Kebab-juttuihin en ota kantaa, mutta pyöräilykaupunki Tampere ei todellakaan ole. Tampere on monessa suhteessa loistava kaupunki ja nautin ympäristöstä todella paljon, olenhan täällä jo hyvästä syystä vuosia asunut. Kuitenkin pyöräilyyn tämä kaupunki ei sovi ja olenkin todennut, että minä en hämeenkadulle mene pyörällä ollenkaan, koska järjestelyt ovat luokattomat ja kävelijät käyttäytyvät jopa törkeästi pyöräilijöitä kohtaan. Eräs vanhempi herra myös kerran kirjaimellisesti tönäisi minut pyörineni ajokaistan puolelle, kun hänen näkymyksensä mukaan pyörällä ei saa keskustassa ajaa, vaikka mikään sääntö ei sitä kyllä kiellä.
Olen päätynyt ratkaisuun, että kun täällä Kalevassa asun niin kuljen pyöräteitä Ratinaan ja kierrän keskustan hämeenpuiston kautta tai sitten vaihtoehtoisesti menen Tammelasta ronganpuiston kautta skipaten kokonaan Hämeenkadun. Tällä tavalla pyörällä pääsee etenemään ja ihmiset eivät myöskään töni tai huutele sinua, vaikka oletkin liikkeessä pyörällä.
Kaikista Tampereen hyvistä puolista tuli todettua, kun kävin Kuopiossa veljeni luona, että Kuopio ja Jyväskylä ovat oikeasti pyöräily-ystävällisiä kaupunkeja, Tampere ei todellakaan. Tampereella pyöräily toimisi kyllä keskustassa, jos suomalaiset pyöräilijät osaisivat tarpeeksi vahvasti pitää huolta omista oikeuksistaan ja kävelijöitä muistutettaisiin aktiivisesti kellolla, että heidän paikkansa ei ole ns. pyöräilijöiden kaistaleella. Tämähän testi loppui tosin Tampereella lyhyeen, kun kävelijät eivät kerta kaikkiaan osanneet olla parveilematta ns. pyöräkaistalla.
Olen käynyt useasti Saksassa ja jaksan aina ihmetellä, että kuinka hyvin saksalaisissa kaupungeissa pyöräily pystytään järjestämään aina ydinkeskustaa myöten, vaikka ihmismäärä Suomeen verrattuna on moninkertainen. Olen todennut, että siellä kävelijät kunnioittavat pyöräilijöitä ja toisin päin ja kävelijät ohjataan nopeasti pois pyöräilijöille tarkoitetuilta kaistoilta, kun taas Suomessa ei syystä tai toisesta riitä maltti tähän. Saksalainen ystäväni nauroi, kun sanoin, että Suomessa kellon soittaminen ja tööttääminen autolla mielletään usein loukkaavaksi ja törkeäksi, jolloin kukaan ei sitä juurikaan tee paitsi osoittaakseen toisen virheen. Hän nauroi minulle ja sanoi, että eihän pyörän kellossa ole mitään törkeää, se on ainoastaan erittäin ystävällinen muistutus siitä, että lähestyt toista ihmistä takaapäin ja hänellä ei ole silmiä selässä, ei kyseessä ole mitään törkeää. Mietin, että mistä tämä suomalainen asenne on edes kotoisin :D
