Oli kumma tunne pelin jälkeen, kun ei varsinaisesti edes vituttanut. Niin anteeksiantamattoman huonoa ja munatonta puolustusta, ettei lopputulos lopulta yllättänyt lainkaan. Ehkä siinä tuli joku alitajuntainen helpotuksenkin tunne, kun enää ei realistisia mahdollisuuksia playoffeihin ole ja ei tarvitse sitä enää jännätä. Nyt tätä kirjoittaessa jotenkin tyhjä olo ja sitä yritän täyttää muistelemalla aikoja, kun osattiin pelata jääkiekkoa ja vieläpä helvetin hyvin. Viitasen lämäri pamahti juuri ruudulla ja vei JYPin finaaleihin. Ramin kaatuvat maalit, Pessin tuuletukset, Perrinin jatkoaikaosuma ja lukuisat muut highlightit. Huhhuh. Näitä ei viedä meiltä koskaan pois.
Takaisin tähän päivään. Huomenna olisi taas lähtö Kuopioon kaikesta huolimatta. Ja sarjatilanteesta huolimatta ainakin henkilökohtaisesti kevyemmällä mielellä kuin kertaakaan tällä kaudella. Siinä missä tämän päivän peliin asti suhtauduin otteluihin käytännössä pakkovoittoteemalla ja "mitä jos sittenkin vielä noustaan" -mentaliteetilla, ei enää tarvitse tuota liikaa miettiä. Juna meni jo. Loppukauden voikin keskittyä paineettomasti pelien seuraamiseen ja toivoa edelleen pelin kehittymistä, jotta oltaisiin heti ensi kauden alusta alkaen valmiimpia taistelemaan noususta takaisin sinne, minne kuulutaan.