Hieno paiva lohikalassa..
Vahan erilainen kalajuttu tassa ehka. Ajelin noin 1500 km matkan - ja viela 1.5 tunnin lautta Vancouverin kaupungista Nanaimoon Vancouverin saarelle ja siita eteenpain paastakseni lopulta pieneen 300 ihmisen kylaan nimelta Tahsis Tyynenmeren rannalla noin 25 mailia pitkan Tahsis Inlet-vuonon perukassa.
Tahsis on kyla, jossa asui aikaisemmin yli 3000 ihmista joitakin vuosia sitten kun taalla oli saha toiminnassa. Kylan luonnonsatama on maailman seitsemanneksi syvin ja puutavaraa hakemaan tuli tanne ennen isoja valtamerilaivoja viedakseen kanadalaista puuta lahinna Aasian markkinoille.
Paikallisilta olen kuullut jo, etta aikoinaan takalaisissa metsissa haarasivat kovat suomalaisetkin metsurit - hiljaisia, ja kovia tyomiehia, jotka eivat sosiaalisesta alkoholinjuonnista pahemmin valittaneet - he joivat kirkkaansa raakana kuten kunnon suomalaisilla on aina ollut tapana.
Nyt tama uinuva paikka on lahinna turistien ja kalamiesten paikka.
Autolla tanne tullessa viimeiset 70 km tullaan huonokuntoista soratieta ja alas aivan kasittamattomia alamakia kunnes yhtakkia ollaan vuonon perukassa. Paluumatka tulee olemaan heti aluksi todella mielenkiintoinen.
Tarkoituksena oli tulla vanhan nykyisin ammatikseen kalastusoppaana toimivan kaverini vieraaksi ja paasta merelle hanen mukanaan. Pahaksi onneksi kaverini paatti oli juuri hajonnut ja tulee korjaukseen vasta ensi viikolla. Hyvaksi onneksi taas seitsemankymppinen kesansa Tahsiksessa viettava amerikkalaismies kutsui meidat veneellaan mukaansa tanaan.
Tahtilipun alla seilaavan paatin kanssa sitten lahdimme reippaina aamukuudelta kohti vuonon alkupaata - noin tunnin matka veneella. Matkalla sai nahda norjalaisten omistamia lohialtaita, jotka lahinna vetivat vihaiseksi. Norja on kieltanyt kalojen pakkosyottohormonivankilat, mutta Kanada taas sallii ne - niinpa norjalaiset ovat tuoneet ne tanne luontoa pilaamaan.
Paikalliset kalamiehet kertovat saaneensa jonkun verran altaista paenneita atlanninlohia - tama ei ole niitten luonnollinen asuinpaikka.
Muuten maisemat olivat mukavia. Laskuveden aikaan iso musta karhu oli tullut rannalle ja istui siella perseellaan syomassa simpukoita, naimme merileijonan, kotkia, selallaan uivan seaotterin, joka loi kivella sukeltamaansa simpukkaa rikki syodakseen sen, useamman hylkeen seka vahan ulompana merella harmaavalaan, joka ampui vetta ilmoihin; nousi sitten komeasti pinnalle sukeltaakseen takaisin kalojen vilpolaan.
Ajoimme myos ohi paikalla aikaisemmin asuneitten Mowchalet-intiaaniheimon asuinpaikan. Sinne ei saa menna edes katsomaan paikkoja, vanhoja hautoja jne. Paikalla seisoi aikaisemmin aivan meren rannalla komea toteemipaalu, joka sekin on siirretty museoon valkoisen miehen ihmeteltavaksi. Intiaanit itse ovat siirtyneet muualle saarelle tai jopa kaupunkeihin perinteisen elintavan jaatya.
Nootka-saaren kohdalla vuonon suulla aloitimme kalastuksen. Syotteina anjovista ja silakkaa vieheissa kiinni. Noin kuusi jalkaa vieheista ns. flasher - rekkarilaatan kokoinen valkkyva laatta. Kaksi onkea veneen perassa seka kumpaakin haluttuun syvyyteen pitava downrigger - joku lohikalastaja varmasti osaa suomentaa kaiken taman.
Yritimme kalaa noin 23-31 jalan syvyydelta koko paivan kierrellen aivan rannikon tuntumassa merilevan vierella - siella missa kala ja varsinkin silakkalaumat uivat.
Rookiena ja vieraspaikkakuntalaisena sain kunnian vetaa veneeseen paivan isoimmat kalat. Kolme isoa Chinook-lohta: 30, 27 ja 22 paunaiset. Naista suurinta voidaan jo sanoa Tyee-loheksi. Nama ovat kanadalaisia termeja - amerikkalaiset kutsuvat samoja ns. Spring-lohia King-lohiksi.
Varsinkin nama isommat tulivat veneeseen aikamoisen tappelun tuloksena. Kyynarvarret hellina yritin niita vasytella sen verran, etta sain ne lopulta kelattua haavietaisyydelle. Aika hurjaa hommaa.
Tamankokoinen lohi ottaa ja lahtee sata metria tuohon suuntaan viehe suussaan jos sita ei huvita tulla veneelle. Kelan surratessa ei auta muu kuin yrittaa jotenkin jarrutella sen menoa.
Ja kun se tulee lahemmaksi ja nakee veneen se yrittaa viela pakoon. Toiseksi suurin lahti veneen luota viisi kertaa ainakin 20 metrin paahan ennenkuin onnistuin keplottelemaan sen lopulta haaviin. Todella hienon nakoinen kala vedessa.
30-paunan Chinook on suurin kala, minka olen itse koskaan saanut kalaretkillani. Samoilta vesilta saadaan silloin talloin noin 50 paunan kaloja - pohjoisemmassa missa lohi joutuu uimaan kovempia virtoja vastaan ne kasvavat viela isommiksi. Kitimatista on saatu viime kesana 97-paunainen ja Alaskassa nama jattilaiset ovat vielakin yleisempia.
Vahan pienempia Chinook-lohia vetelimme ylos pari 18-paunaista ja yhden noin 15-paunaisen. Lisaksi saimme pari noin 6 paunan Coho-lohta seka kaksi pohjanmonkijaa - yksi link cod seka yksi black sea cod. Kaksi viimeksimainittua olivat aika ruman nakoisia otuksia, mutta todella hyvaa syotavaa.
Kalastuslupa antaa luvat nostaa kaksi Spring/Chinook/lohta - toinen saa olla iso, yli 77 cm, toinen saa olla pienempi. Per henkilo. Kolmen miehen kalastusrajat olivat enaa yhden ison ja yhden pienen vajaa kun toiseen onkeemme iski pienempi Spring ja heti peraan toinen kela alkoi laulaa ja aloitin jalleen yhden ison kalan repimisen veneeseen sormet ja kyynarvarret hellina. Kaksi kalaa yhtaaikaa - ns. doubleheader paikallisessa kielessa. Mahtava tapa lopettaa paivan hieno kalareissu! Kumpikin kala onnistuttiin saamaan veneeseen.
Kaikista paras lohi syontitarkoitukseen on nimeltaan Sockeye/lohi, joka on vaikea kalastaa ja vahan pienempi kooltaan. Valitettavasti emme onnistuneet saamaan niita - pitaa edelleen ostella niita supermarketista kun sopiva paikka tulee. Muuten pakastin tayttyy aika mukavasti naista isoista kaloista.
Tarkoituksenamme oli viela ajaa pari mailia ulkomerelle yrittamaan todella isojen kampeloitten, Halibutien kalastusta. Mutta ilma muuttui myrskyisaksi ja oli turvallisinta ajella kotisatamaan, jossa otimme valokuvat, punnitsimme ja perkasimme kalat suoraan laiturilla ja sitten vetaisimme kolme kierrosta meksikolaista kaljaa. Heh, viimeksimainittu on kuulemma tapana onnistuneen kalastuksen jalkeen. No problem, hik.
Nuo halibutit ovat todella maukasta syotavaa - ns. chicken of the seas. Nailta vesilta otetaan jatkuvasti yli sadan paunan kaloja - ennatys tana kesana on 197 paunainen. Jos minulla oli taysi tyo tapella 30-paunan Chinookin kanssa, en tieda milla lihaksilla saisin NHL-puolustajan kokoisen, mutta paljon lihaksikkaamman halibutin veneeseen. Pitaa joskus kokeilla kuitenkin.
Intiaanit veistelivat paattinsa isojen puitten rungoista, tekivat itse siimansa ja laittoivat metsastamiensa elainten luista koukkuja, joilla he kalastivat naita halibutteja.
Tallaisia hurjia kalajuttuja. Nyt on kylmalaatikot taynna ja syotavaa pitkalle syksyyn. Viela pitaa yrittaa saada vahan simpukoita, jattilaiskatkarapuja ja muuta meren ruokaa ennen lahtoa takaisin pitkalle ajomatkalle kohti kotia.
Kuvia voi katsella ainakin osoitteesta
www.3amigoscharters.com
Kuvat omasta saaliistanikin ovat jossain vaiheessa tulossa sivuille.
