Itseasiassa McRaen yksi isoin este uran kehittymiselle P-Amerikassa oli juuri luistelu. Vähän sellainen granlundmainen, ei-niin-räjähtävä menijä. Viime kaudella oli vielä selkävaivaa, joten putki ei kulkenut senkään vertaa.
McRae on tyypillinen väliinputoaja rapakon takana. Vähän sellainen suomalaistyylinen ominaisuuspaletti, leveä mutta harmittavan tylsä. Suurin heikkous on siis se, ettei hänelle ole varsinaisia vahvuuksia. AHL-tasollakaan hänen pelintekotaitonsa ei kärkisentterin paikalle riittänyt, vaan siinä piti olla aina joku taitavampi (TJ Hensick). NHL:stä alempien ketjujen paikka taasen ei irronnut, koska siellä olisi pitänyt olla kovempi ja ärhäkämpi karvaaja. Sen vuoksi laiturintontiltakaan ei löytynyt Bluesista tonttia, vaikka 15 peliä yritettiinkin.
SM-liigatasolle kuitenkin oikein mukiinmenevä kakkossentteri. Eurooppalaisen sentteripelin omaksuminen tuottanee haasteita, mutta aloituksissa, kulmissa sekä maalinedustalla varmasti tekijämiehiä. Ja omaa ihan ok one-timerin. On itseasiassa aina ollut juuri kakkossenana parhaimmillaan.
Lainasin tuota TaoTaon ansiokasta viestiä aika paljon, sillä sisältönä siinä on täyttä asiaa. McRaen hankinnasta huomaa selvästi, että nyt tehdään tietynlainen täsmäisku eikä osteta sikaa säkissä. Tiedetään tarkkaan minkälainen pelaaja halutaan ja mikä pelipaikka+rooli, sekä tiedetään millainen pelaaja hankitaan. Monellakin tapaa Koskirannan tyylinen pelaaja on kyseessä.
Näin kuitenkin asiat McRaen kohdalla vähän eri tavalla, kuin seurajohto on ne nähnyt. Pelaajatyyppinä McRae on oikein hyvä stuntti Koskirannalle paperilla, mutta kaukalossa povaan hänelle vaikeuksia. Luistelu rajoittaa liikkumista kuitenkin ja sellaista samanlaista röyhkeyttä kamppailupelaamisessa sekä ihan kiekollisessakin pelissä ei löydy kuin Koskirannalta. Puhtaasti taidoiltaan McRae ei juurikaan Koskirannalle häviä, mutta fysiikassa erityisesti SM-liigaa ajatellen kyllä. Fysiikan osalta painotan tässä etenkin voimakestävyyttä, mutta toki myös muita fysiikan osa-alueita. Koskiranta oli fyysisesti todella monipuolinen liigapelaaja. Mitään "huono kunto"-juttuja en tässä tapauksessa fysiikalla tarkoita.
McRae tulee varmasti olemaan parhaimmillaan hyökkäyspäässä ja siellä stunttaa Koskirantaa jo selvästi paremmin kuin kokonaisvaltaisessa pelaamisessa. McRae on hyvä suojaamaan kiekkoa, vääntämään kiekosta ja on valmis pelaamaan ykkössektorilla. Varsinainen pelintekijä hän ei ole, mutta Connollyn ja Erkinjuntin kanssa pelattaessa väliin ei puhdasta playmakeria tarvitakaan. Laukaus tosiaan McRaella on ihan hyvää tasoa ja kuten noista videoistakin näkyi, niin on pelannut myös viivamiehen paikalla aikoinaan. Tällä kaudella pelasi kakkos-yv:tä, mutta viivalla en häntä nähnyt yhdessäkään katsomassani pelissä. Pelipaikka muutenkin oli lähinnä kolmosen laidassa. Työsulun aikana pelaili mm. Jaden Schwartzin laiturina.
Sabaton tuossa ennakoi 40 pisteen ylitystä terveenä pysyessään, mutta olen selvästi pessimistisempi. 30 pistettä voisi vielä rikkoontua jos Connollyn ja EJ:n tasoisten laitureiden välissä saa pelata ja ylivoima-aikaa säännöllisesti. 40 pistettäkin pidän vielä mahdollisuuksien rajoissa, mikäli hänen laukaus osataan ottaa normaalia tehokkaamin hyötykäyttöön yv:llä.
Oma arvio on, että Tappara ei McRaesta saa vaatimustasonsa mukaista ykkös/kakkosketjun sentteriä, joka pelaa riittävän hyvin kahteen suuntaan. Löytyykö toisenlainen rooli joukkueesta vai tuleeko lähtö kesken kauden? Tapparalla on kuitenkin pelivaraa jonkin verran sentteriosastolla kun pari laituria pystyy sentterinä tarvittaessa pelaamaan. Pelasiko Connolly muuten viime kaudella sentterinä useamman kuin yhden pelin? Ainakin yhdessä pelasi ja siinä esitys oli ihan lupaava. Puolustussuuntaan pelaaminenhan isoin kysymysmerkki Connollylla siinä keskellä on vaikka aktiivisesti tekeekin töitä aina.
Olen kuitenkin ns. "pelaajien puolella", joten toivon olevani väärässä tämän McRae'ta koskevan arvioni kanssa.