Eikös HC TPS Turku Oy ja TPS juniorijääkiekko ry ole käytännössä eri porukkaa ja vastaavat omasta toiminnastaan? Siispä ei hallitus Aallon johdolla varmaan ala sen kummemmin panostamaan C-junioreihin koska se ei kuulune työnkuvaan. Sen sijaan yhteistyötä ja selkeä yhteinen strategia koko toiminnalle olisi enemmän kuin paikallaan.
Itse en näe selkeää perustelua sille, miksi pitää olla kaksi erillistä organisaatiota niinkin pitkälle kuin A -junioreihin asti. Raja voisi hyvinkin kulkea tuossa C:n paikkeilla, joka on se hetki kun aletaan karsia jyviä akanoista. Eli tuossa vaiheessa viimeistään pitää kaiken tekemisen tähdätä asteittain huipulle. Se on sitten eri asia, onko vastaan ottava osapuoli, eli junnut valmiita ottamaan vastaan sitä, mitä huipulle pääseminen vaatii, mutta viimeistään 15 -vuotiaan on asennoiduttava asiaan siten tai sitten voi antaa olla. Juniorikiekko ry voi sitten pitää itsellään ns. kakkosjoukkueet, jossa voi pelata pelaamisen ilosta tai jos ei ykkösjoukkueeseen mahdu.
Rahalla ei saa suoraan ostettua mestaruutta, mutta kylmän faktan mukaan suuremmalla pelaajabudjetilla saa helpommin menestystä mitä pienellä. Toivon todella, ettei TPS luota jatkossakaan pelkkään rahan voimaan ja kuvittele kaiken loskan valuvan aurajokeen itsestään. Organisaation pitää olla avoimempi ja pohtia hyvin tarkkaan kuinka se aikoo tehdä asiat nyt ja tulevaisuudessa paremmin.
Kyllä, pelaajabudjetti ratkaisee paljon. Lähinnä tarkoitinkin sitä, ettei nyt haettaisi pikavoittoja ja lähdetä kasaamaan joukkuetta sillä varjolla, että johtoporras haluaa saavuttaa jotain ja hyvittää tätä taaperrusta.
Twitterissä luin erään kommentin, jossa Liiga-pelaaja pohti mitä on seurauskollisuus. Joku fiksusti siihen vastasi, että seurauskollisuus on siellä missä sydän on yms. TPS ei voi enää kuvitella, että omat miehet ovat aina meidän miehiämme. TPS:n pitää tehdä jotain asioiden eteen eikä kusta legendojensa muroihin kerta toisensa jälkeen. Tietenkin pitää muistaa, että maailma muuttuu ja esimerkiksi KHL ostaa kermat päältä nyt ja jatkossa. Siksi jopa huolestuneena voikin pohtia, tuleeko jääkiekkoon sama mitä esimerkiksi Veikkausliigassa harrastetaan: Hankitaan hyviä pelaajia puhtaasi kohottamaan kuntoa/antamaan näyttöä ja päästetään/myydään eteenpäin. Se ei ole ehkä kannattajille ja kausikorttilaisille reilua. Against modern hockey jne.
Seurauskollisuus on hyvin henkilökohtainen juttu. Sen taso vaihtelee varmasti yhtä paljon, kuin on pelaajia.
SM -liiga on ollut kasvattajasarja siitä asti, kun NHL alkoi laajentua 90 -luvun alussa. KHL:n mukaan tulo teki tästä roolista vielä selkeämmän. Parhaat pistemiehet ovat aina lähteneet isomman rahan perään jonnekin, nyt ulkomaille pääsevät nekin jotka ovat rooleissaan hyviä.
Menee nyt OT:ksi, mutta antaa mennä. Mitä tällä kaikella ajan takaa on se, että tämä homma kannattaisi kääntää aivan päälaelleen. Yhteisöllisyys ja seurauskollisuus on helpointa luoda juniorikiekkoilun kautta. Tehdä siitä jotain, jossa kannattaa olla mukana, tehdä Palloseurasta alueen ja miksei koko Suomenkin houkuttelevin paikka tulla ja kehittyä. Tätä tehtiin jonkinlaisesta mittakaavassa jo Jursinovin aikakaudella, mutta puhtaasti edustuksen lähtökohdista. Mikä jäi huomaamatta, niin tästä tuli sapluuna joka hyödytti välillisesti isoa osaa kiekkoilevaa Suomea. Kuviota rahoitettiin pääasiassa sillä, että pelaajia kaupattiin muualle, mutta kun meni hyvin, niin yleisöäkin kävi edustuksen peleissä ja sponsoreita oli. Edustujoukkueen ongelma on siinä, että siihen liittyvä ilmapallo tyhjenee kovin herkästi menestyksen laantuessa. Sitten alkaa se pakonomainen menestyksen varmistaminen ja jossain kohtaa rahat on loppu. Junioripuoli sen sijaan on melko pysyvä asia ja siellä on väkeä suoraan ja välillisesti aina melko helposti ennakoitava määrä.
"Jursinovin malli" on toistettavissa (en tarkoita kopioimista), jos halutaan. Se vain vaatii uusia strategisia valintoja. Tehdä juniorijääkiekosta se juttu, edustus poimikoon sitten hedelmät. Väitän, että jos näin toimitaan niin syntyy tepsiläisyyttä, pelaajia sekä myytäväksi (KHL/NHL) ja että omiin tarpeisiin. Alkaa kierre, jossa urheilullisesti lahjakkaat valitsevat kalliin lajin, koska he (tai oikeastaan lasten vanhemmat) tietävät saavansa "vastinetta". Ulkopaikkakunnilta on varmasti tulijoita. Teoriassa tilanne voisi olla jopa sellainen, jossa junioripuolen valmentajat nauttisivat kovempaa palkkaa kuin edustuksen, jos tavoite on omavaraisuus. Paras osaaminen sinne, missä kerrannaisvaikutukset ovat suurimmat.
Lisäksi kuvion toimiessa sponsoreita ei edes houkutella tukemaan edustusta, (joka koetaan vähintäänkin turhaksi tällä hetkellä,) vaan järjestelmää joissa sponsoreiden suurin näkyvyys tuleekin turkulaisten kotien kautta (junnujen pelipaidat samoilla mainoksilla kuin edustuksen, kausikirjat jne.). Puhutaan ihan erilaisesta "peitosta". Toimiessaan näin ainakin paikalliset yritykset luultavasti haluaisivat olla mukana, koska he tukisivat jotain muutakin kuin (ahneen ;) ) osakeyhtiön tarpeita. Junnupuolella sitä väkeä on mukana ilman sen kummempia porkkanoita ja siellä sitä on suoraan ja välillisesti yllättävän paljon. Toisin kuin turkuhallissa tänä päivänä.