Tampereen Tappara. Finaaleihin kuudetta vuotta putkeen. Triplahopea kirkastui tuplamestaruuteen. Sarjaan on tarjolla kultainen tai hopeinen täydennys vielä. Oikeastaan ei ole väliä, mitä sieltä tulee. Tämä Tapparan tekemisen taso, Tapparan saavuttama menestys on aivan käsittämätöntä jo nyt. Kuusi finaalikevättä putkeen. Ehkä aika antaa hiukan perspektiiviä sille, kuinka kovasta saavutuksesta on oikeasti kyse. Tätä arvostaa jo nyt, tuntuu täysin uskomattomalta. Jotenkin on silti tunne, että jotain käsittämätöntä tässä on.
Kevät 2012. "Koko Tampere pitäisi potkia pihalle SM-liigasta" - Esko Seppänen, Urheilulehti. Eikä siinä, jälkiviisastellen näyttää idioottimaiselta. Olihan noin kärjistetty heitto sitä toki jo silloin. Oli siinä kuitenkin jotain perää. Eivät Ilves ja Tappara olleet vakuuttaneet vuosiin. Siellä oli Tapparallakin säälejä tai säälien ulkopuolelle jäämisiäkin. Päästiin jopa play out -pelejä kokeilemaan. Ei tuota saavutuksena voi pitää, mutta mielenkiintoisena kokemuksena. Tuota eivät ole kaikki Liiga-joukkueet päässeet kokemaan.
Tuli Rautakorpi. Tuli organisaation sisällä tahto muuttaa asioita. Työsulkukausi. Barkov jr. tekee tuhoja jäällä. Nieminenkin näyttää Sashan rinnalla offensiiviselta dynamolta. Haapala kävi alkukaudesta dominoimassa osana ketjua Barkovin ja Niemisen kanssa. Tuli kevät. Pudotuspelit. Tappara jatkaa puolivälieristä IFK:ta vastaan, mutta hinta on kova. Connollyn ja Barkovin kausi on ohi. Kausi päättyy silti finaaleihin. Pettymykseen ja hopeisiin mitaleihin Porissa.
2014. Pelattiin Liiga-kausi. Kauheasti pelejä, joiden jälkeen ennakko-odotuksissa povatut finaalijoukkueet Kärpät ja Tappara pääsivät ottamaan toisistaan mittaa. On kaikenlaista kalabaliikkia. Plihal tekee hieman kyseenalaisen maalin ja siirtää Tapparan jo 3-1 johtoon sarjassa. Tulee mediahuutelua. Ottelusarjan tuomarilinja muuttuu. Kärpät punnertaa väkisin rinnalle. Tulee seitsemäs finaali. Jatkoaikakin. Palolan Olli ei saa kiekkoa ohi Kärppämaaliin, JMA ohittaa Metsolan toisessa päässä. Tapparan kevät on hopeinen. Kesällä Rautakorpi häipyy ja varjosta esiin astuu Tapolan Jussi päävalmentajaksi.
Kausi alkaa yskähdellen. Tappara häviää syksyllä pelejä. Leinonen lupaa median ristipaineessa Tapolalle luottamusta pelin kerrallaan. MTV ja Jatkoaika skuuppaavat uutisia. Milloin Jukka Jalonen milloin Karri Kivi on tehnyt sopimuksen Tapparaan. Tapola jatkaa silti. Tapolan Tappara alkaa voittaa. Kevättä kohti Tapparan vire äityy niin kovaksi, että vahvasti Tappara-vastainen Vesa Rantanenkin jopa kehuu Tapparaa. Väittää jopa Kärppiä kovemmaksi joukkueeksi. Kevät tulee. Finaaleissa jälleen Tappara-Kärpät. Kärpät on vahva ja vie ottelusarjan alkua. Tappara ei luovuta. Tulee seitsemäs peli. Tulee jatkoaika, vielä toinenkin. Sebastian Aho karkaa läpiajoon onnistuen uittamaan kiekon ohi Juha Metsolan. Kevät 2015:kin jää hopeiseksi. Kapteeni Peltolan tyhjä katse jää ihmisten mieliin. Tappara-fanien tuska mestaruuden jäämisestä jälleen haaveeksi on paha. Kaksi kertaa niin lähellä. Kaksi kertaa putkeen finaalien seitsemännen pelin jatkoajalle...
Mutta aika kuluu. Tulee jälleen seuraava kausi. Joukkue pelaa hyvin. Kristian Kuusela pelaa unelmakautta. Kevättä kohden superjunnu Patrik Laine alkaa nousta valokeilaan. Kannattajat laulavat Saravon Pekan nimeä. Kevät koittaa. Perinteet murtuvat. Lukko ei tule vastaan välierässä vaan raumalaiset kohdataan jo puolivälierissä. Edellisten kausien mörkönä toiminut Kärpät kohdataan jo välierissä. Laine yksilösuorituksillaan muistetaan. Kärppien maalivahdit eivät saa nuorukaisen laukauksia kiinni. Tappara jatkaa finaaliin. Finaalissa vastaan astelee kovaan kevätvireeseen äitynyt Helsingin IFK. Ramstedtin johtama hyökkäyskoneisto on pitänyt vastustajia pilkkanaan. IFK lyö Tapparan kahdesti selvänumeroisesti otteluissa 1 ja 3. Hätäisimmät alkavat puhua IFK:n mestaruudesta. Viides finaali, Jere Karjalainen karkaa läpi IFK:n ja helsinkiläisfanien huutaessa väärää vaihtoehtoa. Maali hyväksytään. Tappara pääsee yrittämään finaalisarjan katkoa kotiyleisön eteen. Kuudenteen finaaliin saapuu mustasilmäinen Kapteeni Peltola, jonka kauden piti olla jo ohi. Ottelun päätteeksi Peltola pääsee nostamaan Kanada maljaa, jota Tampereella on jo niin kauan kaivattu.
2016-2017 on outoa aikaa Tapparan faneillekin. Tapolan Tappara surffaa runkosarjan halki ilman suurempia suvantoja. Haapala ja Savinainen tekevät runkosarjassa mitä huvittaa. Runkosarjan voittajaa vastaan saapuu puolivälieriin keväällä hurmoksen löytänyt rakas paikallisvastustaja, jota luotsaa aiemmin Tapparan finaaleissa voittanut Kivi. Ilves painaa runkosarjavoittajan tiukoille, maalin päähän kesälomista. Fanien "peruspakiksi" olettama Blake Parlett ottaa tasoittaa sarjan kuudennen pelin jatkoajalla. Seitsemäs peli on kosmetiikkaa, kun Tappara menee menojaan. On IFK:ta ja KalPaa vastassa. On Ontuvaa Juntusta. Tappara päättää kevään 2017 Peltolan ja Saravon nostaessa Kanada maljaa. Tapolan aikausi päättyy, hopea ja kaksi mestaruutta tarttui matkaan. On aika Rautakorven paluun.
Muuttunut Tappara. Mestaruuskrapulainen Tappara. Fossiilina pidetyn Rautakorven Tappara. Joukkue "alisuorittaa". Joukkue ei pelaa "riittävän hyvin". Äänekkäimmät vaativat Rautakorvelle kenkää, koska "peli ei toimi". Tappara on runkosarjan kolmas. Voittaa puolivälierissä hyvin haastaneen KalPan. etenee välieristä jatkoon 4-0 otteluvoitoin, kun uudelleen nousua tekevä TPS ei kykene vastaamaan. Edessä on kuudes finaalikevät. Vastaan on tarjolla viime vuosilta tuttua leikkikaveria IFK:n tai Kärppien muodossa.
***
Mitä tästä kaikesta jää käteen? Ensinnäkin voitaneen todeta, että Esko Seppänen oli väärässä. Seppäsen lausunnon jälkeen eletään kuudetta kevättä. Kuudetta kevättä, kun Tapparan kevät jatkuu finaaleissa.
Tarinoiden määrä tänä aikana on uskomaton. Nopea nousu takaisin huipulle. Seitsemänsien finaalien jatkoajat. Hopeiden kirkastuminen. Huikeita sarjoja huikeita joukkueita vastaan. Niin paljon erilaisia tarinoita sarjojen sisällä. Erilaisia sankareita. Erilaisia syitä pettymyksiin. Muistoja lähes loputtomiin.
Samalla matkaan on mahtunut huikeita pelaajia. Kasvonsa finaaliputkelle antanut Jukka Peltola ehkä näkyvimpänä. Kapteeniksi noussut työmyyrä. Työmyyrä, josta kuoriutui pelejä maaleillaan ratkova supertähti. Kapteeni joka tyhjällä katseellaan antoi kasvot pettymykselle, Kapteeni joka mustasilmäisenäkin taisteli mukana lopulta siihen kannuun asti. JM. Järvinen, jota paljon on moitittu muiden joukkueiden fanien toimesta on koko matkan kulkenut mukana ratkomassa pelejä Tapparalle. Muita on tullut ja mennyt. On ollut Jani Lajusta, Savinaista, Nick Bailenia, Blake Parlettia, Saravon Pekkaa, Vapahtaja Haapalaa, Metsolaa, Karhusta, Hrachovinaa, Kuuselaa, Greeniä, Tömmernesiä... Lista huikeista pelimiehistä on loputon. Helminä esiin nousevat matkaa kirkkaimpiin valoihin jatkaneet Barkov ja Laine.
Tämä loppuu joskus. Pakkohan tämän on loppua. Mutta jo nyt voi vilpittömin mielin todeta, että matka on ollut huikea. Voi todeta kannatavansa upeaa seuraa, jossa on paljon tehty oikein. Niin paljon hienoja hetkiä. Niin paljon suuria pettymyksiä, joiden jälkeen se kirkkain tuntui vielä paremmalta... Puhutaan sitten dynastiasta tai mistä tahansa. Tapparan tekeminen 2010-luvulla on jo Liigan historiallisellakin mittapuulla jotain aivan käsittämätöntä. Parasta on, että Tappara on pitänyt tinkimättömästi kiinni identiteetistään. Tappara on toiminut Tapparan tavalla.