Juu ei oikein ole palaa. Yllätti, että Bruins voitti laukaustilaston, kun niin Tampa-merkkiseltä tuntui. Mutta kyllähän tosipaikat meni Tampalle aika puhtaasti.
Tampa on sen verran parempi joukkue ja Vasilevski sen verran parempi maalivahti, että Boston tarvitsisi voittaakseen myös tuurit puolelleen noissa biljardikiekoissa. Aika kovalla prosentilla nuo jostain pomppaavat limput sattuvat ottamaan suunnan kohti Bruinsin maalipuiden väliä. Mutta tuollainenkin onni pitää ansaita, hävettävän paljon ollaan maalineduspelissä jäljessä niin noin nuo sitten tuppaavat kääntymään. Omissa papereissa Bruinsin näköiseen pelaamiseen pitäisi sisältyä vastuullisen kahden suunnan pelin lisäksi myös sellainen jorma sekä fyysinen ja mentaalinen preesens (ja tarvittava tekninen taito toki myös), joilla sota-alueet keskimäärin voitetaan. Eipä ole näkynyt. Se on tietty osaltaan Boltsin hyvyyttä, mutta ei se täydeksi selitykseksi kelpaa.
Mainituista omista papereista sen sijaan ei löydy pelaajaa nimeltä Nick Ritchie. Onneksi Gourde on ilmeisesti kunnossa, mutta haistakoon Ritchie, menköön itseensä ja sisäistäköön, että hänestä annettiin kaupassa vastineeksi pelaaja, joka tietyistä turhauttavista puolistaan huolimatta osaa pelata jääkiekkoa. Mitään ei tämä jätkä tuo pöytään, mutta tyhmillä jäähyillä kyllä vie joukkueelta viimeisetkin momentumit ja iskuetäisyydet. En herranjumala käsitä, miten on saanut lätkittyä tuommoisia ~30 pisteen kausia tässä liigassa. Jos tuota vätystä täytyy vielä saatana vuosi katsella tämän jälkeenkin, niin saa luvan parantaa ja paljon.
Kaivattu pelikovuus tulee pelaajista, jotka osaavat pelata ja ovat rohkeita, päättäväisiä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan riittäviä. Ei siitä, että hankitaan kolmoseen joku pelin ulkopuolella hiihtelevä, ajoittaista sikaa pelaava lihasäkki. Ugh.