Kaikkein eniten Filppulassa Detroit-aikoina raivostutti tuo miehen halu nyplätä kiekolla aivan liikaa sen sijaan, että tekisi sen helpon ratkaisun.
Välillä näistä näpräyksistä tuli sitten uskomattoman hienoja maaleja, mutta yleensä tilanteet kuivuivat sitten kasaan liiallisen hautomisen takia. Samaa oli huomattavissa Gustav Nyquistissa alkukaudesta, mutta Babcock takoi miehen päähän järkeä ja Nyquist aloitti pelaamaan shoot-first mentaliteetilla. Jokainen voi tilastoista käydä itse katsomassa, että kannattiko. Filppula on kyllä erinomainen pelaaja, suht järkevä, kädet eivät ole sementtiä, hyvä luistelemaan ja puolustamaan, mutta voi jumalauta kun ei vaan aina tajua pelata sillä järkevimmällä tavalla. Toki välillä sitten Filppula näytti ihan Datsyukilta kun nämä ihme kärkimiinat onnistuivat. Yleensä seurauksena oli turnover kuten jo mainitsinkin. Toki Filppulan laukaus ei mikään mahtikanuuna ole, mutta kannattaisi sitä silti joskus käyttää. Vallen pelityyli aiheutti kyllä kiroilua aika usein.
Toissakaudella kun Valle veti sen 66 pisteen kauden niin tuo ei järin haitannut. Mutta viime kaudella aloin ainakin itse toivomaan miestä välillä jo poppareille kun tehoja ei tullut ja sama nypläys vaan jatkui. Hienoa, että tällä kaudella on taas onnistunut.
Voi luoja sentään. Pientä katkeruutta havaittavissa, kun Filppula vaihtui floppi Weissiin?
En pysty millään jakamaan kanssanne ajatusta siitä, että Valtteri nyplää kiekolla liikaa. Valtteri on todella älykäs pelaaja, joka muistuttaa hyvin paljon pelityyliltään pelaajaa, joka vielä pari vuotta sitten oli maailman paras. #13 siis kyseessä.
Tyypillinen Valtterin omanpään lähtö on seuraavanlainen:
1) Tarjoaa loistavasti helppoa syöttöä puolustajalle keskustaan
2) Harhauttaa täydessä vauhdissa keskustassa yhden vastustajan pelaajan ja kuljettaa kiekon hyökkäyssiniviivan yli.
3) Siniviivan ylitettyään jakaa kiekon laitaan vierelleen hyökkääjälle ja jatkaa suoraviivaisesti kohti maalia.
4) Ajaa lapa jäässä maalille ja hakee ohjuri laiturin syöttöön/ vetoon.
* Usein Valtteri käyttää myös yhden seinäsyötön laitahyökkääjälle heti saatuaan kiekon omassa päässä, ja tarjoaa itsensä takaisin pelattavaksi keskustaan. Tällöin yllämainittuun skenaarioon tulee siis yksi vaihe lisää.
Kun pohditaan Filppulan pelaajaprofiilia on se seuraavanlainen:
Vahvuudet:
- Luistelu
- Peliäly
- 2-suunnan pelaaminen
- Kiekonhallinta (suojaaminen yms)
- Fyysisyys. ( Jeps, fyysisyys ei ole taklaamista, vaan myös taklausten vastaanottamista. Valtteri on todella vahva kiekon kanssa ja usein taklaa hartioillaan / selällään puolustavan pelaajan kumoon).
- Aloitukset
- Erikoistilanne pelaaminen. ( Aiemmin loistanut alivoimalla, tällä kaudella pelannut erinomaisesti ylivoimaa).
- Kiekonriistot. Mailannostot ja kiekonriistot usein loistokasta katseltavaa!
- Joukkuepelaaja
- Pystyy pelaamaan todella kovia minuutteja erinomaisen luistelunsa sekä sijoittumisensa ansiosta.
- Maalipaikkojen luominen. Valtteri luo valtavan määrän erinomaisia maalipaikkoja, kun vielä otetaan huomioon, että kyseessä on 2-way forward. Syöttää niitä, sekä tarjoaa itsensä pelattavaksi hyökkäysalueella(kin).
- Sijoittuminen / kentän tasapainottaminen.
Heikkoudet:
- Hakee usein liian kaunista maalia, koska on luonteeltaan playmaker eikä sniper. Maalintekijät laukovat välillä tyhmistä paikoista, playmakerit syöttävät tyhmistä. Niin se vaan menee.
- Laukaus. Lämäri melko ponneton, rannarikaan ei erityisen kova ole, mutta kohtuullisen tarkka kylläkin.
- Tehokkuus. Tämä on Valtterin suurin perisynti ja ikuinen vitutukseni kohde. Filppulan tehopisteet ovat hänen NHL-urallaan olleet suorastaan säälittävät, jos suhteutetaan ne siihen kuinka paljon hän jäällä tekee oikein niitä klassisia pieniä asioita. Toki tuolla puolustusvastuulla tämänkauden kaltainen pistetahti on erinomainen. Silti olen sitä mieltä, että noin hyvin pelaamalla pitäisi tehotilasto näyttää vieläkin komeampia lukemia.
Ehdoton suosikkini Z ja D ohella jo Jokerivuosista lähtien. Intohimoisesti olen seurannut hänen pelejään tuona aikana niin liigassa, maajoukkueessa kuin NHL:ssä Detroitin ja Tampan riveissä. Yhteensä arviolta 300 miehen peliä kyseisenä ajanjaksona ja hänen jokaista vaihtoaan seuranneena, minulla on muodostunut kohtuu vahva mielikuva millainen pelaaja Valtteri on. Ja näprääjä hän ei ole. Ainakaan siinä valossa, missä näprääjä sanan itse ymmärrän.
Näpräys merkitsee minulle liiallisen kiekossa pysymisen lisäksi näyttäviä, mutta turhia harhautuksia, jotka päätyvät kulmaan tai eivät muuten ole hyödyksi, eli siis vie peliä eteenpäin. Voitteko oikeasti Valtteria moisesta syyttää? Hänen yksi vahvuutensa nimittäin on yksinkertaiset, mutta hyvinkin toimivat harhautukset, jossa pienellä painonsiirrolla tai muulla pienellä liikkeellä, kuten kiekon laittamisella puolustajan mailan ja luistimen välistä hän pelaa puolustajan ulos tilanteesta. Tästä syystä hän pystyy viemään peliä jatkuvasti hyvällä vauhdilla eteenpäin kohti vastustajan maalia.
Cooper on hehkuttanut Filppulaa jatkuvasti mediassa. Täysin aiheesta.
Paras suomalainen kenttäpelaaja NHL:ssä tällä hetkellä.
OT: Todettakoon nyt vielä, että en voinut uskoa, kun näin että yön pelissä Calgarya vastaan maalissa on Bishop. Itse olisin miehelle suonut huolivuoron tähän kamppailuun.