1. Yksi keskeisimpiä mutta ehkä vähemmän tunnistettuja selittäjiä on mielestäni ihan viaton yhteiskunnan muuttuminen yksinäisten yhteiskunnaksi. Teknologisen kehityksen ansiosta (tuotantotehokkuus, tietotekniikka) emme enää tarvitse tarpeidemme tyydyttämiseen jatkuvia henkilökohtaisia kohtaamisia ja niihin pohjaavaa yhteistyötä. Suorittava työ tehdään yksin, ja kaikille ei riitä sitäkään, kun se tehdään ulkomailla ja/tai koneiden toimesta.
Ns. alaluokalla, heikommalla aineksella, todellisuus on usein sitä, että ala-asteella vähän nähdään opettajaa, sitten loppuilta meneekin tabletin ääressä, kuten menivät jo useat vuodet ennen kouluun menoa. Sitten armeijassa on kovin ikävää kun joku käskee, mutta kun armeijasta päästään, niin sitten ei olekaan elämälle oikein mitään näkymää tai haaveita, kun ei ole kasvettu ihmiseksi missään vaiheessa, eikä lähipiirissä ole mitään esimerkkiä. Mitään taitojakaan ei ole josta jollain toisella olisi varaa maksaa palkkaa, mutta sossusta tulee yksinäiselle nuorelle rahaa ja netti ja päihteet täyttävät niitä sosiaalisia tarpeita jotka ennen täyttyivät heinäpellolla, talkoissa, kylän tanhuilla tai tiilitehtaalla.
Sama yksinäisyys toki vaivaa ikähaitarin toisessakin päässä, vaikka sitä ei kutsutakaan syrjäytymiseksi. Eilen jouduin auttamaan bussissa hieman eläkeiän ylittänyttä rouvaa, jolle linja-auton wc:n valokatkaisijan ja oven lukon käyttö, niihin avun pyytämisestä puhumattakaan, olivat selkeästi yksinäisyydestä johtuen kilometrejä mukavuusalueen ulkopuolella. Kyllä silloin vitutti auttamisesta tulleesta hyvästä fiiliksestä huolimatta olla nykyajassa.
RATKAISUJA:
- Yksinäisyys on tunnistettava kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja sen torjuntaan on satsattava määrärahoja: Koulut, päiväkodit ja vanhainkodit vierekkäin ja suunnitellaan näihin sisältöihin yhteistoimintaa jonka tulos on enemmän kuin osiensa summa. Sosiaaliturvaan vastikkeeksi pieni määrä edellisen kaltaista työtoimintaa jonka tuloksena syntyy sosiaalista hyvinvointia. Lennokkaana futuristisena heittona vielä yhteisöllisyyden pelillistäminen. Kun nuoret kerran haluaa pelata, niin laitetaan ne tulevaisuuden virtuaalikypärätodellisuudessa sitten pelaamaan vanhusten kanssa.
- Sote-uudistus ja laaja-alaiset ehjät palveluketjut.
- Terveydenhuollon kustannusten painottaminen ennaltaehkäisevään hoitoon (toiveajattelua, t: kokoomus, mehiläinen ja terveystalo) (eipäs kun tulevaisutta, t: op, ibm ja google)
- Päihdepolitiikassa korvaushoitoa, ei keppiä. Ainakin depenalisaatio eli Portugalin ja Sveitsin malli. Miksei "Primnarco" eli Oy valtion huumetehdas Ab.
2. Toinen, useammin mainittu, selitys on sitten suhteellinen köyhyys. Tulokehityksessä heikoimmat eivät pysy muun yhteiskunnan mukana, ja sillä on 1987-ikäluokan tutkimuksen mukaan kausaalinen yhteys syrjäytymiseen.
Tutkimus: Köyhyys periytyy ja ajaa syrjäytymiseen - Kotimaa - Uutiset - MTV.fi
THL:
Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.
Kuten ketjussa on jo todettu, tämä on enimmäkseen poliittisen tahtotilan seurausta. Tahtotilan, jota tässä ketjussa on liputtanut
@jussi_j. Tahtotilan, joka tulee helvetin kalliiksi.
Lapsiköyhyys olisi yhä voitettavissa, vaikka köyhien asema heikkenee entisestään, kun päivähoito-oikeutta rajataan ja lapsilisän indeksit leikataan. Jos päätöksiä ja niiden vaikutuksia ei arvioida, me teemme summamutikassa ja silmät kiinni päätöksiä, mitä me emme haluaisi edes tehdä. Esimerkiksi lapsilisä on köyhille perheille tuiki tärkeä toimeentulo. Nämä säästöt ovat vääriä ja koituvat hyvin nopeasti yhteiskunnan tappioksi ja kuluiksi, kritisoi [lapsiasiavaltuutettu Tuomas] Kurttila.
RAKTAISUJA: Vasemmistopohjainen hallitus
3. Kolmantena syynä vielä sosiaalinen segregaatio eli näiden kelkasta pudonneiden sekä rikkaan enemmistön kasautuminen omille asuinalueilleen (Itä-Suomi ja Itä-Helsinki vs. ruotsinkielinen rannikko ja Espoo). Eri kasvuympäristöissä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu eri tavalla ja segregaatiosta tulee syrjäytymiskehitystä vahvistava takaisinkytkentä.
--
Tätä modernin alaluokan todellisuutta jo kolmannessa polvessa – työttömyyttä, yksinhuoltajuutta, köyhyyttä, näköalattomuutta, koulutuksen puutetta, tarpeettomuuden tunnetta, kateutta ja katkeruutta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja päihdeongelmia – sitä voi olla vaikea käsittää jostain keskiluokan kuplasta käsin ilman mitään henkilökohtaista kosketuspintaa.
