Loka-marraskuun synkkinä iltoina aloin olla sitä mieltä, että kiitos ja morjens Pulu. Surkea viimekausi ja tehoton alkukausi olivat mielestäni selvä merkki siitä, että Pulkkinen on nähty kortti, joka ei enää kykene tuomaan Jokereihin mitään. Kyllä, minusta Pulu olisi pitänyt lähettää maakuntiin, jossa itseluottamus voitaisiin palauttaa ja sitä kautta säilyttää mahdollisuudet luoda NHL-ura ja olla arvokas pelaaja tulevaisuuden maajoukkueissa.
Toivoin tietenkin, että olisin väärässä, että Pulkkinen vielä löytäisi vireensä. Onneksi näin kävi.
Mies on elämänsä kunnossa, tekee töitä, karvaa ja vääntää kulmissa. Mutta tärkeimpänä näen erään asian, joka on elintärkeä Pulun tyyppiselle sniperille: viime aikoina, aina kun näen Pulun liukuvan ylivoimaan tai virittävän lämäriään, minulla on tunne että jotain hyvää tapahtuu. Sitä tunnetta en ole kokenut tämän nuorokaisen kohdalla sitten kauden 10-11. Hyvä Pulu! Tätä haluan nähdä loppukauden!