Tein oman osuuteni ja irtisanouduin jenkkityönantajan palveluksesta. Toki todellisuudessa sain paremman tarjouksen muualta.
Ei tästä kannata sen vaikeampaa tehdä kuin mihin on itse valmis.
- Ketsuppina olen jo iät ja ajat käyttänyt parasta eli Meiraa.
- Kolat sun muut virvokkeet tulevat Lidlistä.
- Hammastahna Sensodyne, koska purukalustoni tykkää siitä.
Ei noista boikottia saa tekemälläkään, kun valintaa ohjaa muut tekijät ja päätökset on tehty jo aiemmin. En myöskään heitä vuosia vanhaa iPhonea mereen, vaan vaihdan käyttöiän tullessa täyteen johonkin muuhun, Samsungiin todennäköisesti. Tietotekniikka tulee jatkossakin työnantajalta, ja siihen en voi itse vaikuttaa. Toki, nyt jos itse ostaisin, niin MacBook ei enää olisi vaihtoehto. Sähköautoa toisinaan miettivänä en koskisi Teslaan edes kilometrien mittaisella tikulla. Olisihan se monella mittarilla paras vaihtoehto, mutta maku meni Muskin seottua jo aikoja sitten. Ymmärrän heitä, jotka eivät esim. pari vuotta sitten hankittua halua nyt myydä järkyttävällä tappiolla pois, joskaan en ymmärrä, miksi edes silloin lähtivät siihen hommaan mukaan.
Mun ajatus siis on, että ostoksia tehdessä jokainen miettii vaihtoehtoja. Jos rinnakkain on jenkkituote (tai -firma) versus joku eurooppalainen (tai esim. japanilainen tai eteläkorealainen), eikä mikään erityisemmin puolla jenkin valintaa, niin valinta kohdistuisi siihen toiseen vaihtoehtoon. Kun vienti sakkaa riittävästi niin sisäinen paine alkaa kasvaa. Ei se hetkessä tapahdu, mutta raha on ainoa keino vaikuttaa tuollaiseen hyperkapitalistiseen kansaan. Äänestäkööt presidentikseen jatkossakin kenet haluavat, mutta joskus niillä päätöksillä on myös seurauksia, vaikka kuinka elelisi omassa kuplassaan ilman sivistystä.