Mitä tulee keskusteluun NATO:sta, niin se juna on mennyt jo. Viro on tehnyt ratkaisunsa, erittäin ymmärrettävästi historiansa huomioonottaen, ja niin on tehnyt koko itäinen Eurooppa Ruotsia ja Suomea lukuunottamatta.
Virallista Venäjää tietysti ärsytttää läntisen arvoyhteisön tunkeutuminen perinteisten alusmaidensa alueille, mutta ainakin "-stanit" se on onnistunut pääosin säilyttämään itsellään ja itsensä näköisillä valtarakennelmilla varustettuna.
Paineen lisääminen Euroopassa näyttäytyy myös Venäjän strategisemman painopistesuunnan, Kaukasuksen ja etelän, intressien puolustamisena perinteiseen "ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa" -tyyliin.
NATO:han on viidennen artiklansa mukaan puolustusliitto, ei poliisiorganisaatio. Yhdysvallat on perinteisesti ollut paljon halukkaampi levittämään ja puolustumaan osaksi naivia käsitystään demokratiasta kuin Saksat ja Ranskat konsanaan, joten jos istuisin Tallinnassa, olisi selvää muutamia ajattelultaan "basket-caseja" lukuunottamatta, että kummalta organisaatiolta se "todellinen" apu tulisi.
Onneksi ei olla vielä tässä vaiheessa, ja päättäväisen läntisen arvoyhteisön toiminnan tuloksena sinne asti ei tarvitse tilannetta edes harkita.
Toivottavasti tarpeeksi päättäväinen EU:n reagointi loppuviikon aikana (lue: nyt näin ei vielä valtuuskunnan lähettämisestä huolimatta ole tapahtunut) saanee toivottavasti myös Putinin tilanteen osalta järkiinsä, huolimatta "voiton päivän" lähestymisestä 9.5. Tavoitehan on jo saavutettu, läntiset "liberaalit" suhtautuvat aiempaa varauksellisemmin puolifasistiseen Viroon ja oma kansa ennen kaikkea ylistää Putinin politiikan ja slaavilaisen vaihtoehdottumuuden aina korkeimpaan taivaaseen Elysiumiin saakka.