Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Eihän nyt Ilveksen seurakulttuuria kai kukaan ole välittänyt paremmaksi?
Vain erilaiseksi kuin Tapparalla.
Ilvesläinen seurakulttuuri ei ole mikään harvinaisuus maailmankatsannassa, tällaisiin yhteisöllisyyteen pohjaaviin seurakulttuureihinhan sitä organisaatiot pyrkivät, jotta huonoinakin aikoina riittää maksavaa yleisöä.
Ja tietysti Tappara, amattilaisorganisaatio, myös tämmöisen pyrkii…
Nyt täytyy vaan tarkastella sitä historiaa, mistä kulttuurit ammentaa ja miten ne syntyy. Pitkälti siältä kentältä ja kentällä pelaavien tähtien mentaliteeteista ne muksut ekat asenteensa hakevat.
Tapparassa on jo Nummisen Kallun ajoista kunnioitettu työntekoa, järjestystä, kuria ja on seisottu Suuren valmentajan edessä asennossa kättä lippaan vieden ja käskyjä noudattaen. Painetaan duunia 12h pajalla kirvestä takoen.
Ilveksessä veijarimaiset kissanpennut leikkii ja tekee jalkakynää viitaten kintaalla valmennuksen auktoriteetille. Ne valkut onnistuu, jotka antaa ”poikien pelata”…
Ensimmäisellä tavalla ollaan menestytty Huomattavasti paremmin kuin jälkimmäisellä. Siitä ei kai voi kiistellä?
Mutta toisaalta ihminen on leikkisä laumaeläin, joka samaistuu paljon helpommin ja matalammalla kynnyksellä leikkiviin kissanpentuihin jotka suu virneessä heittävät kärkikynää, kun vakavailmeisin seppiin, jotka takovat pimeässä masuuninääressä uutta kirvestään…
…tästä Tappara ammensi myös uuteen hallin saapumisen videon. Lisämausteena vieläpä kopioiden sen Areenyhtiön alkuperäisestä videosta, ilman omaa taiteellista näkemystä, oltiin töissä tehtaassa, tehdään jotain mitä muu on tehnyt aikaisemmin ja kovalla työllä, mallin mukaan, vailla omaa luovuutta…
Kun Ilves tuli Areenalle yleisömerta kuvaten, yhteisöllisyyttä korostaen pelaajien kikkaillessa hienoja maaleja menneisyydessä… Ollaan yhdessä, ollaana luovia ja naureskellaan
Kulttuureja on niin monenlaisia. Toiseen on vaan helpompi tarttua kuin toiseen.
Vain erilaiseksi kuin Tapparalla.
Ilvesläinen seurakulttuuri ei ole mikään harvinaisuus maailmankatsannassa, tällaisiin yhteisöllisyyteen pohjaaviin seurakulttuureihinhan sitä organisaatiot pyrkivät, jotta huonoinakin aikoina riittää maksavaa yleisöä.
Ja tietysti Tappara, amattilaisorganisaatio, myös tämmöisen pyrkii…
Nyt täytyy vaan tarkastella sitä historiaa, mistä kulttuurit ammentaa ja miten ne syntyy. Pitkälti siältä kentältä ja kentällä pelaavien tähtien mentaliteeteista ne muksut ekat asenteensa hakevat.
Tapparassa on jo Nummisen Kallun ajoista kunnioitettu työntekoa, järjestystä, kuria ja on seisottu Suuren valmentajan edessä asennossa kättä lippaan vieden ja käskyjä noudattaen. Painetaan duunia 12h pajalla kirvestä takoen.
Ilveksessä veijarimaiset kissanpennut leikkii ja tekee jalkakynää viitaten kintaalla valmennuksen auktoriteetille. Ne valkut onnistuu, jotka antaa ”poikien pelata”…
Ensimmäisellä tavalla ollaan menestytty Huomattavasti paremmin kuin jälkimmäisellä. Siitä ei kai voi kiistellä?
Mutta toisaalta ihminen on leikkisä laumaeläin, joka samaistuu paljon helpommin ja matalammalla kynnyksellä leikkiviin kissanpentuihin jotka suu virneessä heittävät kärkikynää, kun vakavailmeisin seppiin, jotka takovat pimeässä masuuninääressä uutta kirvestään…
…tästä Tappara ammensi myös uuteen hallin saapumisen videon. Lisämausteena vieläpä kopioiden sen Areenyhtiön alkuperäisestä videosta, ilman omaa taiteellista näkemystä, oltiin töissä tehtaassa, tehdään jotain mitä muu on tehnyt aikaisemmin ja kovalla työllä, mallin mukaan, vailla omaa luovuutta…
Kun Ilves tuli Areenalle yleisömerta kuvaten, yhteisöllisyyttä korostaen pelaajien kikkaillessa hienoja maaleja menneisyydessä… Ollaan yhdessä, ollaana luovia ja naureskellaan
Kulttuureja on niin monenlaisia. Toiseen on vaan helpompi tarttua kuin toiseen.