaista joidenkin nimekkäämpien kavereiden kuten Matikaisen ja J. Jalosen perään huutelu ikävä kyllä on.
