Samaa olen pohtinut. Kävin joskus aikoinaan melko kärkevääkin keskustelua aurinkojumala Tammisen aikaisesta Tutosta Mustan Nuolen kanssa ja sain kovan ryöpyn niskaani yleistäessäni tutolaisia ja Mustaa Nuolta demareiksi. Paikalle taidettiin raahata jopa joku todistamaankin, että MN EI ole demari. Jonkin sortin omien polkujensa kulkija taitaa herra Musta Nuoli olla. En osaa häntä kirjoituksiensa perusteella minnekään lokeroida, mutta eipä sillä niin hirveästi väliäkään ole. Hyvä kirjoittaja anyway.
Tämä viesti myös nimimerkille
@Radiopää :
En ole todellakaan demari. En kuitenkaan myöskään kansitakkinen kokoomusporvari. Ehdottomasti en punavihreä liberaali, mutta en myöskään äärikonservatiivinen natsisika. Omien polkujensa kulkija kuulostaa paremmalta määritelmältä. Jääkiekko-otteluissa ovat aina vituttaneet erilaiset vaalivankkurit, olivat ne minkä porukan vaalitouhuja tahansa. Kutakuinkin varma tapa saada minut olemaan äänestämättä jotain ehdokasta on se, että tämä tai tämän tukiryhmä tunkee iholle jääkiekkomatsin erätauolla.
En kannata Tepsiä missään lajissa. Syyt tähän eivät kuitenkaan ole poliittiset, en oikeastaan ymmärrä miksi nykypäivänä pitäisikään kannattamaansa kiekkojoukkuetta valita puoluekirjan mukaisesti. Ymmärrän, että näin tehtiin vuosikymmeniä sitten, mutta veikkaisin, että aika harva jatkoaikalainenkaan on valinnut seuraansa siksi, että taskussa on jonkun puolueen jäsenkirja. Eikä nyky-TuTokaan ole mikään demarien jatke vaan osakeyhtiö jonka tehtävänä on tarjota kiekkoviihdettä ja jossa on jos jonkinlaisia omistajia, Tamikin (ellei ole myynyt pienomistustaan jo pois).
Yksi olennainen syy TuTo-kannatukseen on varmasti siinäkin, että isäni pelasi aikoinaan TuTon paidassa vuoden pari divaria ihan 1960-luvun alussa. Mutta ylipäätään pidän urheilussa altavastaajista enemmän kuin ökyilevistä mahtidynastioista. Silloin kun minä olin nuorempi eli teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä, niin TPS oli mahtidynastia jos mikä, kultaisine valmentajan takkeineen ja Jortsun yms. "kulta on värimme"-touhuineen.
TuTon nousu liigaan ja taistelu siellä oli paljon kiehtovampaa. En muutenkaan esim. koulussa ole koskaan kuulunut ns. valtavirtajengiin (joskaan en kiusattuun marginaaliinkaan), joten käytännössä ainoana TuTo-fanina koko luokalla yläasteen ja lukionkin ajan TuTo-fanius vain vahvistui kun muut menivät massan mukana Hunajata-kullankaivuuhengessä.
Ja kyllähän Tepsissä on sen verran pyörinyt kaikenlaista turpeata, mahakasta ja ylimielisen oloista isoherraa vuosien varrella, että vaikea olisi moiseen seuraan identifioitua mitenkään. Välillä ihmettelen, miten Tepsi-fanitkaan ovat kestäneet oman seuransa eri johtoportaiden edesottamuksia. Eivät kaikki varmaan olekaan, kausikorttejahan on toisinaan heitelty jäälle.
Takavuosina jaksoin suhtautua TuTo/TPS-kysymykseen kiihkeämmin, nykyään en oikeastaan enää kauheasti välitä. En koko vastakkainasettelusta, en mistään derbyistä (niitähän on nyt nähty nuorten SM-liigassa), en oikein mistään. Ihan kiva, kun Tepsikin taas pärjää, ja ihan kiva, kun nousivat Veikkausliigaan johon saadaan sitä haluaville paikallisotteluita. Ei vain koske tai kosketa minua juurikaan, eikä ole minulta pois. Ainoastaan korkeintaan huligaanifanien nousu huolettaa (niitä tuntuu Tepsin puolella enemmän olevan), mutta tämä koskee tietysti vain pientä marginaaliporukkaa.
Voin mennä Tepsin kiekkomatsiinkin jos ilmaislipun saan, vaihteluahan se on välillä vaikka Turkuhalli on Kupittaan jäähallia paljon huonompi jääkiekon seuraamiseen. Viime kaudellakin taisin käydä kahdessa tai kolmessa TPS-ottelussa. Tosin ei koko jääkiekko ole SM-liigan sulkemisen jälkeen enää sarjamuotoisesti niin paljon kiinnostanut, ja viime vuosien saunakabinettinousujen jälkeen vielä vähemmän. "Pitäkää tunkkinne"-asenne alkaa olla enemmän valloillaan kuin mikään kiveen hakattu seurauskollisuus.