Sanokaa mitä sanotte George Lucasista, mutta mies kuitenkin piti päänsä ja haistatti pitkät fanservicelle. Arvostan aina kun elokuvantekijä toteuttaa oman visionsa. Toki nyt on kymmenisen vuotta kulunut Phantom Menacesta ja ei sitä vissiin pidetä klassikkona vieläkään, kuten Lucas uhoili aikanaan. Ihan hyvä olisi ollut, jos joku siinäkin olisi herran korvaan ollut supattamassa ja jättänyt muistioita. Mitä siitä Phantom Menacestakin aikanaan valitettiin... Lapsellinen, ei juonta, turhaa toimintaa, tapahtumissa ei järkeä isossa kuvassa, surkeaa expositiolla täytettyä dialogia, hahmoja keksitty markkinointipää edellä jne. Kuulostaa tutulta. Pari viikkoa ensi-illan jälkeen kaikki viha sitten lopulta henkilöityi Jar-Jar Binksiin.
Tästä lähtökohdasta on tosin helppo yllättyä positiivisesti tämän uusimman kohdalla ja tietysti sen haluaa olevan helvetin hyvä.
Vahva sama tälle. Esiosatrilogiahan on juonikonseptiltaan todella hyvä ja vähän hassusta rakenteesta huolimatta (esim. skipataan ajan pääkonflikti, eli Kloonisodat lähes kokonaan jne.) narratiivi pysyy itsessään hienosti kasassa. Sen ympärille kasattu dialogi, (digitaalinen) lavastus, elokuvien rytmitys ja mitä näitä puutteita nyt onkaan astuvat sen verran moneen sudenkuoppaan, että kieltämättä joku enemmän henkilöohjauksesta kartalla ollut kaveri olisi voinut olla Lucasilla apuna. Viihdyttäviä leffojahan ne ovat ja moni asia on hienosti rakennettu, mutta toteutus vähän ontuu. Lisäksi on vähän sääli, miten Sir Christopher Leen (maailman eeppisin puheääni) ja Samuel L. Jacksonin tapaisia näyttelijöitä heitettiin ikäänkuin hukkaan siihen nähden, miten paljon enemmän heistä ja hahmoista olisi voinut ammentaa.
Mitä näihin tuoreimpiin tulee, niin omat odotukset ysin suhteen ovat tosiaan aika varovaiset.
Itse kuulun niihin, jotka todella pitivät The Last Jedistä. Mielestäni se oli kokonaisuudessaan ehjin Star Wars -elokuva sitten Imperiumin vastaiskun/Jedin paluun, vaikkei tietenkään Sithin koston tunnelataukseen ilmeisistä syistä päässyt. Näyttää yleisesti ottaen upealta, tematiikkaa on mukana ihan tosissaan, Grumpy Old Man Luke on aivan huikea ja huomattavasti loogisempi mitä vihaiset fanipojat ovat avautumisissaan antaneet ymmärtää ja olihan se kiva mennä katsomaan pitkästä aikaa Star Wars -elokuvaa aidosti sillä mentaliteetillä, että "mitähän tässä tapahtuu" ja mikä parempaa, oikeasti kokea yllätyksiä enemmän tai vähemmän hienovaraisen nostalgiahermon tökkimisen sijaan - jolle sillekin on toki aina vähän tilausta.
Ongelmaton kasiepisodikaan ei tietenkään ollut, mutta itse pidin sitä tosiaan oikein piristävänä ja erilaisena tapauksena näiden elokuvien joukossa; kaavan rikkomisen ei kenties pitäisi olla mikään itseisarvo, mutta kyllä sitä kuitenkin kovasti tuossa leffassa arvosti.
Okei, olen sen verran perso maailmanrakennukselle ja hienovaraisille ANCIENT EVIL -korteille aika monen tarinan kohdalla, että olisihan siitä Snokesta voinut jotain isompaa ja mystisempää leipoa, mutta no... nyt saadaan Palpatine.
Jossain määrin varmaan Jedin paluun askelmerkeissä tämä ysi tulee astelemaan, vaikka varmasti yllätyksiäkin mahtuu sekaan. Kun ei liikoja odota, niin varmaan ihan positiivisilla fiiliksillä saa teatterista aikanaan poistua.
