Sympatiat:
Tykkään seurata joukkueita, joilla on rebuild menossa. Olen itse sellainen fantasiamanageroinnin ystävä, että kasvuvaiheessa olevat joukkueet ovat minulle paljon mielenkiintoisempia, kuin Stanley Cup -contenderit, jotka tekevät lähinnä täsmähankintoja. Se on se joukkueen rakentaminen lähes nollapisteestä mestariksi, joka minua eniten kiehtoo. Tietysti myös jotkin yksittäiset pelaajat voivat nostaa jonkin joukkueen symppisjoukkueeksi, kuten Koivu Montrealin aikoinaan.
Toronto Maple Leafs
Ollut symppisjoukkue siitä lähtien, kun Brian Burke aloitti heillä. Burke tunnetusti oli "oman joukkueen" eli Anaheimin GM tätä ennen, joten osittain seuraan ko. organisaatiota ihan jo pelkästään sen johtajan vuoksi. Odotan innolla, pystyykö Burke saamaan aikaiseksi kestävää menestystä, Anaheimissa kun oli iso määrä palasia jo valmiina, ja Burke sitten muutamalla siirrolla niinsanotusti vei joukkueen "over the top".
Minnesota Wild
En todellakaan väitä, etteikö Parisen ja Suterin hankinta tekisi Wildista kertaheitolla paljon mielenkiintoisemman seurattavan, joten pientä gloryhuntingia tässä minullakin on. Mutta Wildin ketjua on tullut luettua aktiivisesti jo pari vuotta, ja Mikko Koivu nyt vaan sattuu olemaan yksi hienoimpia persoonia tässä lajissa ja suosikkipelaajiani. Todellinen johtaja. Suteria arvostan myös todella korkealle. Minnesota on ollut altavastaaja jo vuosia, mutta rauhassa kerännyt itselleen ison kasan lupaavia prospekteja, joiden sisäänajoa tulen seuraamaan tulevina vuosina. Nyt sitä menestystäkin soisi tulla kun on vihdoinkin todellinen ykköspakki hommattuna, ja Koivulle apuja hyökkäyspäähän Parisen muodossa. Oli todella hienoa nähdä altavastaajana olleen organisaation tekevän tämän kesän isoimman hankinnan. Todella toivon menestystä Minnesotan kaltaiselle kiekkokaupungille.
Boston Bruins
Tykkään fyysisestä jääkiekosta, ja Bruins pelaa juuri tällaista, erittäin viihdyttävää kiekkoa. Bruinsin mestaruusjoukkueessa oli paljon samaa kuin Ducksin mestareissa 2007. Bergeron ja Chara ovat suosikkejani, tuollaiset pelaajat ottaisin joukkueeseeni koska tahansa. Myös Claude Julienin tinkimätön tapa valmentaa puree minuun. Jos Ducks pelaisi itäisessä konferenssissa, saattaisin tykätä Bruinsista paljon vähemmän...
Philadelphia Flyers
Sama kuin Bruinsin kohdalla, he pelaavat todella viihdyttävää jääkiekkoa. 2010 playoffeissa kannustin heitä alusta asti, ja kyllä se kirpaisi, kun Timonen pääsi niin lähelle kannua, mutta joutui taas kerran tyytymään häviäjän rooliin. Flyersin pelejä Lavioletten aikakaudella katselleena on oppinut tottumaan siihen, että 0-3 tappioasema ei ole mitään. Jotenkin Laviolette aina saa joukkueen syttymään ja mikäs sen hienompaa kun takaa-ajoaseman jälkeinen voitto. Myös entinen Ducksin pelaaja Chris Pronger lisää sympatioita. Sitä ensimmäistä Anaheimin vierailua odotellessa...
Antipatiat:
Huonommin pärjääviä joukkueita yleensä symppaa helpommin kuin menestyviä. Jotkin menestyvät, paksun lompakon omaavat seurat vain aiheuttavat antipatioita. Tietysti myös rivalry -joukkueet kuuluvat näihin.
Detroit Red Wings
Erityisesti siksi, että ne nyt vaan pärjää aina. Playoffeissa viimeiset, mitä, 25 vuotta? Organisaationa kunnioitan Red Wingsia todella paljon, se pitkäjänteisyys, jota he prospekteiltaan odottavat, puhuttelee. Ja tapa, jolla Ken Holland on suhteitaan pelaajiin hoitanut on hienoa myös. Sitten kun kiekko tippuu jäähän, alkavat antipatiat. Vähän turhan paljon ruotsalaisia, liian usein näkyy sukeltamista, ja tietenkin se, että Ducks useimmiten ottaa Red Wingsiltä pataan oikein urakalla. Playoff -sarja 2009 toisella kierroksella on edelleenkin tuoreessa muistissa yhtenä hienoimmista sarjoista koskaan. Mietityttää vieläkin, mihin Ducks tuolloin olisi heitä vastaan pystynyt, jos meillä olisi ollut kokonainen kakkosketju pelkän Teemun sijasta? Myöskin Detroitin taitokiekkoon keskittynyt pelityyli ei oikein iske. Pelaajistaan löytyy kyllä poikkeuksiakin. Datsyuk on hieno mies, ja Lidströmiä nyt ei vaan voi vihata, nykyjääkiekon paras puolustaja. Samaan aikaan täysin näkymätön kentällä, mutta silti voi olla kentän paras pelaaja. Odotan innolla, miten Detroitissa selvitään hänen jälkeisestä ajasta, etenkin kun Suter ei valinnut Detroitia.
New York Rangers
Lähestulkoon ainoa syy on se, että se on minusta niin epäreilua, että rikkailla seuroilla on varaa tehdä Scott Gomezin kaltaisille pelaajille naurettavia tarjouksia, joiden kanssa suurin osa joukkueista ei voi mitenkään kilpailla. Sitten nämä pohjattoman rikkaat joukkueet vielä pääsevät kuin koira veräjästä heittämällä ylipalkatut pelaajat (tapaus Wade Redden) AHL:ään. Minusta se ei ole GM:ltä hyvää duunia, että rahalla yritetään ostaa tie mestaruuteen. Paljon enemmän arvostan esim. David Poilen Nashvillessä tekemään työtä, joukkue menestyy vuodesta toiseen vaikka eivät ole palkkakattoa nähneetkään. Onneksi Rangersissakin on ilmeisesti pikkuisen muutettu strategiaa noista hulluista ajoista.
San Jose Sharks
Divisioonavastustaja ja menestyvä joukkue. Pelaajista ei oikein löydy mitään tiettyä inhokkia, mutta Sharksia vastaan pelatut matsit ovat aina intohimoisemmasta päästä, kuten Red Wingsin kohdallakin. Playoffien ykköskierros 2009 on minulle yksi parhaista muistoista jääkiekossa, kun konferenssin 8. sijalta altavastaajana sarjaan lähtenyt Ducks pudotti Presidents Trophyn voittaneen Sharksin voitoin 4-2.
Los Angeles Kings
Losin ja Ducksin väliset matsit ovat aina kuumempia kuin muut, joskin itse en ihan osaa tuohon samaistua, kun minulle Kings ei ole mikään paikallisvastustaja. Nykypäivänä sieltä kuitenkin löytyy niin monta inhokkipelaajaa, että en minä kovin innoissani ollut tänä keväänä, kun Kings vei Cupin. Dustin Brown on yksi inhottavimmista pelaajista mitä tiedän. Ei ne taklaukset, mutta se jatkuva sukeltelu on jotain mitä en voi sulattaa ollenkaan. Ja useimmitenhan kaveri on siinä niin taitava, että saa hankittua joukkueellensa sen ylivoiman. Myöskin jonain vuonna USA-Suomi -matsissa taklasi törkeästi jotain Suomen pelaajaa erätaukosummerin jo soitua, josta oikeastaan alkoi hänen inhoamisensa. Kaiken tämän lisäksi se pahin, että kaveri osaa myös pelata. Muita inhokkeja ovat Philadelphiasta tulleet partyboyt Richards ja Carter. Ja Drew Doughtyn ylimielisyyttä en jaksaisi katsella myöskään.
Vancouver Canucks
Lähinnä tiettyjen pelaajien takia. Sedinin täysin munattomat siskokset etunenässä, oksettaa katsella sitä sukeltelua ja äärimmäisyyksiin vietyä fyysisyyden välttelemistä. Ja tietysti he ovat myös helvetin kovia pelaajia. Oli hieno hetki, kun Brad Marchand tempoi jompaakumpaa siskoksista turpaan finaaleissa 2011. Maxin Lapierre on myös sellainen klovni, että huhhuh.
Edmonton Oilers
Oilersin piti olla yksi symppisjoukkueistani, mutta tapaus Justin Schultz on vähän vienyt sympatioita muualle. Tulen kyllä jälleenrakennusta seuraamaan, mutta ainakin toistaiseksi inho Justin Schultzia kohtaan on sen verran tuoretta, että pistetään nyt tässä vaiheessa Oilers inhokkilistalle. :) Muuten ei heitä vastaan ole juurikaan mitään, ellei sitten joskus paljastu, että Oilers todellakin houkutteli Schultzin pelaamaan heille Ducksin sijasta.
--------------------
Montreal Canadiens on sellainen joukkue, josta en oikein osaa sanoa, kumpaan joukkoon se kuuluu. Toisaalta on helvetin hienoa nähdä se fanien totaalinen hulluus jääkiekkoa kohtaan, ja kuunnella sitä meteliä, mikä heidän kotihallissaan on joka kerta. Tässä on kuitenkin myös kolikon kääntöpuoli, eli negatiivisiin asioihin ylireagoiminen. En oikeasti tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kuulin että tapaus Chara/Paciorettyn vuoksi järjestettiin ihan oikea poliisitutkinta. Tällainen kärpäsestä härkänen -ajattelu ei oikein sovi omaan tapaani käsitellä asioita.