Suurin suomalainen

[Pavlikovsky]

Crystal Snow.

 

[Muhkea]

JTuk.

Kirjaimellisesti.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Otto-Villellä varmastikin oli pitempiaikainen vaikutusvaltainen asema, mutta NL:n systeemi oli kuitenkin sen verran hierarkinen, ettei hänellä tainnut juuri olla itsenäistä toimintavaltaa. Ihmeellinen mies oli, kun selvisi Stalinin puhdistuksista, jotka käytännössä niittivät kaikki muut sukupolvensa suomalaiset kommunistijohtajat (tuhansien rivikommunistien lisäksi). Siinä on sitä notkeutta tarvittu ja urakalla.

Ehkei tuolla pääse suurimmaksi suomalaiseksi, mutta jääminen ampumatta läpi 30-luvun pahimpien puhdistusten ja aina vuoteen 1953 Stalinin Neuvostoliitossa on poikkeuksellinen saavutus. Ainakin jos oli saapunut ulkomailta, ja oli matkan varrella yltänyt jonkinlaiseen noteerattuun asemaan neuvostomaassa. On vaikeaa sanoa, onko Kuusisen menestys enemmän merkki poikkeuksellisesta pelisilmästä vai tuurista, vai jostakin aivan muusta.

Neuvostoliittoon 20- ja 30-luvuilla siirtyneitä suomalaisia kohtasi kovalla prosentilla hengenlähtö noin 1937/38. Homman nimi oli nähtävästi se, että jossain kabinetissa oli päätetty, kuinka monta isänmaanvihollista kustakin kylästä ja kaupunginosasta piti löytymän. Kun teloitettavien ja pakkotyöhön tuomittavien lukumäärät oli tiedossa, niin sen jälkeen piti vain nimetä tuomion saajat. Rikos keksittiin vasta tämän perään. Venäläisten oli luonnollisesti helpointa valita "vähiten meikäläisiä" ammuttaviksi, ynnä ne joiden suhteen oli jotain hampaankolossa. Näin se aina menee.

 

[BitterX]

Väittäisinpä että maailmanhistorian kannalta Mannerheim oli vielä enemmän avainasemassa kesällä 1918 - muistelisin että Lenin itse sanoi, etteivät olisi pystyneet puolustautumaan, jos Suomi olisi liittynyt mukaan valkoisten venäläisten hyökkäykseen. Mannerheim ei kuitenkaan missään uransa vaiheessa ryhtynyt uhkapeliin Suomen kohtalolla.

Mannerheim olisi halunnut tämän tehdä, koska hän rakasti keisarillista Venäjää ikäänkuin toisena kotimaanaan ja vihasi kommunismia. Tämän lisäksi hän halusi liittyä hyökkäykseen myös henkilökohtaisesta syystä: kenraali Judenitsh oli hänen hyvä ystävänsä.

Ståhlberg ei kuitenkaan suostunut, koska ei saanut kokonaisuudessan Venäjän valkoisen armeijan tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Esimerkiksi amiraali Koltshak ei luvannut tunnustaa Suomea. Judenitsh olisi tunnustanut.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suurimpia suomalaisia voisi nimittää useammassakin sarjassa. Politiikan ja maanpuolustuksen saralla tehdään vaikeina aikoina joskus näyttäviä tekoja. Niille osataan antaa arvoa, kuten Mannerheimin, Rytin ja Kekkosen huomioiminen osoittaa. Tieteen, taiteiden, urheilun ja bisneksen maailmassa tehdään sielläkin melkoisia saavutuksia, joita on hyvä nostaa välillä esille.

Suurimpien suomalaisten joukossa tullaan vielä sukupolvienkin päästä muistamaan vaikkapa Jorma Ollila. Jorman kaudella suomalaisyrityksestä kasvoi ensi kerran suuryritysluokan globaali markkinajohtaja ja raskaan sarjan kansainvälinen brändi. Visio oli Kairamon, mutta tempun teki Jorman jengi. Ollilan bisnessaavutuksilla on tehty aineellista ja aineetonta hyvää Suomelle ja suomalaisille ihan helvetisti enemmän kuin Tarja Halonen ja muutama muu kansakunnan keulakuva on saanut ns. arvojohtamisellaan aikaan.

 

[Lucius]

Mannerheim olisi halunnut tämän tehdä, koska hän rakasti keisarillista Venäjää ikäänkuin toisena kotimaanaan ja vihasi kommunismia. Tämän lisäksi hän halusi liittyä hyökkäykseen myös henkilökohtaisesta syystä: kenraali Judenitsh oli hänen hyvä ystävänsä.

Ståhlberg ei kuitenkaan suostunut, koska ei saanut kokonaisuudessan Venäjän valkoisen armeijan tunnustusta Suomen itsenäisyydelle..

Eli mikäli Mannerheim olisi saanut pitää päänsä, Suomi ei olisi itsenäistynyt Venäjän keisarikunnan kukistuessa 1917 vaan olisi ehkä edelleen osa Mannerheimin rakastamaa valkoista Venäjää. Eikö se ole vähän huono meriitti suurimmalle suomalaiselle?

Itse äänestin Rytiä, vaikeina aikoina Suomen kannalta oikeaksi onnistuneita vaikeita päätöksiä.

 

[ernestipotsi]

Henry Saari

 

[Maple Leaf]

Suurin suomalainen on se mies/nainen, joka tekee työnsä, hoitaa perheensä/läheisensä ja maksaa veronsa. Ilman häntä/heitä tämä maa ei kestäisi päivääkään.

 

[Eskelarit]

Joku muu, Jutilan Timppa on mun valintani.

 

[Ted Raikas]

Yrjö Kallinen.

Tuosta miehestä puhutaan mielestäni ihan liian vähän.

 

[mjr]

Ståhlberg ei kuitenkaan suostunut, koska ei saanut kokonaisuudessan Venäjän valkoisen armeijan tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Esimerkiksi amiraali Koltshak ei luvannut tunnustaa Suomea. Judenitsh olisi tunnustanut.

Itse asiassa ilmassa oli käytännössä valtiokaappaus, Ahdin "Salaliiton ääriviivat" kuvaa noita hankkeita. Mannerheim epäröi, mutta ei lähtenyt lakia rikkomaan. Kai on melkoisen oletettavaa, että armeija olisi siirtynyt hänen kannalleen. Muuten kirjoitin väärän vuosiluvun tuohon edelliseen - tietysti kyse oli kesästä 1919.

 

[-OO-]

Lalli

 

[BigRedBob]

Hmm... lahtari ei ainakaan. Ior Bock?

 

[Vintsukka]

Ehdotan Pertti Pasasta.

...mutta kun äänestetään suurimmasta suomalaisesta, on taustalla ajatus siitä, että hänen olisi pitänyt tehdä elämäntyönsä Suomen eteen kuten teki Mannerheim tai Sibelius.

Mistä se ajatus sinne taustalle on ilmestynyt? Ei tuollaista ainakaan aloitusviestissä määritelty?

 

[Fordél]

Mistä se ajatus sinne taustalle on ilmestynyt? Ei tuollaista ainakaan aloitusviestissä määritelty?

Aloitusviestissä viitattiin muutaman vuoden takaiseen äänestykseen suurimmasta suomalaisesta. Tuon äänestyksen perusteluissa korostui juuri elämäntyö Suomen ja isänmaansa eteen. Mutta toki jokainen saa äänestää millä perusteilla haluaa, kuten täälläkin on nähty.

Ai niin ja O-W Kuusisen sijoitus tuossa YLE:n äänestyksessä? 38. eli ei ihan huono, mutta ei hän kuitenkaan kansan keskuudessa nähty selkeänä suurena suomalaisena.

 

[bozik]

Ehdottomasti J W Snellman. Mitä enemmän tuon miehen aikaansaannoksiin paneutuu sen suuremmalta ansiot näyttävät. Olisikohan suomalaisuutta ja siihen liittyvää suomalaista kulttuuria ilman Snellmannia, paha sanoa.

 

[Stonewall]

Ei vaan mene jakeluun, että joku kykynee näkemään halosessa jotain hyvää, saatikka sellaista, että hänet pitäisi ottaa mukaan tälläiseen äänestykseen. Ilmeisesti osa jengistä on olevinaan "huumorintajuista".

 

[Loktev]

Omat vanhempani jotka kykenivät yhdeksänlapsisesta perheestä niukoissa olosuhteissä ja köyhyydessä kasvattamaan kunnon kansalaisia. He ovat omassa luokassaan tuon listan yläpuolella!

 

[kovalev]

Periaatteessa Agricola, vaikka se varmasti monen mielestä onkin tylsä valinta.

Mannerheim Suomen selviytymistarinan keulakuvana - kyllä.
Mutta mies itse ei juuri suomalaisuuttaan korostanut, eikä varmaankaan itseään kovin suomalaiseksi edes tuntenut. Mannerheimin elämässä vedenjakajana toimi vuosi 1917, jolloin hän menetti jotain, joka oli ollut siihenastisessa elämässä kaikki, ja sai tilalle tavallaan jotain aivan uutta - ja kuin vahingossa.

Omalla tontillaan aivan yhtä merkittäviä ovat lähes kaikki presidenttimme Kekkoseen asti sekä Ahtisaari uusimmista, Sibelius, Lönnrot, Väinö Linna, Paavo Nurmi... tai vaikkapa Nokia.
Ehkä jonkun mielestä Iiro Viinanen.

 

[Chucknorris]

Joku muu, Timo Räty. Uutta suurliittoa odotellessa...

 

[Fordél]

Mielestäni suurinta suomalaista on hyvin vaikea määritellä. Se vaatisi selkeämpiä kriteereitä eli millä perusteilla hänet arvotetaan? Nyt se tehdään lähinnä vain sillä perusteella, että kuka on tehnyt kovimman päivätyön Suomen eteen, mutta sekin on niin laaja käsite. Toisaalta voidaan ajatella, että pitäisikö hakea maailmanhistoriallisesti kovinta suomalaista eli teot kotimaassa vs. ulkomailla? Entä mikä on kriisiaikojen kuten sota-ajan tekojen suhde rauhanajan saavutuksiin? Vai haetaanko tällä kaikella vain sitä, joka on yksinkertaisesti eniten vaikuttanut suomalaisuuteen, jolloin ehkä joku Snellman nousee kovaan arvoon?

Kaiken kaikkiaan siis hyvin vaikea kysymys enkä itse pysty kyllä määrittelemään suurinta suomalaista. Kyse on lähinnä vain subjektiivisesta näkökannasta eli kuka on vaikuttanut muhun eniten elämäntyöllään. Tällöin nostan esiin sellaiset nimet kuin Jean Sibelius, J.V. Snellman, Alvar Aalto, Juho Kusti Paasikivi, Risto Ryti, C.G.E Mannerheim, Paavo Nurmi ja Urho Kekkonen. Kuka noista on sitten suurin niin sitä mun on aivan mahdoton sanoa, riippuu melkeimpä päivästä.

 

[pete666]

Simo Häyhä. Muita ei oo....

 

[Ramchester]

Ehdottomasti J W Snellman. Mitä enemmän tuon miehen aikaansaannoksiin paneutuu sen suuremmalta ansiot näyttävät. Olisikohan suomalaisuutta ja siihen liittyvää suomalaista kulttuuria ilman Snellmannia, paha sanoa.

J. V. Snellman on suurin suomalainen. Hyvinä kirittäjinä sitten Lönnrot, Merikanto ja muut fennomaanit...

 

[Stonewall]

Miten olisi kaikkien aikojen suomalaisuusmies A. I. Arwidsson, joka lanseerasi ajatuksen "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia" 1800-luvun alussa? Hän oli ensimmäinen joka kirjoitti suomalaisuuden puolesta, ja ensimmäinen jonka julkaisuja sensuroitiin ja lakkautettiin.

 

[BitterX]

Kallistun myös sille linjalle, että Lönnrot, Snellman, Runeberg, Topelius, Sibelius, Gallen-Kallela ja kumppanit olivat suurimpia suomalaisia, koska he vaikuttivat omalla työllään niin merkittävästi suomalaisen kansallistunteen vahvistumiseen. Myös Aleksis Kivi oli erittäin suuri suomalainen siitäkin huolimatta, että hän ei ollut kovin kansallisromanttinen - hän kirjoitti suomeksi, mikä ei ollut erityisen tyypillistä tuona aikana.

Tietenkin myös Mikael Agricola oli suuri suomalainen.

Eli mikäli Mannerheim olisi saanut pitää päänsä, Suomi ei olisi itsenäistynyt Venäjän keisarikunnan kukistuessa 1917 vaan olisi ehkä edelleen osa Mannerheimin rakastamaa valkoista Venäjää. Eikö se ole vähän huono meriitti suurimmalle suomalaiselle?

Ehkä Mannerheim ajatteli, että itsenäinen Suomi saisi kaikesta huolimatta elää rauhanomaisemmin keisarillisen Venäjän naapurissa, koska mm. hänellä itsellään oli valkoisen Venäjän armeijaan erinomaiset suhteet. Kommunisteihin hän ei luottanut pätkääkään.

Itse asiassa ilmassa oli käytännössä valtiokaappaus, Ahdin "Salaliiton ääriviivat" kuvaa noita hankkeita.

Pitäisikin lukea näitä Ahdin tutkimuksia. Käsittelevät aikaa, joka maalaa tavallisten suomalaisten historiankäsitystä aivan liian vähän.