Suunnistus

[N^Miksu]

Hienot suunnistuksen MM-kisat huipentuvat tänään pitkiin matkoihin. Ruotsi on dominoinut kisoja ja vienyt kaikki viestikullat (3) sekä yhtä vaille kaikki henkilökohtaiset kullat tähän mennessä (3/4). Muista maista positiivisesti ovat esiintyneet Sveitsi ja Norja (molemmilla 5 mitalia). Suomi ei mitaleja ole saanut. Paras suoritus on tähän mennessä ollut miesten viestin 4. sija.

Ennen kisoja kaikkien aikojen MM-mitalitaulukko näytti seuraavalta:

1 Sweden (SWE) 59 56 56 171
2 Norway (NOR) 50 47 43 140
3 Switzerland (SUI) 45 35 39 119
4 Finland (FIN) 24 43 32 99
5 France (FRA) 14 7 11 32

Suomi on selkeästi ollut suunnistuksessa yksi neljästä isosta. Suunta on kuitenkin huono, vuodesta 2015 laskettuna MM-kisoista (6kpl kisoja) on ollut kotiintuomisina 6 mitalia. Tuntevatko muut palstalaiset suomalaista suunnistuksen junnutuotantoa? Missä tehdään asioita väärin, onko lupaavia suunnistajia nousemassa?

MM-kisojen jälkeen 2021 MC-ohjelma näyttää seuraavalta:

12.8-15.8: Ruotsi
30.9-3.10: Italia

Loppuvuoden kotimaan kalenterista pari nostoa;

21.8-22.8: Jukolan viesti
4.9-5.9: SM-pitkä

Loppuun vielä yleisemmin suunnistukseen liittyen pari kommenttia. Aikaisemmin tänä vuonna kisattiin jo kaupunki-sprinttien EM-kisat. Verrattuna nyt käynnissä oleviin "normaalimatkojen" MM-kisoihin, niin TV-lajina itselle maistuvat huomattavasti paremmin nämä pidemmät matkat. Kaupunki-sprinttejä on TV:n välityksellä vaikeahko seurata, sillä GPS toimii heikosti, hyviä kiertoreittejä on vähän ja selostajalla/katsojalla ei ole aikaa spekuloida sitä mikä reitti on paras. Mitä ajatuksia muilta löytyy liittyen matkoihin?

Lisäksi pitää nostaa esiin Tove Alexandersson. Käsittämättömän kovassa kunnossa on kyseinen urheilija ja dominoi suunnistusta kuin Johaug parhaina päivinään.

Hieno laji.

 

[TAM]

Hyvä avaus. Itsekin olen miettinyt suunnistukselle oman ketjun avaamista kun tähän asti on ollut vain Jukolan viestistä omansa.

Aika hyvin tunnen tuota nuorisotoimintaa kotimaisissa seuroissa ja onhan siinä menty viimeisen 5-10 vuoden aikana kokonaisuutena mielestäni aika paljon eteenpäin. Ja kuten muissakin lajeissa, niin on siirrytty enemmän palkattuihin valmentajiin ja muutenkin toiminta on "ammattimaistunut". Mutta ei tuolla ainakaan vielä ole saatu nostettua mitenkään selvästi urheilijoiden tasoa. Toki aikaikkuna on niin lyhyt, ettei vielä kannata isommin ehkä odottaakaan muutosta.

Edelleen kyse on paljon siitä että minkä lajin ne tietyt huippuyksilöt valitsevat. Ja siis siitä että onko suunnistus ylipäänsäkään näiden yksilöiden lajivalikoimassa mukana. Joka tapauksessa oma tuntuma on se, että lähitulevaisuudenkin menestyjät ovat nimenomaan näitä yksilöitä eikä niinkään järjestelmän tulosta. Aika sama kuin muissakin kestävyyslajeissa mielestäni.

Esimerkiksi naisten puolella Haapalan Ida oli ensimmäistä kertaa mukana aikuisten MM-kisoissa ja hänhän esimerkiksi kaksi vuotta sitten voitti nuorten MM-kisoissa pitkällä matkalla kultaa. Ida on ollut lapsesta asti todella lahjakas ja motivoitunut harjoittelemaan itsenäisesti. Eikä vieläkään (tai ei ainakaan vielä keväällä ollut) ole tehnyt varsinaisesti lajivalintaa hiihdon ja suunnistuksen välillä.

Anna Haatajalla on nuorten kisoista useampikin mitali muutamien vuosien takaa, mutta on tainnut joko lopetella tai sitten on ollut loukkaantumisia tai muita siviilielämän haasteita.

Olli Ojanaho tietenkin on ehkä viimeisin sellainen todella kovia tuloksia nuorten arvokisoissa tehnyt suomalainen joka on vakiinnuttanut paikkansa jonkinlaisella tasolla aikuisissakin. Ollilla toki oli hieman ongelmia tuon suunnistamisen kanssa 2018 kun oli suunnistanut liikaa ja sitten oli nilkkavammaa 2019.

Mutta ehkä suunnistuksessa on jotenkin samanlainen tilanne kuin mielestäni hiihdossakin eli nuorten kisoissa ollaan vielä mitaleilla mutta sitten se siirtymä aikuisten arvokisamenestyjäksi on vaikeaa. Eli vaikkapa Ojanaho voitti nuorten MM-kisoissa pitkällä matkalla kultaa 2015 ja 2017 (kaikkiaan hänellä nuorten kisoista kuusi kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia) mutta noista em. vaikeuksistakin varmasti johtuen ei ole aikuisten kisoissa ihan kärjessä kuitenkaan. Sitten taas Norjan Fosser voitti nuorten kisoissa pitkällä matkalla 2018 ja 2019 kultaa ja on lisäksi voittanut aikuisten kisoissa pitkällä matkalla 2019 hopeaa ja nyt sitten kultaa.

Ja sitten taso ei ole kovin laaja eli kun se huippumenestynyt Ojanaho vammojen tai muiden syiden takia ei olekaan aikuisten kisoissa kärjessä, niin ei ole oikein ketään muutakaan. Sitten taas Norjalla, Ruotsilla ja Sveitsillä tuntuu olevan nuorten kisoissa paljonkin mitalisteja. Kaikista ei ole tullut tietenkään huippuja aikuisiin, mutta leveyttä on paljon enemmän.

Lasten ja nuorten valmennuksen osalta Suomessa on ehkä vähän liikaa panostettu pienestä pitäen siihen suunnistustaitoon eikä niinkään nopeuteen. Ruotsissa lasten radat ovat yleensä paljon nopeampia ja helpompia. Välillä tuolle on mielestäni joissain piireissä Suomessa naureskeltukin, että eihän tuolla ole suunnistamisen kanssa mitään tekemistä. Mutta tiedä sitten mistä johtuu että ruotsalaiset keräävät nuo mitalit pois. Ei nyt varmaan pelkästään tuosta, mutta ehkä enemmän kannattaisi katsella mitä muualla tehdään.
Eli Suomessa kun on lapsesta asti hankalampia suunnistustehtäviä, niin suorituksissa vauhdit jäävät hitaiksi ja totutaan ehkä liikaa siihen hitaaseen nysväämiseen eikä niinkään maksimivauhtiseen etenemiseen. Ja tietenkin toinen ongelma tuossa on se, että ei se aloitteleva 10-vuotias montaa kertaa lähde kisoihin kun lähemmäs tunnin etsii rasteja metsästä samalla kun kärki käyttää rataan vartin. Ja iso ongelma on koko lajille tietenkin kilpailevien harrastajien määrän pieneneminen. Suunnistuksessa kun nämä kuntorastit käytännössä vastaavat järjestelyiltään ja tulospalveluiltaan kilpailuja, niin ei perusharrastajan kannata ostaa lisenssiä päästäkseen oikeisiin kisoihin.

Mutta liitossa on mielestäni nyt vähän herätty näihin ongelmiin. Eli lasten ratojen helpottamiseen ja myös kilpailuosallistumisten kasvattamiseen. Ehkä ne keinot jälkimmäiseen eivät vielä ole löytyneet, mutta toivottavasti joku järkevä parannus saadaan aikaiseksi.

 

[L. Paraske]

Valitettavan vähän ehdin noita Tshekin kisoja seuraamaan, mikä harmittaa jo senkin takia että suunnistus on tosiaan nykyisellään mahtava TV-laji. Eipä ne tosiaan kovin häävisti Suomen osalta menneet, vaikkakin miesten viesti oli jälleen hyvä suoritus Suomelta ja naisten puolella vihdoinkin saatiin hieman nuorempiakin suunnistajia (Veera Klemettinen ja Amy Nymalm) hyville sijoille henkilökohtaisilla matkoilla. Naisten osalta vanhan kaartin kisat menivät aivan vihkoon, ja sen vuoksi ero kaikkiin huippumaihin on tällä hetkellä valtava. Varmaan kommentaattorina ollut Kauppi olisi kylmiltään ollut vahvistus Suomen joukkueeseen (ei ole edes paljoa liioittelua mukana Minnan edellisen Venlojen viestin suorituksen muistaen).

Miesten puolella toki parempaa, mutta samalla hieman sääli että kaverit alkavat olla suunnistajan parhaassa iässä, eivätkä ole pystyneet sitä viimeistä steppiä ottamaan ollakseen mukana mitalitaisteluissa henk. koht. matkoilla. Kirmulalta toki hyvät sijoitukset, mutta peesaamalla (keskimatkalla Bergmania ja pitkällä Hubmannia) ne pitkälti rehellisesti sanoen tulivat. Vaikea sanoa että eikö taito yksinkertaisesti riitä parempaan vai menikö valmistautuminen Tshekin maastoihin jotenkin vihkoon. Nythän päävalmentaja jälleen vaihtuu ja toivon mukaan nähdään jotain uutta ja parempaa tulevina vuosina. Kärkimaat Ruotsi, Sveitsi ja Norja ovat tällä hetkellä omassa luokassaan ja sitä eroa ei kyllä hetkessä ajeta kiinni varsinkaan naisten puolella.

Tove Alexandersson on kyllä aivan uskomaton urheilija ja tuntuu vain vuosi vuodelta karkaavan kauemmas ja kauemmas muista. Toki Nigglikin oli parhaimmillaan yhtä ylivoimainen, mutta häntä pystyivät sentään välillä muut Kaupin johdolla haastamaan ja voittamaan. Nyt esim. ennen eilistä pitkän matkan kisaa ei ollut jotenkin edes pientä epäilystä etteikö Tove voita vaikka puhutaan kuitenkin suunnistuksen kaltaisesta herkästä lajista.

Selostajista vielä sen verran, että vaikka Eskola-Salmea ei voi päihittää, niin ihan hyvin Vanhatalo ja Kauppi Pasilasta käsin homman hoiti. Kauppi on edelleen vähän liikaakin äänessä ja voisi olla vähän kriittisempikin suomalaissuorituksia kohtaan, mutta täyttää ihan hyvin tärkeimmän tehtävänsä eli pystyy antamaan asiantuntemuksellaan lisäarvoa lähetyksiin. Vanhatalo on ammattilainen omassa hommassaan eli tekee taustatyön kunnolla, ymmärtää lajin sielunelämää ja pelaa hyvin yhteen kommentaattorin kanssa. Onneksi se edellisissä MM-kisoissa selostanut kaveri ei jatkanut.

Anna Haatajalla on nuorten kisoista useampikin mitali muutamien vuosien takaa, mutta on tainnut joko lopetella tai sitten on ollut loukkaantumisia tai muita siviilielämän haasteita.

Ei ole Haataja lopettanut, mutta olkapää on ollut remontissa eikä ole siksi kisoissa näkynyt kai viime kesän jälkeen.

 

[Mängimies]

Olli Ojanaho tietenkin on ehkä viimeisin sellainen todella kovia tuloksia nuorten arvokisoissa tehnyt suomalainen joka on vakiinnuttanut paikkansa jonkinlaisella tasolla aikuisissakin.

Muitanko väärin vai eikö muuan Topi Raitanen ollut saman tason lupaus Ojanahon kanssa? Olivat vielä seurakaveritkin. Raitasen lahjakkuuden jokainen yleisurheilua seuraava nyt tuntee, mutta onko noita paljonkin, jotka olisivat siirtyneet suunnistuksesta muihin kestävyyslajeihin (hiihto ja juoksulajit kai kähinnä)?

 

[TAM]

Muitanko väärin vai eikö muuan Topi Raitanen ollut saman tason lupaus Ojanahon kanssa? Olivat vielä seurakaveritkin. Raitasen lahjakkuuden jokainen yleisurheilua seuraava nyt tuntee, mutta onko noita paljonkin, jotka olisivat siirtyneet suunnistuksesta muihin kestävyyslajeihin (hiihto ja juoksulajit kai kähinnä)?

Joo, no en ihan samantason lupauksena pitäisi. Toki ikäluokkansa kärkeä Suomessa ja mukana nuorten ja aikuistenkin maajoukkueessa. Mutta vaikkapa 2015 nuorten MM-kisoissa missä Ojanaho voitti kultaa keski- ja pitkällä matkalla oli Raitanen sijoilla 13 ja 14. Eli hyvillä sijoilla, muttei ihan kärjessä. Sprintissä oli toki tuolloin kuudes.
Ja edustavat molemmat tosiaan Helsingin Suunnistajia... jos nyt Raitanen vielä suunnistaa. Raitanen Tuusulan Voima-Veikoista alunperin ja Ojanaho Ounasvaaran Hiihtoseurasta. Itseasiassa muistan vielä miten 2013 Jukolassa Raitanen oli tuolloin 17-vuotiaana Tuusulan aloittajana ja oli osuuden puolivälin jälkeen vielä kolmantena. Sitten tuli iso virhe ja putosi sinne sijan 300 paikkeille. Kakkososuudelle lähti tuolloin 18-vuotias Eero Saleva joka tietenkin tunnetaan nykyään myös tuolla kestävyysjuoksupuolella.

Aika pitkään Raitanen mielestäni tuossa suunnistuksessa oli isosti mukana kun alkoi vaikuttaa siltä että radalla kulkee. Siinä on kuitenkin aina aika iso loukkaantumisriski kun lähtee tosissaan metsään juoksemaan. Eikä harjoittelu nähdäkseni voi olla parasta mahdollista estejuoksuun jos tosissaan treenaa myös suunnistamista. Nyt toki ovat tainneet suunnistukset jäädä vähiin, mutta vielä 2017 ainakin oli isoissa viesteissä mukana. Ja toki aikuisten MM-kisoissa sprinttiviestissä.

Ja onhan niitä paljon. Tai ei ehkä lajin vaihtajia mutta lajin valitsijoita. Toki useimmat varmaan tekevät lajivalinnan viimeistään tuossa 18 ikävuoden paikkeilla eli eivät ehkä nouse tunnetuksi useammassa lajissa. Mutta kyllähän nuorissa on se tilanne että ne lahjakkaimmat kestävyysurheilijat pärjäävät vähän lajissa kuin lajissa. Eli kun katsoo suunnistuskisojen kärkiporukoita, niin siellä ollaan aika usein myös ladulla tai radalla oman ikäluokan kärjessä.

 

[L. Paraske]

Itseasiassa muistan vielä miten 2013 Jukolassa Raitanen oli tuolloin 17-vuotiaana Tuusulan aloittajana ja oli osuuden puolivälin jälkeen vielä kolmantena. Sitten tuli iso virhe ja putosi sinne sijan 300 paikkeille. Kakkososuudelle lähti tuolloin 18-vuotias Eero Saleva joka tietenkin tunnetaan nykyään myös tuolla kestävyysjuoksupuolella.

Topi kertoo kohdasta 24:35 eteenpäin mitä tuolla osuudella tapahtui:

Urheiluilta: Jukolan viesti | Urheiluilta

Selostajana Pertti Tapola, toimittajina Johannes Oikarinen, Sari Sirkiä-Jarva ja Marko Miettinen.

areena.yle.fi

Olin tuolloin valmistautumassa elämäni ensimmäiselle Jukola-osuudelle ja jäi aika hyvin tuo haastattelu mieleen. Sitä en muistanut että Salevakin suunnisti tuossa TVV:n joukkueessa.

Noista suunnistuksen lopettaneista ja muihin lajeihin siirtyneistä tulee mieleen ainakin Silja Tarvonen, joka voitti 2000-luvun alkupuolella nuorten maailmanmestaruuden, mutta taisi valita päälajikseen hiihdon. Sielläkin tuli junnusarjoissa MM-mitalia, mutta aikuisten tasolla ei mainittavaa menestystä.

 

[TAM]

Minna Kauppi se kovasti hehkutti SM-sprintin naisten kisassa meidän maajoukkuesuunnistajia ja toivoi että siellä vaikka Klemettinen oikein murskaisi muut... ja sitten tuli 41-vuotias Merja Rantanen ja otti mestaruuden. Sprintissä.
Toki Kaupin voisi mielestäni pitää mahdollisimman kaukana tuolta telkkarilähetyksistä noin muutenkin. Itse en oikein jaksaisi kuunnella.

Ja sitten tietysti viime päivien kovin uutinenhan oli tietenkin Gueorgioun palkkaaminen maajoukkueen valmentajaksi. Nyt on ainakin korkean pr-arvon omaava valinta. Valmennuskokemusta hänellä on (ainakin) Ruotsin maajoukkueen valmennusryhmästä. Ihan mahdoton sanoa mikä on osaamisen taso valmennuspuolella mutta onhan hänellä varmasti ainakin auktoriteettia ja varmaan kannattaa kuunnella vinkkejä aika tarkalla korvalla.
Mutta mielenkiintoista nähdä miten tuossa käy. Aika rajallinenhan se maajoukkuevalmentajan merkitys kuitenkin on sitten taas maajoukkueurheilijan päivittäiseen tekemiseen.

EDIT: Niin ja nuorten MM-kisathan olivat myös tällä viikolla. Sprintissä Touko Seppä hopealle ja Ida Haapala 6., keskimatkalla Seppä 5. ja Haapala 10., pitkällä Topias Arola 32., Haapala 9. ja Maria Määttänen 10. sekä sitten viestissä miehet 9. ja naiset 4:s. Noin parhaat sijoitukset kaikista kisoista. Seppä otti hylkäyksen tuossa pitkällä. Eli yksi mitali ja lisäksi viisi sijoitusta kymmenen parhaan joukkoon. Ei mitenkään loisteliaasti siis. Toki esimerkiksi naisissa 17-vuotias Salla Isoherranen oli kaikilla matkoilla 20 parhaan joukossa eli ihan hyvältä vaikuttaa kun voi vielä muutaman vuoden noissa kisoissa käydä.

 

[N^Miksu]

Hieno veto Rantaselta. Kansainvälinen kärki taitaa naisten sprinteissä mennä kohtuullisen kaukana, Janosikova kun päihitti muut reilun 14 minuutin rypistyksessä aika selkeästi.

Sprinttejä katsellessa tuli mieleen, että kuinka paljon suunnistajat keskittyvät harjoittelussa joko sprinteillä tai normaaleille matkoille? Erikoistutaanko juoksun (ja ehkä hiihdonkin) tyyliin? Tuommoinen 15 min kiskonta vaatinee aikalailla samanlaista harjoittelua kuin 5000m juoksu, eli harjoitteissa korostuvat intervallit ja vauhdit. Puolestaan nuo tunnin ja pidempäänkin kestävät rypistykset vaatinevat sitä, että harjoitteiden painotukset ovat ½-maraton harjoittelun tyyliin tempojuoksun suunnalla.

Tuntuu näin maallikkona, että vaikea olisi olla huippu molemmissa, mutta ainakin SM-kisoja seuraamalla tuntuu, että samat kasvot kärjessä ovat, oli matkan pituus mikä tahansa. Tosin, näinhän se on tiettyyn pisteeseen myös SM-hiihdoissa.

 

[DAF]

.
Sprinttejä katsellessa tuli mieleen, että kuinka paljon suunnistajat keskittyvät harjoittelussa joko sprinteillä tai normaaleille matkoille? Erikoistutaanko juoksun (ja ehkä hiihdonkin) tyyliin? Tuommoinen 15 min kiskonta vaatinee aikalailla samanlaista harjoittelua kuin 5000m juoksu, eli harjoitteissa korostuvat intervallit ja vauhdit. Puolestaan nuo tunnin ja pidempäänkin kestävät rypistykset vaatinevat sitä, että harjoitteiden painotukset ovat ½-maraton harjoittelun tyyliin tempojuoksun suunnalla.

Maailmalla jonkun verran erikoistutaan, Suomessa vähemmän, kun sprinttereitä ylipäätään on vähemmän eikä varsinkaan Keski-Euroopan tyylisiä sprinttialueita monia ole. Tätä on vähän kahtalaisesti muuttanut se, että MM-kisat jaettiin maasto- ja sprinttikisoihin vuorovuosin. Poikkeuksia on, mutta meillä vähän hiihdon tapaan (tosin hiihdon sprintti on raju kestävyyslaji) sprinttiin herättiin varsin myöhään. Joku Måre siitä poikkeuksena. Laji eroaa toki paitsi vauhdillisestl myös suunnistusteknisesti metsäsuunnistuksesta.

Toki sitten maailmallakin jos olet Tove, olet molemmissa paras.

 

[TAM]

Joo, kyllähän yleensä kovat on kovia sekä maastossa että sprintissä. Toki henkilökohtaiset ominaisuudet toisilla sopivat enemmän esim. pitkälle kuin sprinttiin. Jotkut tosiaan panostavat enemmän sprinttiin mutta ei Suomessa varsinaisesti mitään sprinttispesialisteja ole jotka olisivat ylivertaisia sprinteissä. Voi johtua siitäkin että aika vähän on kuitenkin kovia sprinttikisoja tarjolla eli ei kannata ihan täysin panostaa noin marginaaliseen lajimuotoon. Varsinkin kun ne kovat metsäsuunnistajat on joka tapauksessa kovia sprintissäkin.

SM-sprintissä(kin) vedettiin perinteisellä emitillä. Ehkä pääsarjoille olisi voinut miettiä emitagia vaikka olisi lisätyötä aiheuttanutkin. Kaikille sarjoille ei olisi varmaankaan riittänyt kalustoa tuohon.
Mutta muuttaa jossain määrin lajin luonnettakin kun joutuu pysähtymään leimatessaan. Emitagilla voi leimata vauhdissa jolloin tasavertaisesta reitinvalinnoista kannattaa valita se mistä pääsee jatkamaan pysähtymättä ja kääntymättä seuraavalle välille. Ja muutenkin sekuntikamppailussa ratkaiseva tekijä voi olla täysin toissijainen tekijä eli se miten sujuvasti osuu emit leimasimeen.

 

[DAF]

Vilkku-emitilläkin voi toki pyyhkäistä, toki ottaa riskin, mutta tuossakin eilisessä kisassa niin jokunen näkyi tekevän.

Etelässä on jonkin verran sprinttiä kisoina tarjolla, mutta sen verran vähän, että niihin ei yksin panosteta, jonka myötä sprinttihuippuja ei ole, jonka myötä lajia ei arvosteta, jonka myötä niitä kisoja ei ole jne.

Edelleen suomalaisessa lajipiirissä on valitettavasti valtavasti seurajengiä, jotka eivät pidä sprinttiä oikeana suunnistuksena. Ehkä tämä MM-uudistus on alkanut murtaa puritaaneimpia, mutta aika takamatkalla siinä ollaan.

 

[TAM]

Vilkku-emitilläkin voi toki pyyhkäistä, toki ottaa riskin, mutta tuossakin eilisessä kisassa niin jokunen näkyi tekevän.

Etelässä on jonkin verran sprinttiä kisoina tarjolla, mutta sen verran vähän, että niihin ei yksin panosteta, jonka myötä sprinttihuippuja ei ole, jonka myötä lajia ei arvosteta, jonka myötä niitä kisoja ei ole jne.

Edelleen suomalaisessa lajipiirissä on valitettavasti valtavasti seurajengiä, jotka eivät pidä sprinttiä oikeana suunnistuksena. Ehkä tämä MM-uudistus on alkanut murtaa puritaaneimpia, mutta aika takamatkalla siinä ollaan.

Joo just noinhan se menee että on vähän tollainen muna-kana tilanne kisojen ja kisaajien kesken. Toki sprinttikisan järjestäminen on aika työlästä jos ja kun joutuu kyselemään paljon taloyhtiöiltä lupia yms. Siis jos vaikka Helsingissä järjestää.

Ja tuo on ihan totta siitä että on paljon jengiä jotka ei pidä sprinttiä oikeana suunnistuksena. Ainakin joitain vuosia sitten kun Fin5:llä oli yhtenä osakisana sprinttiä, niin siitä oli hirveä valitus. Tuo on kyllä pääasiassa sitä ikääntyneempää porukkaa mutta tietenkin sitä ikääntyneempää porukkaa on valtaosa kisaajista ja aktiiveista. Sama porukka mielestäni on osasyynä siihen että usein lasten kilpailuradat ovat liian vaikeita. "Silloin kun minä aloitin niin mentiin musta-valkoisella peruskartalla" jne. Eikä ymmärretä sitä että nykyään olisi hyvä olla nopeaa ja helppoa, jotta saadaan ne lapset toisenkin kerran kisoihin.
No mutta ehkä se siitä muuttuu ajan kanssa.

 

[Lert]

Erittäin hieno laji kyseessä.

Itse aloin viime kesänä käymään säännöllisesti iltarasteilla ja huomasin nopeasti, että suunnistustaitoni ja myös kuntoni takia olen aika paljon jäljessä muita keskivertoisia iltarastisuunnistajia. Monethan siellä on ravannut vuosia rasteilla.
No, kävin sen viime kesän B ja C rataa ja olin muutamia kertoja ihan pihalla ja hakusessa mutta kehitystäkin tapahtui.

Tänä kesänä olen käynyt aikalailla puoleksi A ja B rataa ja olen kehittänyt paljon myös juoksukuntoa. Kehitystä on tapahtunut huimasti suunnistustaidoissa ja juoksukunnossa. Nyt uskallan luottaa täysin omiin kykyihini ja kuntooni ja kova A-ratakin menee hyvin juosten ja useimmiten ilman kummempia pummauksia. Nälkä kasvaa syödessä ja AM-kisojen kuntopuolellekin pakko päästä mukaan.

Ensi kesäksi tavoite kehittyä lisää ja päästä johonkin 6-7 km/h tuntivauhtiin. nyt se on tainnut parhaimmillaan olla 8-9km/h.

 

[DAF]

Ensi kesäksi tavoite kehittyä lisää ja päästä johonkin 6-7 km/h tuntivauhtiin. nyt se on tainnut parhaimmillaan olla 8-9km/h.

Varmaan kuitenkin min/km. 6 min/km on jo lähes huippuvauhtia, kun ei puhuta polkukankailla juoksua.

 

[Lert]

Varmaan kuitenkin min/km. 6 min/km on jo lähes huippuvauhtia, kun ei puhuta polkukankailla juoksua.

Niinhän se on tietenkin. Tarkoitinkin tuolla oikeastaan tuollaisia kangas/polkumaastoja. Suolla ja ryteikössä mennään hiljempaa

 

[N^Miksu]

Kisakausi lähestyy, SM-Sprintti 2022 kisataan tulevana sunnuntaina 15.5. Ilmoittautuneita voi käydä selaamassa täältä: SM-sprintti (WRE) - karsinta, Jyväskylässä 15.5.2022. Kisa tulee suorana Viaplayltä, äänessä Jussi Eskola ja asiantuntijana (ilmeisesti) Topi Raitanen:



2022 kisakalenterista muutama nosto (lähteenä Suunnistuksen edustus- ja näyttökilpailuvalinnat 2022 |):

23.–29.5. Maailmancup 1, Ruotsi
18.-19.6. Jukolan Viesti: Lukkari-Jukola 2022
23.6.–1.7. MM-kilpailut, Tanska
31.7.–8.8. EM-kilpailut ja maailmancup 2, Viro
11.–18.7. The World Games, USA
3.–4.9. SM-pitkä matka
10.9. SM-keskimatka
26.9.–3.10. Maailmancup 3, Sveitsi

Suomen maajoukkueen näkökulmasta mielenkiintoinen vuosi, suunnistusmaajoukkueella on uusi päävalmentaja Thierry Gueorgiou.

Millä mielin muut palstalaiset lähtevät kauteen?

 

[Mojo]

Millä mielin muut palstalaiset lähtevät kauteen?

Henkilökohtaisesti on tarkoitus osallistua Jukolaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1989. Suunnistus sujuu kohtalaisen hyvin, mutta juoksu on sitten suurempi kysymysmerkki. Kyllä se läpi kuitenkin menee hitaasti kiiruhtaen.

 

[TAM]

Hyvä nosto @N^Miksu

Lisäksi voisi vielä mielestäni nostaa Viestiliigan kisat:
8.4.2022 Kevätyön viesti, Naantali
24.4.2022 FinnSpring, Askola
28.5.2022 Hämeen Rastiviesti, Kangasala
18.-19.6.2022 Lukkari-Jukola, Mynämäki
21.8.2022 Kymen Rastiviesti, Kotka
11.9.2022 SM-viesti, Hämeenlinna
17.9.2022 Viestiliigan finaali,

Tai siis pari osakilpailuahan on jo vedetty. Ja Viaplaylta näitäkin voi katsella.

Kauden ensimmäiset kisathan juostiin aika lumihangessa ja kilpailujen siirtojakin luonnollisesti tuli.

Omalta osalta kilpailujen osalta varmaankin lähinnä Jukola ja 25Manna sekä Halikko sitten syksyllä. Ehkä jotain muita kuntoviestejä.
Muilta osin tulee varmaan kisapaikoilla käytyä lähinnä huoltajahommissa. Ja sen osalta jo alkoikin kun viime viikonlopun valvoin 10Milassa. Ihan hauskoja mutta raskaita reissuja.

EDIT: Niin ja Gueorgiousta yksi maajoukkuesuunnistaja jo talvella puhui, että on ihan eri meininki kuin aiemmin. On kuulemma todella aktiivisesti seuraamassa mitä urheilijat tekevät. Mielenkiintoista nähdä miten maajoukkueella tulee sujumaan.

 

[Lert]

Jukolaan suunnataan taasen. Muuten mennään iltarastien ja omatoimirastien voimin eteenpäin. Juoksukunto on melkeinpä hyvä ja suunnistustaidoissakin mennään vuosi vuodelta eteenpäin

 

[Huono pakki]

Jukolaan olisi taas tarkoitus lähteä, kisajärjestäjien onneksi, vain katsojana. Tosin vahvistamaton huhu kertoo, että olisin joukkueemme varajuoksija(kävelijä). Kerran on metsässä käyty kartan ja kompassin kanssa ja eihän se järin kaksisesti mennyt, mutta kenties se siitä taas lähtee sujumaan...

Positiivisena asiana voidaan sanoa, että selkä, joka on aiemmin tuotanut eniten murhetta, kesti tuollaisen tunnin mittaisen kävelyn/hiljaisen juoksun ilman sen suurempia kipuja.

 

[Subbanisti]

Itselläni on tiedossa ensimmäinen Jukola ensi kesänä. Kaveriporukalla mennään ja ainoastaan yhdellä on Jukolan viestistä kokemusta aiemmin, toki sitten on myös yhdellä jäsenellä pari Venlojen viestiä takana.

Omatoimirasteja olen käynyt ja kuuden kilometrin rataan menee noin 1,5h. Mitä Jukolan aiempien vuosien aikoja olen katsellut, niin kyllä tuolla vauhdilla peräpäässä ollaan, mutta ei nyt välttämättä osuuden viimeisiä sentään.

 

[DAF]

Itselläni on tiedossa ensimmäinen Jukola ensi kesänä. Kaveriporukalla mennään ja ainoastaan yhdellä on Jukolan viestistä kokemusta aiemmin, toki sitten on myös yhdellä jäsenellä pari Venlojen viestiä takana.

Omatoimirasteja olen käynyt ja kuuden kilometrin rataan menee noin 1,5h. Mitä Jukolan aiempien vuosien aikoja olen katsellut, niin kyllä tuolla vauhdilla peräpäässä ollaan, mutta ei nyt välttämättä osuuden viimeisiä sentään.

Jukolalla on (olettaen missä kohtaa suunnilleen menette) aika mitättömästi tekemistä minkään sellaisen suunnistuksen kanssa, jota olet aiemmin harrastanut. Mennään pitkissä letkoissa, huudetaan koodia, mennään porukassa valmista uraa. Toki katsoen, että osuu oikealle hajonnalle.

Tänä vuonna tarkoitus käydä höntsäämässä Kainuu ja Lapland O Week, jälkimmäinenhän on kuntorastiviikko, mutta Saariselällä, ja avotunturissa meno kyllä kiinnostaa todella. Jukolassa tietenkin mukana kuten 23 edellistäkin kertaa, mutta se tosiaan on sitten enemmän hupiperinnettä.

Noiden lisäksi on vähän yritystä lähteä ikäporukalla Norjan Natthaukeniin eli "Norjan Jukolaan", joka tosin on paljon pienempi ja erilainen viesti, hieno sekin. Kerran on oltu, oli pimeää ja haastavaa mutta mukava tunnelma. Siihen päälle sitten sekalainen määrä perinteisiä Raatojuoksuja, Jämin suunnistusmaratonia ja kuntolyllerrystä. Siitäpä se kausi rakentuu. Ehkä joku muukin kisa.

 

[Lert]

Jukolaan suunnataan taasen. Muuten mennään iltarastien ja omatoimirastien voimin eteenpäin. Juoksukunto on melkeinpä hyvä ja suunnistustaidoissakin mennään vuosi vuodelta eteenpäin

Päivitetään tilannetta.

Ennen jukolaa sairastuin ehkä koronaan ja minulla oli ehkä kolmen viikon tauko urheilusta ennen Jukolan suoritusta kolmannella osuudella.
No, vanhoilla pohjilla tuo meni ihan kelvollisesti, vaikka ei se missään nimessä hyvältä tuntunut.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olemaan minun neljäs kesä takana suunnistuksen harrastajana. Joka vuosi on menty eteenpäin suunnistajana ja ehkä myös vähän urheilijana. Tänä kesänä olen alkanut säännöllisesti juoksemaan pelkästään A-rataa iltarasteilla ja se on kyllä kehittänyt kartanlukutaitoa mukavasti.

 

[Huono pakki]

Nyt on kohdallani ensimmäinen pimeäsuunnistuskokeilu takana ja vaikka matkan varrella liput olivatkin enemmän ja vähemmän kadoksissa ja pari kertaa kynnettiin nenällään risukossa ihan huolella, niin ehkä kenties joskus tulee uudelleenkin lähdettyä tätä lajimuotoa harrastamaan. On siinä kuitenkin jotain itseäni kiehtovaa, vaikka vaikeustaso, tällaiselle kokemattomalle yösuunnistajalle, on ihan jotain muuta kuin päivänvalossa suunnistaessa.

 

[N^Miksu]

Suunnistuksen MM-kisat alkavat tänään keskimatkan karsinnalla. Huomenna on ensimmäinen varsinainen mitalitaisto, pitkä matka. Kisat käydään Sveitsissä ja ilmeisesti ainakin korkeuseroja on luvassa. Tässä koko ohjelma:

Ke 12.7. Keskimatkan karsinta: Ensimmäiset lähdöt klo. 11.00 (Suomen aikaa)
To 13.7. Pitkä matka finaali: Ensimmäiset lähdöt klo. 10.00 (Suomen aikaa)
La 15.7. Keskimatka finaali: Ensimmäiset lähdöt klo. 11.33 (Suomen aikaa)
Su 16.7. Viestit: Ensimmäiset lähdöt klo. 13.20 (Suomen aikaa)

Ja Suomen kisajoukkue:

Naiset:

Marika Teini (K, V)
Venla Harju (K, P, V)
Ida Haapala (P)
Miia Niittynen (P, V)
Kirsi Nurmi (K)
Maija Sianoja (P, vara V)

Miehet:

Miika Kirmula (K, P, V)
Olli Ojanaho (K, P, V)
Touko Seppä (P, vara V)
Topi Syrjäläinen (K, V)

K = keskimatka, P = pitkä matka, V = viesti

(lähde: Seuraa suunnistuksen MM-kilpailuja 12.-16.7.2023 |)

Ensimmäinen lähetys tulee huomenna torstaina klo 13 Yle Areenasta ja hieman myöhemmin TV2:n puolelta.

Vuosi sitten näytti siltä, että mitaleista on turha haaveilla, mutta elokuun EM-kisat käänsivät kelkkaa ja menivät positiivisesti. Mitä kuluvaa kautta paremmin seuranneet ovat mieltä, onko top-3 sijoituksia luvassa ja onko Venla Harju suomaisten ykköstoivo?