EHC Kloten
Klotenin pikkukaupunki tunnetaan tasan kahdesta asiasta: Zürichin lentokentästä ja jääkiekkojoukkueestaan. Yli 50 vuoden pääsarjajakson jälkeen vuonna 2018 Swiss Leagueen pudonnut seura otti keväällä hienon voiton finaaleissa Oltenia vastaan varmistaen sarjanousun. Viime kaudella isoista hyökkäystehoista vastanneet Éric Faille ja Marc Marchon tuskin pystyvät toistamaan pistemääriään, mutta seura varmasti toivoo uusien suomalaishankintojen Arttu Ruotsalaisen ja Miro Aaltosen pystyvän auttamaan tuloksen tekemisessä. Myös maalinsuulle houkuteltu Juha Metsola sekä TPS:stä tuttu Lukas Ekeståhl Jonsson ovat ehdottomasti liigatason pelaajia. Joukkueen tilanne näyttääkin hieman paremmalta kuin Ajoiella viime vuonna samaan aikaan. Ei toki Kloteninkaan rosterissa laatua riitä alempiin kenttiin, joten mahdottomia ei sarjanousijalta sovi odottaa.
Valmennuspuolella päävalmentajan paikalta löytyy kokenut Jeff Tomlinson, joka itse asiassa oli pudottamassa Klotenia divariin tuolloin vuonna 2018; silloin Rapperswilin penkin takana. Kanadalaisen apuna jatkaa viime kauden tapaan Kloten-legenda Kimmo Rintanen sekä uutena suomalaisapuna mukaan liittyvä Saku Martikainen. Myös puolustuksessa nähdään suomalaisväriä, sillä Jesper "Villenpoika" Peltonen kirjoitti maanantaina nimensä kauden mittaiseen sopimukseen.
Arvio sijoituksesta: Isojen tasoerojen sarjassa pudotuspelit jäävät haaveeksi, mutta sarjapaikka säilyy. Sijoilla 11.-13.
SCL Tigers
Langnaun tiikerit ovat olleet hyvin hampaattomia parin viime kauden ajan. Tällekään kaudelle ei suurta muutosta liene luvassa, sillä varsin pienellä budjetilla operoiva seura ei pysty kunnolla haastamaan suurempiaan. Pienen valonpilkahduksen saattaa tuoda uusi päävalmentaja Thierry Paterlini, joka tekee valmennusdebyyttinsä miesten pääsarjatasolla. Tosin hänkin on pitkälti sveitsiläisen valmentajapolun tuotos, joten mitään merkittävää pelitapaetua muihin verrattuna joukkue ei tule saamaan.
Mielenkiintoinen hankinta on Saksan maajoukkuemies Marc Michaelis, joka tekee Paterlinin tavoin pääsarjatason debyytin Euroopassa vietettyään viimeiset 8 vuotta Pohjois-Amerikan sarjoissa. Puolustusta vahvistamaan tulee Sami Lepistö ja maalivahtiosastoa Lausannesta saapuva Luca Boltshauser, joka hakee edelleen 29-vuotiaana ykkösveskarin statusta. Viime kaudella joukkueen puolustuspeli oli niin sekaista toimintaa, enkä itse näe tulevankaan kauden tilannetta kovin optimistisena. Heti ensi viikolle osuva Ajoie-peli kertoo jo paljon siitä, missä mennään.
Arvio sijoituksesta: Taistelee häntäpäässä. Putoaminen on tällä kaudella edelliskausia lähempänä.
Lausanne HC
Lausanne saattaa hyvinkin olla Sveitsin hajuttomin ja värittömin joukkue. Tasaista suorittamista keskikastissa kaudesta toiseen kuitenkin ilman sen suurempaa menestystä. Tämän kauden näkymät ovat samankaltaiset. Lukossa toissa kaudella pelanneeseen Daniel Audetteen kohdistuu suuret odotukset kuten myös NHL:stä Eurooppaan palaavaan Michael Raffliin. Sen sijaan Miikka Salomäen hankinta on viime vuodet huomioiden mielestäni aika kummallinen valinta. Maalin suulla ykkösveskarin paikasta kilpailevat 38-vuotias Tobias Stephan sekä Langnaun pitkäaikainen veräjänvartija Ivars Punnenovs.
Tämän enempää merkkejä en Lausanneen käytä, vaan siirrytään eteenpäin mielenkiintoisempiin jengeihin.
Arvio sijoituksesta: Hyvin todennäköisesti puolivälierissä, välieriä pidemmälle ei kuitenkaan asiaa. Runkosarjassa sijoille 6.-8.
HC Lugano
Ehkä sarjan suurimmalla budjetilla operoivan seuran menestys on ollut viime aikoina vaatimatonta, mutta tällä kaudella siihen haetaan toden teolla muutosta. Ulkomaalaisten nimilista on aivan jäätävä. Calle Andersson, Oliwer Kaski, Markus Granlund, Mikko Koskinen, Brett Connolly, Daniel Carr ja Kris Bennett on sellainen arsenaali, mistä moni voi vain haaveilla. No, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ennen joulua ovi käy molempiin suuntiin - ainakin mikäli syksy ei ole pelkkää voittokulkua.
Toki näin suuren pelaajiston vaihtuvuuden jälkeen erilaiset haasteet ovat hyvin mahdollisia, ja siksi en nostakaan Luganoa suurimpien mestarisuosikkien joukkoon. Chris McSorleyn johtama kanadalaisvalmennustiimi ei myöskään kuulu sarjan eliittiin, mutta toisaalta tällä materiaalilla kenen tahansa luulisi saavan pelin hyvään kuosiin. Epäilen silti vahvasti, etteivät tästäkään kaudesta luganolaiset ilman paria kriisiä selviä.
Arvio sijoituksesta: Tätä kovempaa rosteria tuskin pystytään seurassa lähivuosina kasaamaan, joten mestaruuden täytyy olla ainoa tavoite. Se vaatii kuitenkin nappionnistumisen. Kotietu puolivälieriin vaikuttaa todennäköiseltä, kuuden parhaan ulkopuolelle jääminen olisi näillä pelimerkeillä katastrofi.
SC Rapperswil-Jona Lakers
Pitkään National Leaguen perää pitänyt ja alemmalla sarjatasollakin piipahtanut Rapperswil yllätti ensin toissa kaudella selvittyään välieriin asti ja viime kaudella sijoituttuaan runkosarjassa peräti neljänneksi. Näin aukesi myös paikka CHL:ään, joka tulee tosin päättymään heidän osaltaan jo lohkovaiheeseen. Kahdessa ottelussaan Tapparaa vastaan joukkue ei missään nimessä ollut huono, mutta kolmeen pisteen voittoon esitys Tampereellakaan ei riittänyt. Kotipelissään Rapperswilin valmennuksen taktisen osaamisen vähyys näkyi selvästi, kun pelin hallinnasta huolimatta joukkue ei millään saanut murrettua Tapparan tiivistä viisikkoa.
Nimekkäimmät vahvistukset ovat Jokereiden savuavista raunioista pelastetut Jordan Schroeder ja Nicklas Jensen sekä Zürichissä viimeiset neljä kautta pelannut ylivoimaspesialisti Maxim Noreau. Huolestuttavan kapea on kuitenkin myös Rapperswilin rosteri, eikä varsinkaan puolustuspää kestä oikeastaan yhtään loukkaantumista. Maalivahti Melvin Nyffeler on yhtä lailla avainasemassa menestyshaaveita ajatellen.
Arvio sijoituksesta: Viime kauden menestys ei tule toistumaan, mutta kaiken mennessä nappiin puolivälierissä joukkue tullaan näkemään. Toisaalta loukkaantumishuolet voivat helposti pudottaa joukkueen kymppisakin ulkopuolelle.
ZSC Lions
Viime kausi päättyi historialliseen pettymykseen, kun Zürich menetti 3-0-johdon finaalisarjassa toista kestomenestyjää Zugia vastaan. Päävalmentaja Rikard Grönborgia on kolmen Zürich-vuoden aikana huhuiltu vuoroin KHL:ään (ei toki enää) ja Pohjois-Amerikkaan, mutta näillä näkymin hän jatkaa ainakin tämän kauden ajan ensimmäisen mestaruuden metsästystä. Pelaajamateriaalista se ei ainakaan jää kiinni, sillä joukkueen uudet vahvistukset ovat lähes poikkeuksetta NHL-tasoa. Puolustuksessa Mikko Lehtonen ja Dean Kukan ovat sarjan tähtipelaajia, ja hyökkäystä vahvistavat Juho Lammikko ja Lucas Wallmark ainakin lähellä tuota statusta. Kuin kirsikkana kakun päälle viime kuun lopussa joukkueeseen liittyi vielä lainasopimuksella Alexandre Texier, joka on tähän sarjaan aivan ylivertainen pelaaja. Niin toki oli myös jälleen Torontoon palannut Denis Malgin, jonka isoja saappaita Texierin jalkoihin nyt sovitellaan. Maalinsuulla ykkösmaalivahdin paikka taitaa ensisijaisesti olla varattu Omskista tulleelle Simon Hrubecille, mutta Ludovic Waeber pitää kilpailutilanteen kovana.
Zürich saattaa hyvin tulla olemaan Euroopan paras joukkue tällä kaudella, mutta koska yksi kovimmista haastajista tulee Sveitsin sisältä, ei Bürkliplatzia kannata ihan vielä varata torijuhlia varten. Kaikkien odotuksissa mestaruus joka tapauksessa on, ja hieno saavutushan se olisi heti ensimmäisellä kaudella uudella areenalla.
Arvio sijoituksesta: Taistelee runkosarjan voitosta sekä mestaruudesta Zugin kanssa.
EV Zug
Kahden viime kauden mestari hakee kolmatta perättäistä pitkälti samalla sapluunalla kuin edelliskausinakin. Zürichiin verrattuna Zug on ollut siirtomarkkinoilla hyvin maltillinen, eikä joukkueeseen ole tullut suuria muutoksia. Ja miksipä voittavaa ryhmää lähtisivätkään sekoittamaan. Peter Cehlarik ja Tobias Geisser ovat Zugin näköisiä hankintoja, ja heistä erityisesti Geisser hakee vielä ponnahduslautaa takaisin Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Voisi tietysti sanoa, että Zugin nimilista kalpenee Zürichin tähtisikermään nähden, mutta joukkueen vahvuus onkin erityisesti jatkuvuus ja voittamisen kulttuurin ylläpito. Uskoisin myös Zugia kiinnostavan Zürichin lailla CHL:n voitto ja tuplamestaruus.
Päävalmentajana erinomaista työtä tekevä norjalainen Dan Tangnes on mielestäni jäänyt aivan liian vähälle arvostukselle Grönborgin viedessä suurimman osan sveitsiläislehtien palstatilasta. Vaatiiko sitten vielä kolmannen mestaruuden, että myös Tangnes aletaan laskea Euroopan huippuvalmentajien joukkoon? Osa kunniasta kuuluu myös apuvalmentaja Josh Holdenille, joka kenties alkaa vähitellen tähyilemään päävalmentajan pestiä - jos ei Tangnesin jatkajana, niin sitten jostain muualta. Tangnesin sopimushan päättyy tähän kauteen, ja ottajia on varmasti useammallakin taholla.
Arvio sijoituksesta: Jos ei ihmeitä tapahdu, Zug nähdään finaaleissa myös ensi keväänä. Vain Zürich voi katkaista mestaruusputken jatkumisen.
Mielenkiintoinen kausi siis edessä, vaikka kovin tasaista runkosarjaa ei olekaan luvassa. C More esittää siis pari peliä viikossa ja nl.hockey kaikki ottelut. Telian liittymäasiakkaille näyttää olevan tarjolla C More Total ilmaiseksi kuukauden ajan, joten sillä pääsee hyvin sveitsiläisen kiekon makuun. Ja toivottavasti sitä kautta tähän ketjuun mahdollisimman paljon aktiivista keskustelua :)
