Hieno kysymyksenasettelu.
Minulle jalkapallo on lajina jääkiekkoa kiinnostavampi, vaikka jääkiekkokin on ihan ok-kiinnostava. En kuitenkaan juuri seuraa nykyään enää kiinteästi muuta jääkiekkoa, kuin Liigaa, koska Kerho pelaa siellä.
NHL seuraan vain siten, että tiedän suurin piirtein mitä tapahtuu. Tänä vuonna olen tainnut nähdä vain yhden pelin TV:stä. Kansainvälistä kiekkoa seuraan löysin rantein - en suhtaudu maajoukkueeseen fanaattisesti.
Kerho on kuitenkin yksi elämän tärkeitä asioita. Olen ollut käytännössä syntymästä asti kerholainen ja viettänyt aivan käsittämättömiä aikoja Rinkelinmäellä lapsuudessani ja nuoruudestani. Eli Kerhonkin osalta motiiveista ykkösenä on yhteisöllisyys. Toisena tunnelma ja tunteet. Kolmantena taito ja tieto.
Kun sitä nykyään suhtautuu melkein kaikkeen muuhun urheiluunkin niin tylsän analyyttisesti ja juuri mikään urheilutapahtuma ei enää tässä iässä herätä niitä primitiivisiä tunteita, on mukava, että on olemassa Kerho sekä tuo yksi futisjengi. Molempien mainittujen herättämät tunteet tosin ovat useimmiten negatiivisia, mutta pidemmän päälle sekin on paljon parempi HMV.
Pikkupoikana saattoi tulla itkupotkuraivari, jos Nykänen hävisi Weißflogille, Räty Zeleznylle tai Hämeenlinnan Tiikerit maahockeyn SM-finaalissa Espoo HC:lle.
Nykyään itkupotkuraivareita aiheuttaa enää vain Kerho :D
Urheilu sosiaalisena ilmiönä kiinnostaa minua valtavasti. Olen kiinnostunut siitä, miten urheiluseurat ja -tapahtumat vaikuttavat ymparöiviin yhteisöihinsä sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Asia kiinnostaa jopa niin paljon, että siitä on tullut minulle osin myös ammatti.
Jos menen seuraamaan jotakin matsia neutraalina katsojana, olen toki kiinnostunut itse pelistäkin, mutta ykkössijan vie yhteisöllisyyden ja tunnelman aistiminen. Tämä koskee sekä jalkapalloa että jääkiekkoa.