Tulee nyt aika ronskisti myöhässä, mutta asia tuskin on vielä vanhentunut. Eli viime lauantaina kävin ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella Hippoksella ja tein ottelutapahtumasta seuraavanlaisia havaintoja:
- Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni rummut kuuluvat Hippokselle. Niin kauan kun niitä ei ole liikaa, ts. eivät vie suurinta huomiota, niin ne ovat olennainen osa Hipposta siinä missä oijoijoit ja hurrikaanivaroitukset.
- Kuitenkin, B-puolen seisomakatsomossa rumpuja paukuttaneille: vastustajille ja tuomareille huutelu on sallittua, ellei jopa suotavaa, mutta niissä saa kuitenkin käyttää vähän myös järkeä. Esimerkiksi pelin alkupuoliskolla kävi kahdesti niin, että kiekko pelattiin vaihtoon menossa olevien TPS-pelaajien jalkoihin, mutta molemmilla kerroilla nämä pelaajat näyttivät heti vaihtoparilleen, että älä tule vielä jäälle, eivätkä nämä sitten tulleetkaan. Kuitenkin tämä riitti tuomareille suunnattuihin "ETKÖ VITUN LASISILMÄ OSAA LASKEA, YKSI, KAKSI, KOLME, NELJÄ, VIISI, KUUSI!!!" Samoin kun TPS-veskari menee Liigan mainoskatkolla vaihtopenkin luokse hakemaan pyyhettä, niin huuto "TIRRONEN! MIHIN SÄ MEET? PANIIKKI!!!" on myöskin aika hölmö huuto. Kuten sanoin, huudella todellakin saa, mutta jätetään tuontasoiset älämölöt vaikka Jokeri-faneille...
- Pelikatkomusiikkien suhteen on taidettu lukea palautteita, sillä ne olivat läpi pelin onnistuneita. Ainoa mistä voisi antaa pientä noottia, oli tuomareiden ja vierasjoukkueen tullessa jäälle soitettu Gary Glitterin Rock and roll part II. Kyseessä on ihan hyvä biisi, mutta hitaan temmon ja rennon tunnelmansa vuoksi ei oikein sovi siihen hetkeen, kun yleisö malttamattomana janoaa kotijoukkuetta jäälle. Tuosta pienet miinukset, mutta kuten sanoin, muutoin musiikkivalinnoista ei mitään valitettavaa.
- Pieni, mutta erittäin tervetullut asia: kaljajonot vetivät todella nopeasti. Hanaoluen vaihtaminen tölkkeihin on varmasti yksi osasyy, mutta kiitokset myös myyjille. Vaikka jonoa oli paljon, niin helposti kerkesi huikkaista ohrapirtelön ja palata seisomakatsomoon hyville paikoille.
- Uusi maskotti herätti pelkän kuvan välityksellä vaihtelevia fiiliksiä, mutta livenä nähtynä todella mainio tapaus. Erityisesti alimmalla rivillä istuneiden junnujen kanssa riitti huumoria, esimerkiksi kun yksi näistä tarjosi Urholle sipsejä, niin tämä oli jo ottamassa, mutta sen jälkeen teatraalisesti piteli mahaansa ja pyöritteli päätään ("aagh, ei pysty"). Samoin kun jossain vaiheessa useampi vierekkäin istunut junnu nousi penkiltään ylös, niin salamannopeasti Urho syöksyi menemään poikittain makuulle näiden paikoille. Melko suurella todennäköisyydellä nämä junnut tulevat hallille joskus toistekin, ja vaikea uskoa että kukaan muukaan tuollaisesta mieltään pahoittaisi.