Inhosin ennen Detroitia ja New Jerseyä, sillä ne näyttävät jotenkin pelipaitoja myöten jotenkin kauhean ankeilta. Tulee jotenkin Neuvostoliitto mieleen. Sittemmin olen tajunnut sen, etten saavuta oikein inhoamisella mitään. On paljon joukkueita, jotka ovat minulle ns. ihan sama, mutta en varsinaisesti inhoa.
Kannatan ja seuraan Florida Panthersia, sillä kun tuli oltua muutamia kertoja siellä ja peleissäkin, niin päätin, että alan seurata tarkemmin. Olin jo itseasiassa seurannut laajennuksesta alkaen, mutta tuolloin joskus 2003 se vahvistui lopullisesti. Ei se side siihen organisaatioon kuitenkaan ole mitenkään vahva kuten Bayern Müncheniin tai HIFK:hon, mutta on mukava, jos menestyvät.
Sympatiat menevät niin, että tavallaan on kiva, jos joku menestyy, mutta sitten kun se menestyy toistuvasti, niin se menettää hohtonsa. Chicagon suhteen oli näin. Halusin, että se menestyi, kun oli perinteinen seura, jota menestys oli karttanut. Sitten kun menestystä tuli paljon, se ei enää minua napannut. Nyt on vähän sama Toronton kanssa. Toivon, että voittavat Stanley Cupin. Toivon myös aina NY Rangersille menestystä. Muistan 1994 finaalit, joita tuli katsottua yötä myöten ja se oli hienoa, kun silloin voittivat. NYC ja MSG ovat legendaarisia juttuja ja onhan se aina jotenkin iso juttu, jos sinne menisi menestystä. Kunhan eivät voita koko ajan joka vuosi. Olen myös alkanut vähän seurata mitä NY Islanders puuhaa ja omassa varjoporukassa loimme vähän sellaisen "ryhdy faniksi" -ketjun, jotta voisi seurata joukkuetta, jota ei tavallaan kannata. Nythän Las Vegas on tarjonnut monelle samanlaisen mahdollisuuden ihan puhtaalta pöydältä.
Tykkään myös Nashvillen meiningistä ja fanikulttuurista. Se tuli tavallaan itselleni aika puskista ja onhan country musiikkikin jees. Siinä on jotain sellaista rehellistä rentoa meininkiä. Ajataan autoilla, joissa on oikeasti iso moottori ja otetaan rennosti. Syödään lihaa, eikä mitään ituja. Ei ole mitään toukoaaltomaista touhua siinä meiningissä. Se on vähän junttia toki, mutta koko lätkä on tavallaan junttilaji, joten tuollainen meininki, mitä Nashvillessä on tai oli finaalien aikaan, on itseasiassa just sitä, mitä lätkä kaipaa. Karnevaalia, bisseä ja hillitöntä hauskanpitoa. En seuraa nyt ollenkaan Nashvilleä, mutta jos menevät pitkälle, niin keväällä hyppään taas seuraamaan. En itseasiassa pidä edes siitä Pekka Rinteestä. Hän on jotenkin jäykkä, jäyhä jätkä, enkä diggaa sellaisesta olemuksesta, mutta keväällä toivoin, että hän pelaisi hyvin, jotta voittaisivat cupin.
Mikään muu joukkue ei sytytä kyllä yhtään, Tietyllä tavalla toivoisin Montrealille menestystä. Arvostin tosi paljon sitä, miten esim. Saku Koivua siellä kohdeltiin, kun järjestettiin tilaisuus, jossa häntä kunnioitettiin. Perinteet, fanien sitoutuminen siihen juttuun ja se ranskankieli ovat asioita, jotka tavallaan luovat sen ympärille positiivisen latauksen, mutta toisaalta mulla on hampaankolossa 1993 finaaleista, kun toivoin Kurrille ja Gretzkylle vielä yhtä mestaruutta. Ehkä jossain vaiheessa voin sympatiseerata Montrealia, mutta se ei ole vielä ihan siellä. Se vaatisi jotain lisää. Muut jengit ovat kaikki sellaisia, joille en toivo mestaruuksia. Eli siis Stanley Cup on sallittu mennä Floridalle, Torontolle, Nashvillelle, NY Rangersille tai NY Islandersille ja varauksin Chicagolle tai Montrealille.