Sanohan Rauhalan lisäksi yksikin hyökkääjä joka pystyy ns kovaan peliin.
Peli saattaa olla maalirikasta johtuen epävarmasta maalivahtipelistä mutta se ei tee pelistä hyvää. Tappelukielto(jonka Rautakorpi toi) on yksi syy minkä takia en käy enää peleissä. Kävin taannoin kymmenen pelin putken katsomassa Tapparan kotipeliä niin joka kerran jälkeen kadutti että tulin kattoon antikiekkoo.
Taitoa Tapparassa on mutta 90% pelaajista on äärettömän tylsiä ja värittömiä. Sen lisäksi pelitapa on kaikkea muuta kun kiinnostavaa.
Määrittele tämä "ns. kova peli". Jos tässä ajatellaan jotain Rauhalan tyylistä kovuutta, niin en näe syytä, miksei Peltola istuisi samaan muottiin. Toki itsestään selvyyksiä omanlaisesta kovuudestaan lienevät nämä Luodon ja Savinaisen tapaiset pelaajat. Toisaalta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tilanteen salliessa Kuuselasta lähtien pelaajat niitä pommeja jakelevat. Tapparalla on tälläkin kaudella kaukalossa joukkue, jota Liigassa ei kovuudella horjuttamaan taida kyetä yksikään Liiga-joukkue. Tapparan joukkueessa on vastaus siihen kyllä, vaikka osa pelaajista ei siihen muottiin osukaan.
Se, että kaukalossa ei nähdä hanskojen tippumista, kertoo enemmän lajin kuin Tapparan muutoksesta. Tappelut ovat katoava luonnonvara, ihan kaikkialla kiekkomaailmassa, ei vain Tapparassa, ei vain Liigassa. Taitavat olla taklauksetkin vähenemään päin, kun kiekollisten pelaajien vauhti kasvaa ja moni arvostaa nuoria pelaajia nimenomaan kiekollisista taidoistaan. Kovissa vauhdeissa taklaukset vastapalloon ovat kuitenkin haaste loukkaantumisten vuoksi.
Joku pelaajien tai pelitavan mielenkiintoisuus / värittömyys / tylsyys / persoonallisuus / tjsp. on puolestaan täysin subjektiivista. Ihmiset tahtovat jääkiekkoelämykseltään erilaisia asioita. Joku tykkää niistä Saravon kaltaisista oman pään luudista. Joku kaipaa uransa samassa seurassa vetävää oman kylän poikaa (
Janne Ojanen / Raimo Helminen). Joku arvostaa Rauhalan kaltaista työmyyrää. Joku tahtoo nähdä sitä runkosarja-Levtchin taituruutta. Joku tahtoisi vain
Savinaisen kaltaisia tuloksentekijöitä, joilla on särmääkin pelissään... Sitten siellä lienee se joku, jota ei oikeastaan kiinnosta yksittäiset pelaajat, vaan joukkuetta seurataan esim. pelitavan vuoksi. Joku syttyy pelikirjashakille, toinen kaipaa hurlumheitä. Kaikkia ei vain voi yhdellä joukkueella miellyttää, sellaista se on. Joukkueen seuraajille yhdistävää lienee se, että keskimäärin voittaminen koetaan häviämistä mielekkäämmäksi.
***
Pidemmän päälle lienee edelleen positiivista, että Ilves on hiljalleen noussut koomastaan. Tampereen markkina kaipaa kahta seuraa nostattamaan kiekon kiinnostavuutta, kilpailuasetelma auttaa. Tapparalla on menossa 9. kausi putkeen joukkueen selvitessä välieriin, niin vaikea sieltä ainakaan menestyksestä on enää nousua yrittää saada aikaan, jotain muuta tarvitaan. Ilves on hienosti saanut hyödynnettyä pitkän tauon jälkeisen menestyksen luoman buumin, yleisö on löytänyt halliin siinä siivellä. Mielenkiintoista nähdä, mille tasolle esimerkiksi yleisömäärät asettuvat, kun arki iskee sen "ensimmäiset välierät 20 vuoteen" -todellisuuden sijaan. Kevään yleisömääristä voi kuitenkin päätellä, että uudelle areenalla Tampereella oli tarvetta. Seuroilla on kuitenkin tehtävää, että yleisöä saadaan illasta toiseen paikalle houkuteltua. Mutta eiköhän sitä kehitystä aikaan saada, hiljalleen.