Tampereen Tappara – Suomen menestyksekkäin jääkiekkoseura

[Vintsukka]

Ja Pirnes, joka aika harvakseltaan Tampereella ja Tapparan peleissä on, sattui juuri eilen olemaan jakamassa alumnitähtiä ja näkemään sen seuraavan jatkoaikaratkaisun livenä.

Ja antoi Davidssonille ykköstähden. Aika röyhkeää nostaa ratkaisevan jatkoaikamaalin tekijä ykköseksi, ja samalla ikään kuin korostaa omaakin tärkeyttään vastaavan maalin tekijänä.

(Tämä oli vitsi.)

 

[Kampong]

Nyt, kun mestaruudesta on jo ehtinyt pieni tovi vierähtää ja ensi kaudenkin askelmerkit alkavat pikkuhiljaa selvitä, niin vaikuttaa olevan hyvä hetki kirjoittaa tänne hieman omia ajatuksia kuluneesta (ja kuluneista kausista).

Niin ja terve vaan kaikille kanssakirjoittelijoille. Allekirjoittanut on erittäin pitkäaikainen palstan lukija, mutta kirjoitusoikeudet hankin ihan vastikään.

Mistähän tässä aloittaisi… Tapparan edesottamuksia on tullut seurattua aika lailla koko 2000-luku. Olin kuitenkin vuoden 2003 mestaruuden aikaan vasta aloittanut ala-asteen, joten ihan kovin analyyttisellä otteella kiekkoa ei luonnollisesti silloin pystynyt seuraamaan, kuin myöskään sitä edeltäviä hopeakausia.

Siitä se kuitenkin lähti ja sen jälkeen on joukkueen matkassa pysytty. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kaudet eivät tuon mestaruuden lisäksi paljoa tarjonneet. Toki monia valonpilkkuja sinne mahtui, kuten Ville Niemisen suoritukset työsulkukaudella, nuoret Petri Kontiola ja Jori Lehterä sekä kaudella 2008 voitettu pronssi. Todellinen menestys tuntui kuitenkin kiertävän Tapparaa ja varsinkin pienen ihmisen elämässä nuo vuodet tuntuivat aivan todella pitkiltä. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin :D

Tästä päästäänkin Tapparan uuteen alkuun ja kauteen 2012-2013. Tuolloin seuraan palautettiin uskottavuus kertaheitolla ja yli vuosikymmenen jälkeen, samalla tiellä ollaan edelleen. Ja kyllä on ollut matka! Matka, jonka varrelle on mahtunut isoja pettymyksiä, absoluuttista voitonriemua ja ylipäätään aikamoisia tunteiden vuoristoratoja. Niin hyvässä kuin pahassa eniten varmasti mieleen jäänyt Sebastian Ahon jatkoaikamaali vuonna 2015 ja taas sitten Patrik Laineen suoritukset seuraavana vuonna.

Niin kuin monessa paikassa on kirjoitettu, jollakin tapaa tuo matka tähän kevääseen päättyi. Sen tarkemmin muiden seurojen historiaa tuntematta, niin taitaa olla suhteellisen harvinaista Tapparan valmennuksen vaihtuvuuden vähäisyys viimeisen vuosikymmenen aikana ja miksipä sitä haluaisikaan korjata jotakin, mikä ei ole rikki. Hyvin kuvaava tilastoknoppi Tapparan dynastiasta on se, että viimeksi keväällä 2012 mestaruuden voitti joukkue, joka ei ollut Tappara tai kohdannut Tapparaa pudotuspeleissä matkalla mestaruuteen.

Sitä ei voi myöskään korostaa tarpeeksi, kuinka täydellinen huipentuma Rautakorpi-Tapola-akselille nämä kaksi viimeisintä kautta olivat. Rauno Korpea kompaten, kevään 2022 Tappara oli paras Tappara, mitä ainakin omana elinaikanani olen nähnyt (Raunokin tainnut muutaman eri painoksen nähdä). Tämä väittämä ei kuitenkaan kauaa pitänyt paikkaansa, sillä tämän kevään Tappara oli vielä sitäkin parempi. Aivan uskomaton joukkue vailla mitään heikkouksia. Ratkaiseva finaali oikeastaan kiteytti oman ykkösteesini tuosta joukkueesta täydellisesti: joukkue löysi aina keinon voittaa. Tappara vuosimallia 2023 oli äärimmäisen monipuolinen, taitava, fyysinen, henkisesti vahva ja ennen kaikkea viihdyttävä. Heikkoja suorituksia mahtui matkan varrelle useampia, mutta tosipaikoissa joukkue oli rautaa joka ikinen kerta. Tällä faktalla saa tosiaan ainakin minulta todella monta heikkoa runkosarjaesiintymistä ja syyskuussa Ilvekselle häviämistä anteeksi.

Uusi aikakausi on nyt edessä ja innolla sitäkin kyllä odottaa! Paljon kysymysmerkkejä, mutta myös paljon isoja mahdollisuuksia. Nämä ovat kuitenkin ensi kauden asioita. Tässä kohtaa on tärkeää pysähtyä ja todenteolla sisäistää, kuinka onnekas sitä voi olla, että Taysin synnytyssairaalassa perseeseen leimattiin Tapparan logo. Tappara on seura, joka näyttää tällä hetkellä suuntaa suomalaiselle seurajääkiekolle, seura, jonka toiminnasta muut ottavat aivan varmasti mallia ja seura, josta voi olla aivan äärimmäisen ylpeä. Neljä mestaruutta viimeisen seitsemän vuoden sisään on aivan jäätävän kova saavutus, kun muistaa, että siellä on joka vuosi 14 muutakin joukkuetta, jotka mestaruutta tavoittelevat.

“We have to remember these days. Because there's no guarantee that they'll last forever!” Näin Sebastian Vettel totesi loppukaudesta 2013 oman menestysputkensa lopussa. Olen jakanut tuon tunteen tämän kevään Tapparaa seuratessani. Vahva luotto on siihen, että seura jatkaa jatkossakin hyvällä tiellä. Mitään takeita tästä ei kuitenkaan ole, joten nämä päivät täytyy todellakin muistaa ikuisesti!

Kiitos Tappara, Rautakorpi ja Tapola 2012-2023! Tampereen Tappara - Suomen menestyksekkäin jääkiekkoseura!

 

[Luke72]

Toimitusjohtajan kesäkatsaus oli varsin mielenkiintoinen ja positiivinen, ennätyksiä tehtiin taas. Talouslukuja toki ei vielä kuulunut, mutta tämä kiinteistöhuolto Tampa vaikuttaa mielenkiintoiselta jutulta. Onko tietoa kuinka tällainen voisi lähteä lentoon? Ohessa lainaus Tapparan sivuilta asian tiimoilta:

”Yhtiön kuukausiliikevaihto on jo noin kolminkertaistunut ostettuun liiketoimintaan nähden ja keskeiset toiminnan prosessit mahdollistavat skaalautumisen edelleen. Tamhockey Oy omistaa yhtiöstä noin 78 %.

Odotamme, että Tampasta muodostuu merkittävä lisätulolähde viiden vuoden aikajänteellä, toiminnan saavuttaessa riittävän kokoluokan alun investointi- ja kasvuvaiheen jälkeen”

 

[JJLehto]

Nyt voi ihan oikeasti iloita Tapparasta myös täällä Tampereen ulkopuolella - kohta alkaa matka tyttären kanssa kohti Barkovin kansanjuhlaa! Kiitokset Tapparalle sen järjestämisestä - pitää kiitoksena siitä ostaa se Barkov-city paita. Kenties sen voi joskus johki höntsään laittaa ihan päällekin…

 

[JiiGeePee]

Nyt voi ihan oikeasti iloita Tapparasta myös täällä Tampereen ulkopuolella - kohta alkaa matka tyttären kanssa kohti Barkovin kansanjuhlaa! Kiitokset Tapparalle sen järjestämisestä - pitää kiitoksena siitä ostaa se Barkov-city paita. Kenties sen voi joskus johki höntsään laittaa ihan päällekin…

Oli muuten lopulta jopa ihan mielenkiintoinen kansanjuhla paikanpäältä katseltuna. Super-Marion ja Wäinön videoterveiset nostatti mukavasti tunnetta juuri ennen h-hetkeä. Kotona ennen lähtöä vielä hieman arvelutti, että kuinkakohan kiinnostava kokonaisuus siellä on aikaiseksi saatu, mutta lopputulemana sitä oli kotimatkalla tyytyväisenä ilman myötähäpeän tunteita.
Mielenkiintoista oli myös lukea tätä ketjua. Profetiat lähihistoriasta olivat harvinaisen osuvia. Kiitos nostosta!