Mun mielestäni se, että Chelsea on nyt täysin faktisesti irti venäläisestä rahasta ja omistajuudesta on vain ja ainoastaan hyvä asia niin Chelsean, Lontoon, Englannin ja Valioliigan kuin koko maailmankin näkökulmasta. Seuran nykyinen siirtohärdelli on ihan oma erillinen asiansa, eikä tuota venäläisomistajuuden aikaa tarvitse sotkea siihen.
Mitä tulee FFP:hen tai sen tähän nimelliseen seuraajaan tai sitten Valioliigan omiin sääntöihin, niin kyllähän Chelsealla tiukkaa tulee tekemään. Myyntejä pitää (pitäisi) tehdä niin, että syntyy kirjanpidollista voittoa. Tämän laskeminen pelaajakauppojen osalta on melko helppoa: siirtosumma jaettuna alkuperäisen sopimuksen kestolla vuosina, jolloin jäljellä olevien sopimusvuosien siirtoarvo määrittää pohjan myynnin voitolle FFP-näkökulmasta. Tietysti kokonaisuuteen vaikuttaa todella moni muukin seikka, kuten sponsoritulot, palkkakustannukset jnejnejne. joten kokonaistilannetta en edes yritä esittää. Viitettä tilanteesta silti antaa, jos katsoo pelaajakauppatilannetta, sillä se on suurin yksittäinen tekijä FFP-näkökulmasta.
Esimerkkinä vaikka Pulisic: Siirtosumma 54m£ ja viiden vuoden sopimus = vuotuinen kirjanpidollinen arvo on 10,8m£. Sopimusta on kesän jälkeen jäljellä yksi vuosi, joten mahdollisen myynnin pitäisi tapahtua yli 10,8 miljoonalla jotta siitä olisi Chelsealle FFP-hyötyä.
Ongelmaksi muodostuu se, että seurat tietävät Chelsean tilanteen, joten ne pystyvät tinkaamaan summista. Ostajan markkina. Toki tuo esimerkin Pulisic menisi kalliimmalla kuin tuolla 10,8 miljoonalla, mutta tilanne on se, että Chelsea tarvitsee nyt todella paljon myyntejä. Esimerkiksi Wernerin myynti takaisin Saksaan oli Chelsealla todellinen FFP-takaisku, jossa seuralle tuli kirjanpidollista tappiota reilusti yli 10 miljoonaa. Werner olisi pitänyt myydä yli 30 miljoonalla, jotta FFP-tilanne ei olisi huonontunut. Sama lienee edessä Lukakun kanssa.
Tarkasteluväli näissä on kolme vuotta ja kolmen vuoden aikana Chelsea on ostanut pelaajia 701,7 miljoonalla eurolla (pahoittelut valuutan vaihdosta). Saman kolmen vuoden aikana Chelsean myynnit ovat tuottaneet ns. FFP-voittoa seuraavasti:
- Morata 9m€
- Pasalic 14,5m€
- Nathan 3m€
- Abraham 40m€
- Zouma 35m€
- Tomori 31,6m€
- Zappacosta 6m€
- Moses 5m€
- Werner -11,6m€
- Emerson 15,4m€
- Gilmour 8,33m€
Yhteensä 156,23m€
Tuossa ollaan siis pakkasella 545 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon vastaavan ajan palkkakustannukset ja muut menot, tuo pitäisi pystyä kattamaan tuloilla - muistaakseni vuosittainen hyväksyttävä tappio on jotain parinkymmenen miljoonan hujakoilla ennen huomautusta ja siitä sitten porrastetusti kohti vakavampia sanktioita, kuten siirtokietoja, pistemenetyksiä tai sulkuja kilpailuista.
Tilanne on joka tapauksessa se, että Chelsean pitää myydä nyt todella hyvin, kuten tekivät toissa kesänä. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä määrää että omien pelaajien kauppaamista. Omien kasvattien, Chelsean ilmaiseksi saamien pelaajien sekä pelaajien, joiden alkuperäisen sopimuksen vuodet ovat tulleet jo täyteen, myynti tuottaa kirjanpidollisen tulon kokonaisuudessaan.
Jamesia ja Mountia eivät myy, se on selvä, mutta loput omat kasvatit on pakko ottaa kyseeseen - etenkin jos seura ostaa tässä ikkunassa vielä lisää pelaajia kuten Mudrykin jne. Ensi kesää helpottaa se, että 20/21 myyntivuosi oli vaikea, mutta 21/22 todella hyvä. Jos pidättäytyvät ensi kesänä hankinnoista ja myyvät hyvin, tilanne voidaan vielä mahdollisesti korjata. Tähän on kuitenkin vaikea uskoa, kun katsoo tuota menoa.
