1 Boston Bruins
2 St. Louis Blues
3 Columbus Blue Jackets
4 New York Islanders
5 New York Rangers
6 Philadelphia Flyers
7 Tampa Bay Lightning
8 Nashville Predators
9 Washington Capitals
10 Calgary Flames
11 LA Kings
12 Winnipeg Jets
13 Dallas Stars
14 Carolina Hurricanes
15 Colorado Avalanche
16 Anaheim Ducks
17 Florida Panthers
18 Chicago Blackhawks
19 Minnesota Wild
20 Detroit Red Wings
21 Arizona Coyotes
22 Ottawa Senators
23 Toronto Maple Leafs
24 San Jose Sharks
25 Pittsburgh Penguins
26 Edmonton Oilers
27 Buffalo Sabres
28 Vancouver Canucks
29 Montreal Canadiens
30 New Jersey Devils
Tulipa nyt itsekin tuo sorteri "pelattua läpi", tattista vain linkistä. Vegas menisi mutulla Predsin ja Capsin väliin, Seattle voisi näin ennen ensimmäistäkään peliä sujahtaa ehkäpä Avsin ja Ducksin väliin? Kaupunki on sympaattinen, Francis pelivuosinaan yksi suosikeistani, mutta toisin kuin Vegasin kohdalla niin Bruins menetti laajennusdraftissa sinne jotain järkevää, joten pitäähän sitä näin kärkeen hiukan katkera olla. ;)
Kommentoidaan sen verran, että joitain pikku yllätyksiä itselle tuli: Sharks ja Pens yllättävän alhaalla, ei mitään sympatioita mutta paremminkin aika neutraalisti olen kuvitellut suhtautuvani (vaikka Karlsson onkin iso inhokki). Pari sympaattista mutta pikkuisen HMV:tä porukkaa (Blue Jackets & Flames) ja toisaalta yksi tavallaan sympaattinen mutta osaltaan ärsyttävä jengi (Capitals) päätyi hiukan ylemmäs kuin odotin. En näköjään myöskään ole kovin pitkävihaista sorttia, koska Blues on 2019 finaaleista huolimatta tuolla sijalla, samaten Islanders tämän vuoden playoff-tappion jälkeen, vaikka kumpikin omat ketutuksensa kyseisissä sarjoissa ja niiden jälkeen aiheuttivat. Tykkään Islandersin duunarihengestä, ja Bluesin playoff-bandwagonissa olin ennen tuota 2019 useamman vuoden jos Bruins putosi ennen heitä - osui sitten omaan nilkkaan se lopulta. Blues ei perinteisesti ole ollut mulle mikään merkityksellinen porukka, mutta post-Pronger-rebuildin jälkeen siellä oli mielestäni toimistolla ihailtavan pitkäjänteistä ja järkevää organisaation ja joukkueen rakentamista, jota oli pakko sympata. Tekemisen taso huipentui ehkäpä jokunen vuosi ennen mestaruutta, mutta se tuli samoilla höyryillä.
Tästä saadaankin aasinsilta siihen, että osasto Coyotes, Senators, Oilers, Sabres on ihan pitkäaikaista epäpätevyyttään noin alhaalla. Mitään noista vastaan ei periaatteessa ole alun perin mitään ollut, mutta en vain osaa toivoa menestystä organisaatioille, joissa urpoillaan -> eivät sitä ansaitse.
Kanadalaisia kaikkia laskee kanadalaisuus. Olen playoff-keväisin huomannut, että tällä palstallakin moni toivoo Cupia Kanadaan perinteiden vuoksi, mille kyllä sinänsä antaisin arvon itsekin, mutta omissa papereissani viimeinen asia, mitä Kanadan lukemattomat "fuck you fucking Euro sissies, hockey's Canada's game!"-nationalistit ansaitsevat on Stanley Cup. Uskon, että noilla lähtee homma ihan lapasesta sitten kun se tulee.
Canucks olisi vielä West Coast Expressin aikaan ollut varmaan neljän sakissa ja aiemminkin symppis joukkue, mutta 2011 näköjään jätti pysyvät arvet kaiken maailman pehmo-Sedineineen, tuomarimotkotuksineen (vaikka Bruins teki sarjassa enemmän alivoimalla kuin Canucks ylivoimalla, joten olisiko tiukempi linja edes auttanut...), valituksineen säkävoitosta (vaikka sarja lienee seitsemään venyneistä murskaavin koskaan, kaikki Canucks-voitot maalin erolla mutta Bruinsin neljä voittoa yhteismaalein 21-3) ja kaupungin polttoineen. Muutenkin tuli se olo, mitä yleensä tulee Montrealin poppoon tai venäläisten kanssa, että pelaavatko/katsovatko nuo edes samaa lajia, niin vierailta tuntuivat sekä pelitilanteiden luku että urheilun arvomaailma.
Ja sori Devils, dead puck era -katkeruus on niin syvässä, että sillä suunnalla pitää tehdä jotain tosi hienoa, että nousevat tuolta sijalta. Ei tavallaan mitään faneja tai nykyjoukkuetta vastaan, mutta ei vain pysty vielä antamaan anteeksi sitä, miten pitkään koko liiga (ja osin lajikin) oli pilalla.
Jos vielä ylipitkän viestin, jota kukaan tuskin jaksaa lukea, lopuksi käyn omat perinteiset symppisporukkani läpi, niin toinen lapsuusvuosien suosikki (tämän omaksi vakiintuneen jengin ohessa) Rangers tekee listoillani uutta nousua kiehtovalla nuorella rungollaan. Ei olekaan näin positiivisin silmin tullut katsottua MSG:n touhuja melkein kolmeenkymmeneen vuoteen, vaikkei koskaan mikään inhokkikaan ollut - vaikka pahimpien Satherin turoiluvuosien aikana olisi voinut olla aihetta. Vakiosymppikseni Flyers (Bruinsin ohella se toinen perinteinen rymistelysakki) ja Tampa (olin iso Lecavalier-fani, ja logo pääsi kaverin uran mittaan puolivahingossa vakiintumaan mieluisaksi) ovat tänä päivänä vähän normaalia alempana, Flyers normaalia HMV:mmän pelaamisen, joukkueen johtajuusongelmien ja poukkoilevan GM:n takia, Bolts puolestaan on vain ollut liian hyvä (eikä edes yhtä respectiä aiheuttavan toimistotyöskentelyn vuoksi kuin Yzermanin aikana).