Bettmanin kanssa kyllä samaa mieltä, jokainen tuolla olisi ansainnut olla MVP. Onhan tuo ihan varmasti ollut henkisesti todella raskasta olla erossa perheestä, sitten on vielä noita pelaajia liuta mukana, jotka eivät peliäkään päässeet pelaamaan. Sen verran poikkeuksellinen urakka, että melkein toivoisi jokaisen nimen tulevan kannuun, mutta ei taida tila riittää. Noh Volkov nyt ainakin kuittaisi oman nimen pokaaliin. Varmasti kuitenkin oli omalla tavallaan yksi vaikeampia turnauksia voittaa, ei siellä tainnut kuin Caps luopua leikistä ja Arizonan selkä ainakin taittui siinä vikassa pelissä ja selkeästi ajatukset olivat muualla. Noin muuten ihmeen hyvin pelaajat saivat tuota intensiteettiä kaivettua ja tässä finaalisarjassahan jaettiin ihan urakalla isoja taklauksiakin.
Helvetin pitkä matka on kyllä tultu, vajaa vuosi sitten oltiin katsomassa Sabresin ja Tampan peliä ja nyt vasta kausi päätöksessä. Kausi alkoi todella vaisusti, kun uutta pelityyliä ajettiin sisään ja Stamkos tuosta puhuikin osuvasti kauden alussa jonkun tappion jälkeen, että luotamme ihan liikaa siihen, että veskat pitävät meidän pelissä ja löydämme tavan voittaa pelejä. Jos ei muutosta tapahdu pelissä, niin tästä tulee vielä todella pitkä kausi. Playoffeissa se peli sitten alkoikin kulkea odotetulla tavalla, sen lisäksi, että hyökkäyspäässä löytyy tehoja niin oltiin myös yksi parhaista joukkueista puolustamaan. Helppo ei ollut kyllä tie kannuun ja mielestäni se Columuksen selättäminen oli varmaan se isoin urakka, tuosta sitten lukot taisi aueta ja Boston meni mielestäni aika vaivatta kumoon. Islandersia vastaan oli yllättävän tiukka sarja, mutta tuon sarjan kyllä ratkaisi 1. ketjun parempi laadukkuus. Helpolla ei kyllä yhdestäkään sarjasta fyysisesti päästy ja vähän pelottikin ekan pelin jälkeen, että nytkö se kaasu loppui ja loukkaantumiset alkavat näkyä, mutta jostain vaan Kucherov ja Pointikin löysivät taas yhden vaihteen lisää.