Voi taivahan luoja kun on ottanut päähän seurata sivusta tämän henkilön kamppailua byrokratian kanssa. Ja jep, kysymyksessä on ulkomaalaissyntyinen henkilö, jonka äidinkieli on englanti ja jos olisi ymmärtänyt että aktiivisuus ei tarkoita oma-aloitteisuutta ja että koulutuspaikan saaminen voi olla huono juttu ilman jotain todella runsastöisiä byrokraattisia leimoja niin olisi varmaan voinutkin selvitä ilman rangaistusta tästä. Voisi kuitenkin kuvitella, että voisi olla tietty automaatio, että aktiivisuuden osoittaminen vuosikausien kattoon sylkemisen jälkeen olisi automaattisesti osoitus aktiivisuudesta, ja siis todella tervetullut osoitus.
Tätähän se on tämä meidän sosiaaliturvajärjestelmä.
Sama ihminen voi olla lyhyen ajan sisällä sekä sairaspäivärahan, opintotuen että toimeentulotuen saaja. Luonnollisesti jokaista tulee hakea erikseen, toimittaa liitteet ja todistaa "pätevyys" tuen saajaksi. Näistä ehdottomasti anteliain on kuitenkin se "viimesijainen" eli ttt, johon ei liity mitään muita vaatimuksia kuin varattomuus.
Sen sijaan jos pyrkii elämässä eteenpäin, "ylenee" opiskelijan luokkaan, jolloin pitääkin seurailla opintopistekertymää, ilmoitella Kelalle mahdollisesta yliaktiivisuudesta (tulorajat) ja ottaa lainaa 650e kuussa.
En ihmettele, että kilpailuyhteiskunnassa tämä "viimeinen vaihtoehto" eli tonni vastikkeettomasti lapaseen (tekemättä edes niitä vähii töitä...) houkuttelee joita kuita enemmän kuin "vastuullinen elämä", johon liittyy kamppailua opintopisteistä, työpaikoista, tuensaantioikeuksista, asumisjärjestelyistä jne. Nämä kaikki pitää hoitaa itse - ja tarvittaessa kärsiä seuraukset, jos ei onnistu.
Tähän soppaan kun ynnätään monien kohdalla mielenterveysongelmat, alkoholisoituminen ja luottotietojen menetys, niin voidaan katsoa, että tie takaisin tuottavaksi veronmaksajaksi on aika kivikkoinen. Kun ei tänä päivänä ole edes niitä varmoja työpaikkoja, voi monen kohdalla kiusaus "luovuttaa" olla melkoisen kova.
Koontina toteaisin, että yhteiskunnan olisi hyvä tiedostaa tämä järjestelmätason kannustinongelma. On turha ruveta moralisoimaan ihmisiä, jotka eivät ole kiinni siinä tavoitellussa elämäntyylissä; valtion on joka tapauksessa taattava perustuslain mukaiset oikeudet, joten olisi järkevämpää pyrkiä tekemään se kannustavalla tavalla.