Hyvä vieraspeli Ässiltä ja ehdottomasti ansaittu voitto. Isompaakin voittoa Tappara tarjosi, mutta Ässät teki ottelusta taas tuttuun tyyliin itselleen vaikean. Lopullisen sinetin iskeminen on Ässille aivan mahdottoman vaikeaa ja sitten vastustaja päästetään vielä peliin mukaan omalla tumpeloinnilla.
Olikohan kyseessä taas itse Aki Heino, vaiko tällä kertaa joku muu, se meni hieman ohi, muta luvattoman helposti Koskenkorva pääsi nousemaan alivoimalla maalille. Tappara maalin päähän, jonka jälkeen Kivenmäeltä vielä pari hyvinkin typerää jäähyä, jotka olivat molemmat täysin vältettävissä. Tietynlaista kurittomuutta mielestäni. Pitäisi pystyä varsinkin johtoasemassa pelaamaan sen verran vallitsevan linjan mukaan, ettei turhia rangaistuksia oteta.
Muutenhan Mave pelasi kyllä varsin mukavasti. Ässien pelin primus motor. Ja uskottavia uimahyppyjä. Mutta muuten en kyllä pysty allekirjoittamaan mielipiteitä Ässien filmailusta. Kivenmäki sitä harrasti, kuten aina tekee, ja 3. erässä Heino kieltämättä hyppäsi Viinaselle kaksiminuuttisen, mutta siinäkin tilanteessa Viinasen maila kiistatta heilui Heinon jaloissa. Rikehän se oli ja Aki vain varmisti jäähyn hypyllään.
Siinäpä se Ässien hyppykavalkadi. Esim. Levokaria on turha syyttää filmaamisesta, vaikka mies helpohkosti siinä yhdessä rangaistuksen tuoneessa tilanteessa tasapainonsa menettikin. Ei noin isolta ja kankealta mieheltä irtoa jancalouneita tässäkään muodossa. Pelkkä yrityskin näyttäisi hyvin surkuhupaisalta. Tuossa kyseisessä tilanteessa maila taisi tulla suojaamattomaan paikkaan kipeästi ja kun Pauli oli muutenkin vähän holtittomassa asennossa, niin rähmälleenhän jätti siitä kellahti.
Jäähymäärä oli kieltämättä tapahtumiin nähden järkyttävä, vaikka kyllähän siellä sitä kahvaamista riitti. Puolin ja toisin.
Saarisen näkemys siitä, että Tappara hallitsi ja Ässät tuli vain rikkomaan, on mielestäni vähintäänkin outo. Uskaltaisin väittää, että enemmän Ässät peliä tasakentällisin hallitsi ja kontrolloi kuin Tappara. Ja todellisia maalipaikkoja patapaidoilla oli selkeästikin enemmän. Rikkomisen suhteen Ässät ei tosiaan ollut yhtään sen huonompi tai parempi kuin Tapparakaan. On sitä tullut nähtyä jopa Ässiltäkin paljon rautakorpimaisempaa vieraspelaamista, sellaista jossa ihan kunnolla pystypainitaan ja käytetään mailaa ainoastaan hakkaamiseen ja ronkkimiseen ja kiekon tullessa omille lyödään vain purkuja, eikä edes yritetä hyökätä. Ässät pyrki hyökkäämään jopa melko aktiivisesti aina tilaisuuden koittaessa.
Tappara oli toki ponneton, mutta turha viedä kunniaa pois Ässien onnistuneelta puolustupelaamiselta. Siinä oli kurinalaisuutta ja asennettakin. Jos vertaa vaikkapa muutaman viikon takaiseen Ässien edelliseen Tampereen visiittiin, niin ero on huomattava. Silloin Ilvekselle siunaantui vähintään kymmenkunta avopaikkaa, nyt Tappara ei saanut juuri lainkaan vastaavia tilanteita. Kirvesrinnat pyörivät lähinnä kulmissa tai virittelivät melko vaarattomia laukauksia viivalta tai olemattomista kulmista, eikä niissäkään kukaan päässyt tai halunnut mennä maskiin. Ja Langkowin jättämät irtokiekot porilaispuolustus siivosi liki täydellisesti.
Vaikka Scottie ei hirveästi pahoja paikkoja joutunutkaan ottamaan oli hän taas se tuki ja turva, johon oli helppo nojata. Ja tosiaan, liikkuuhan sillä sittenkin se hanskakäsikin. Puolustuksessa nostaisin melkeinpä Peltosen ykkösässäksi. Rontiltakin nyt kelpo suoritus, kun vastuuta taas tuli Toivosen potiessa korvaansa. Ehkä hivenen hermostuneesti Rontti aloitti, mutta paransi loppua kohden, ja pari mahdollisuutta oli siihen kauden avausmaaliinkin. Se olisi taatusti tehnyt hyvää.
Hyökkäyksessä Williamsin ketju vei peliä ehkä parhaiten, mutta erityismaininnan ansaitsee Greg Classen. Lupaava paluu tositoimiin, mies oli täysin toista maata kuin silloin ennen sivuun jäämistään. Järkevää ja pyyteetöntä työtä, sekä vastustajan suurenmoista alistamista aloituksissa.