Voi voi!
Kun nyt kerran valittamisen makuun ollaan päästy, niin jatketaan samalla linjalla. On kai ymmärrettävää, että tuohon viiteen minuuttiin ei maaleja kaikista peleistä saa mahtumaan, joten vähäiset resurssit olisikin hyvä pitää mielessä ja pitäytyä olennaisessa. Kuinka tärkeää oli näyttää Teemu Laineen kahdenkymmenen sekunnin tuuletus kokonaisuudessaan, varsinkaan kun juhlinnassa ei ollut mitään erikoista. Entäpä Mikko Kuparisen kommentit Vykoukalin omasta maalista. Kai sen kaikki katsojat huomasivat miten kiekko maaliin meni, kun oikein hidasteltiin ja kerrottiin silmä kovana tuijottamaan - miksi siitä piti vielä tehdä haastattelu. No ei kai tuolla minuuttimäärällä kukaan teekään onnistunutta ja kattavaa ohjelmaa kokonaisesta kierroksesta, mutta luultavasti harva tuota huonompaankaan pystyisi.
Ihan vielä asiasta kolmanteen. Sattuiko kukaan huomaamaan mikan asukokonaisuutta illan ohjelmassa. Mikahan oli kruunannut eleettömästi, trendikkästi ja oi niin katu-uskottavasti tutun asun; oranssin takin ja mustat suorathousut, nahkaisilla nuorisolenkkareilla. Olin aina kuvitellut nämä Hockey Nightin oranssit pikkutakit eräänlaisina tyylittömyyden maanpäällisinä huippuina, joiden aseman ainoastaan nuo tuolla kotikonnuilla niin suositut nappiverkkarit pystyivät tasapäisesti haastamaan. Tuo kokovartalokuva Saukkosesta myllersi kuitenkin omaa listaani niin paljon, että Renkolaisilla maanviljelijöillä sopii olevan lukuisia ässiä multaisissa hihoissaan, tai toiveet tasapäisestä taistosta hamutun ykkössijan suhteen saataneen unohtaa.
