Jotenkin luulisi, että kun olen täällä helvetillisellä susialueella (ihan virallisten levinneisyyskarttojenkin mukaan) metsissä yli 10 vuotta koirien kanssa painanut, jotain haittaa olisi susista ollut jos niitä olisi liikaa. Ei mitään. Nada.
Anteeksi uteluni, mutta kiinnostaa tietää, että minkälaisella säteellä sinusta koirasi ovat kulkeneet? Jonkin riistan perässä useampien kilometrien päässä vai aivan lähikontaktissa sinuun, vaiko jopa ihan kytkettyinä? Ihan siksi vain kysyn, että taitaa ainakin tuolla Kuhmon/Sotkamon suunnalla susilla sellainen käytäntö olla, että käydään se koira siitä hirvi/näätä/lintuhaukusta tai jänisajosta tappamassa. Harvoinpa ne ihan läheltä ihmistä ainakaan pienellä porukalla käyvät rekkua popsimassa.
- - -
Sitä olen toisaalta monesti miettinyt, ja kun täälläkin siitä edellä oli puhetta, että koirat tekevät monin verroin enemmän hallaa esim. ihmisille, kuin nyt vaikka nuo sudet, niin olisi mukava saada siitä tilastoa, että mitkä koirarodut ja varsinkin mihin käyttötarkoitukseen jalostetut rodut sitä tuhoa saavat aikaan.
Jotenkin tuntuu oudolta, että ollaan (puolileikillään) vaatimassa koirien päitä vadille siksi, että ne ovan sen ja sen verran aiheuttaneet vahinkoa ihmisille ja vaikka esim. niille lampaille. Todellisuudessa taitaa melko pieneen osaan koiraroduista rajoittua se lista, joka sitä vahinkoa todellisuudessa tekee. Tokihan varmasti joka rotuun jokunen sekopääkoira mahtuu, mutta tuskinpa nyt mikään taskukokoinen fifi älyttömiä saa aikaan ainakaan noin raatelumielessä.
Itse ainakin olen pyrkinyt koirani niin valitsemaan, että tiedän sen käyttötarkoituksen ja ne vietit joihin se rotu on ominainen. Ja pyrin koiran näihin tietoihin pohjautuen kasvattamaan ja sille virikkeitä tarjoamaan. Mutta esim. taistelukoiriksi jalostetuille roduille ainkakin minulla on hyvin vaikea keksiä juurikaan mitään järjellistä käyttötarkoitusta muualla kuin esim. sotilas- ja poliisitehtävissä. Ja sitten kuitenkin tällaisia rotuja näkee tuolla pyörimässä jos minkälaisella omistajalla. Hyvänä esimerkkinä tästä vaimolle oli sattunut samaan eläinvaunuun junassa kaksi isänmaan toivoa joiden iso musta sekarotuinen koira oli koulutettu vihaamaan miehiä ja tummaihoisia. Ei ollut muuten päästänyt se koira edes konduktööriä samaan vaunuun, mies kun oli ollut.
Tässä vaiheessa pitää sanoa, että sutta vastaan minulla ei mitään vihaa ole. Ikinä sellainen ei minua ole omissa toimissani häirinnyt. Joskus olen jälkikäteen kuullut olleeni metsällä sellaisella alueella, jossa on susia samoihin aikoihin tavattu. Toki olisin jättänyt menemättä jos olisin tiennyt, en niinkään itseni vaan koirien takia. Surettaisihan se jos koiran söisivät. Luvallisiin susijahteihin olen kyllä kerran pari osallistunut, mutta muutoin en ole elukoista sen kummempaa stressiä ottanut. Mitä nyt vähän reissujani suunnitellut sen mukaan missä susia on tavattu ja missä ei.
Mutta sitä touhua minä en arvosta mitä tuon susikannan (alakanttiin) arvioinnissa harrastetaan. Tällä suunnalla esimerkiksi oli ihan virallisessa suurpetolaskennassa törmätty kahden suden jälkiin. Kyllä, susia olivat lähestulkoot varmuudella olleet, kun kymmeniä kilometrejä olivat laskijat niitä seuranneet ja esim. jätöksiä ja muita tuntomerkkejä havainnoineet. Ja sitten tarkastajalle asiasta ilmoittaneet, että sen ja sen tien varressa on jäljet, että käydä tarkastamassa. Tarkastajapa oli autolla ohi ajaessaan huomannut, että läheisen talon pihassa on kaksi koiraa ja autosta nousematta ja jälkiä katsomatta oli papereihin merkinnyt jäljet noiden koirien jäljiksi. Toivottavasti on ollut vain tämän kyseisen tarkastajan laiskuutta eikä mikään yleisempi tapa. Meinaan vaan, että äkkiä siellä todellisilla susialueilla tuolla pelillä alkaa määrät laskea.