Tärkein elementti, jonka vuoksi seuraat jääkiekkoa?

[godspeed]

Rakastan nähdä, kun kiekko menee vastustajan maaliin ja saan HUUTAAAAAAAAA. Vihaan, kun se menee omaan maaliin, jolloin olen jättänyt jopa pelejä kesken.

 

[Savon leijona]

Siinä on jotain maagista, en osaa selittää. Ehkä jääkiekko näyttää vaan kauniilta peliltä. Hienointa lätkässä on se, että suosikki voi myös hävitä.

 

[BitterX]

Hieno kysymyksenasettelu.

Minulle jalkapallo on lajina jääkiekkoa kiinnostavampi, vaikka jääkiekkokin on ihan ok-kiinnostava. En kuitenkaan juuri seuraa nykyään enää kiinteästi muuta jääkiekkoa, kuin Liigaa, koska Kerho pelaa siellä.

NHL seuraan vain siten, että tiedän suurin piirtein mitä tapahtuu. Tänä vuonna olen tainnut nähdä vain yhden pelin TV:stä. Kansainvälistä kiekkoa seuraan löysin rantein - en suhtaudu maajoukkueeseen fanaattisesti.

Kerho on kuitenkin yksi elämän tärkeitä asioita. Olen ollut käytännössä syntymästä asti kerholainen ja viettänyt aivan käsittämättömiä aikoja Rinkelinmäellä lapsuudessani ja nuoruudestani. Eli Kerhonkin osalta motiiveista ykkösenä on yhteisöllisyys. Toisena tunnelma ja tunteet. Kolmantena taito ja tieto.

Kun sitä nykyään suhtautuu melkein kaikkeen muuhun urheiluunkin niin tylsän analyyttisesti ja juuri mikään urheilutapahtuma ei enää tässä iässä herätä niitä primitiivisiä tunteita, on mukava, että on olemassa Kerho sekä tuo yksi futisjengi. Molempien mainittujen herättämät tunteet tosin ovat useimmiten negatiivisia, mutta pidemmän päälle sekin on paljon parempi HMV.

Pikkupoikana saattoi tulla itkupotkuraivari, jos Nykänen hävisi Weißflogille, Räty Zeleznylle tai Hämeenlinnan Tiikerit maahockeyn SM-finaalissa Espoo HC:lle.

Nykyään itkupotkuraivareita aiheuttaa enää vain Kerho :D

Urheilu sosiaalisena ilmiönä kiinnostaa minua valtavasti. Olen kiinnostunut siitä, miten urheiluseurat ja -tapahtumat vaikuttavat ymparöiviin yhteisöihinsä sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Asia kiinnostaa jopa niin paljon, että siitä on tullut minulle osin myös ammatti.

Jos menen seuraamaan jotakin matsia neutraalina katsojana, olen toki kiinnostunut itse pelistäkin, mutta ykkössijan vie yhteisöllisyyden ja tunnelman aistiminen. Tämä koskee sekä jalkapalloa että jääkiekkoa.

 

[Jayzon]

Tunnelma ja tunteet on ehdottomasti ensi sijalla. Toisena lätkätietous, tilastot ja faktat, tämmöisenä trivian ja nippelitiedon ystävänä. Yhteisöllisyys tulee sitten jossain aika kaukana perässä.

 

[Glove]

Jääkiekko on minulle nykyään lähinnä viihdettä, välillä kyllä aika huonoa sellaista. Siksi toivonkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hemmetin paljon maaleja, kovia taklauksia, kunnon myllyjä eikä mitään naamanhieromisia. Liigapeleissähän on näitä kaikkia...

 

[godspeed]

Voisi lopettaa seuraamisen, kun ei kannata enää mitään.

 

[RockTheRink]

Piti vähän aikaa miettiä, mutta luullakseni seuraan jääkiekkoa tarinoiden takia. Kaikilla pelaajilla ja joukkueilla on oma tarinansa, mistä ovat tulleet ja mihin ovat menossa. En fanita mitään yksittäistä joukkuetta, mutta kuten tarinoissa yleensä, niin toiset niistä ovat mielenkiintoisempia ja sykähdyttävämpiä kuin toiset.

Tämän päälle tulee tietysti tilastoniiloilua, pelaajien taitojen ihastelua jäällä, turhautumisia, draamaa, meemejä, vastakkainasetteluja jne. Nekin kytkeytyvät lopulta tarinaan.

Vastaavaa ei kykene mitkään elokuvat, sarjat tai pelit tarjoamaan.

 

[Beukeboom]

Oulun Kärppien takia.

En sarjatason, pelaajien, en sen jatkoajassa kovin tärkeän "pelin tason" vuoksi.

Kärpät on asia, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka, ja nyt olen keski-ikäinen mies. Muuttuvassa maailmassa yksi harvoja pysyviä asioita. Linkki lapsuuteen ja niihin samoihin tunteisiin, kaikesta vanhemenisesta huolimatta.

Jääkiekko sattuu olemaan se laji, mutta seura on se, joka tunteen synnyttää.

 

[Straight Edge]

Liigassa Lukon suoritukset, se kun on se juttu. Muuten en kyllä jaksa katsoa Liigaa ollenkaan.

NHL:ssä viehättää pelin vauhti ja taitavat suoritukset kovassa vauhdissa, toki nautin myös aggressiivisesta pelistä. Koko ajan tapahtuu - on maaleja, hienoja syöttökuvioita, kovia taklauksia, nahinaa, jännitettä. Änärissä palkkakatto ja managerien peli + varaukset tuovat kiinnostavan lisämausteensa.

Joo, onhan jotkut joulukuiset iltapäiväottelut joskus aika puuduttavia, mutta pääsääntöisesti mielenkiintoista seurattavaa. Melkein 200 matsia katselin tällä päättyneelläkin kaudella.

Edit.: Lisätäänpäs vielä se, että junnupelejä tykkään kyllä käydä katsomassa. Pelejä on tarjolla mukavasti, kun tässä Vantaalla majailen.

 

[Waqu]

Ennen se oli vahvasti JYP ja starat änärissä. Junnuna sitä tilastoja katseli ja pelaajista tietoa ahmi, edelleen sitä muistaa kuka vaikkapa voitti Stanley Cupin vuonna 1990 ja tuosta sen 15 vuotta eteenpäin käytännössä kaikki pelaajat tuttuja.

Tottakai se JYP on edelleen isoin juttu ja Stars toisena, mutta nykyään sitä lajia arvostaa enemmän. Hyvät neutraalit ottelut ja hienot suoritukset on erittäin hyvää viihdettä. 2005 kun tuli siirryttyä raitapaidan rooliin on sitä myötä myös junnuhommat tulleet koko ajan tärkeämmäksi. Hienoa nähdä sielläkin kehitystä ja pelejä.
Tärkein elementti on siis tämä hieno laji ja nykyään sitä ajattelee posikulmalla vahvasti. Risoo tuo mentaliteetti, että kaivellaan aina vain paskaa ja negatiivisia asioita, laji kuitenkin se paras sportti mitä maailmasta löytyy.

 

[Eesau_65]

Itse en seuraa muuta kuin Mestistä. Siellä viihdyn ja jännitän. Joitakin liigapelejä käyn katsomassa eli ensikaudella yksi, kun Mestiksestä taas yksi nousi. En juuri jaksa maajoukkuetta enää seurata muuta kuin teksti tv kautta.

 

[Espen]

Mikään katsominen ei vedä vertoja sille, kun on itse pelannut. Oli taso mikä vaan.

 

[Jj]

Mitäköhän olen miettinyt neljä vuotta sitten, jolloin vastasin ekan. Nyt nimittäin olisi vika. Toki Mutkassa oli hyvä meno tuolloin(kin). Olen nimittäin tullut siihen johtopäätökseen ettei mikään muu anna samaa välitöntä, väärentämätöntä fiilistä kuin vaikkapa ratkaisumaali. Jos syön hyvän aterian tai katson hyvän leffan niin hyvin harvoin tuuletan. Lähinnä sitä aitoudessa voisi olla joku katketakseen nauraminen (posijutuissa). Joskus olen miettinyt ystäviäni joita ei urheilujutut kiinnosta vähää alusta. Tuskin he mitään kokevat menettävänsä mutta mahtavatko saada omaa samaa reaktiota mistään.