Suruketjun kamaa tämäkin: muuan tamperelaisen seuran sekoilu koronan suhteen vetää minua jälleen kerran kauemmas JYPistä, Liigasta ja jääkiekosta. Kuluneen vuoden aikana etäisyys on kasvanut melkoisesti.
Aiemmin pelit kuuluivat arkirutiineihini. Pelit käytiin katsomassa joko hallilla, tai kuunneltiin radiosta. Kausikorttikin on ollut viimeiset vuodet taskussa, sekä sen lisäksi kotipeleihin on ostettu irtolippuja kun muuta perhettä on otettu mukaan hallille. Oma perheeni on siis ostanut parhaimmillaan 30-45 pääsylippua kauden aikana peleihin.
Kevään yllätyslopetus ja pitkä tauko laittoi odottamaan kauden alkua ehkä enemmän kuin koskaan, mutta tunnelma lässähti melko nopeasti. Hallilla ei ole enää samaa fiilistä kuin ennen. En voi enää erätauoilla kiertää hallia läpi etsimässä tuttuja, vaan pystyn seurustelemaan korkeintaan samaan lohkoon kanssani asettuneiden kanssa. Erätaukomakkarat ja -oluset jäivät nekin, kun kasvoilla olevaa maskia ei viitsi turhaan ottaa pois. Ymmärrän nämä rajoitukset ja niiden tarkoitusperät. Tarkoitukseni ei ole kritisoida niitä, mutta totean kuitenkin sen, että kyllähän se on syönyt fiilistä ottelutapahtumasta rutkasti.
Peliesitykset ovat seuroilla olleet aika surkeita. Vielä silloin kun hallille pääsi, JYPin pelaajistosta oli havaittavissa tuska katsomoon asti. Takana oli jo yhdet vai kahdet lomautukset ja se valitettavasti välittyi myös katsomoon asti. Ymmärrän pelaajia, varmasti stressitasot ovat päällä kun palkkoja leikataan jatkuvasti ja kaiken ympärillä vallitsee synkkyys ja epätietoisuus. Mutta aivan kuten hallin järjestelyissä, kyllähän se syö intoa seurata pelejä, kun "artisteista" näkyy kilometrin päähän, että nyt ei ole hyvä olla.
Etenkin pelaajien tuskan takia tuin seuraa melko innokkaasti läpi syksyn. Ostoskoriin tarttui KeuPa-peliin VIP-lippua, sairaalalle lahjoitettavaa Myrsky-pehmolelua, JYP-kalenteria ja jotain pienempää tavaraa. Halusin tukea seuraa, koska jatkuvasti liikkui huhuja taloudellisesta ahdingosta ja seurapomotkin muistivat mediassa huudella siitä, että jos pelataan yksikin peli tyhjille katsomoille, alkaa seuroja tippumaan orrelta.
Siinä kohti kun edellä mainittujen lausuntojen jälkeen Liigaa päätettiin kuitenkin jatkaa tyhjille katsomoille, minulle tuli vähän kusetettu olo. Kohta vedetään viidettä kuukautta tyhjille katsomoille, mutta yksikään seura ei ole jättänyt edes leikkiä kesken. Oliko tilanne sitten niin paha, kuin alussa annettiin ymmärtää? Fanina toivoisin avoimuutta Liigan ja seurojen, sekä fanien ja sponsorien välillä. Itselleni on välittynyt vahvasti sellainen kuva menneeltä kaudelta, että Liiga ja seurat toivovat sponsoreilta, faneilta ja yhteiskunnalta rahaa "vastikkeetta", mutta sitten jää vähän epäselväksi mihin raha menee.
JYP on hoitanut pelaajapolitiikkansa lähes kympin arvoisesti tällä kaudella. Tänne ei ole lähdetty hankkimaan uusia pelaajia markkinoilta, vaan lähteneet on korvattu omilla junnuilla. Tämän kauden osalta tilanne ei helpotu, mutta omien junnujen peluuttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Seppälää lukuunottamatta kaikki korvaajat ovat olleet joko omia poikia, tai sitten tänne pidemmäksi aikaa sitoutuvia (Ottavainen). En voi ymmärtää esimerkiksi HPK:n tietä, että kesken kauden rosteriin hankitaan jotain uransa ehtoopuolella olevia Laatikaisia tai Kankaanperiä, jotka eivät varmasti pelaa ilmaiseksi. Onneksi JYP ei ole lähtenyt tälle tielle.
Jos palataan Liigan ja seurojen avoimuuteen, niin omaan korvaani on kuulostanut pahalta se, että seurat muistuttavat jatkuvasti miten jokainen pelattu ottelu tuottaa seuroille noin 50k tappiota. Tästä huolimatta seurat vahvistavat rostereitaan, että päästään pelaamaan playoff-paikoista (lisää kuluja otteluiden muodossa, sekä kuluja mahdollisen kuplan muodossa). Samaan aikaan huudellaan isoja talousongelmia, mutta silti käytetään lisää euroja että päästään taistelemaan lisäkuluista. Logiikka? Ei aukene minulle.
Tästä avoimuudesta pitää antaa iso lampaanperse Liigalle. Ässät on ollut oma suosikkini mitä tulee koronatiedottamisen suhteen. No kas vain, Ässät sai sitten jossain vaiheessa Liigalta sakkoa "liiasta rehellisyydestä".
Pelien seuraaminen hallilla loppui yhdeksän ottelun jälkeen, eli ostamastani kausikortista jäi 21 ottelua käyttämättä, samoin kuin viime kaudella. Ymmärrän realiteetit, mutta vähän ikävältähän se näyttää että pääsin käyttämään ostamani lippua vain alle noin 30 % teholla. Viimeisen kahden kauden aikana olen maksanut 22 ottelusta, joita en ole nähnyt. Nyt kun hairahduin jossain kohti ottamaan Cmore-paketin, niin en usko että paluuta kausikortti-aikakauteen enää löytyy. Ratkaisu on hinta/laatu-suhteeltaan kausikorttia parempi (maksan yhdestä ottelusta vähemmän ja näen enemmän tilanteita uusintojen kanssa versus tolpan takaa seisomakatsomosta). Tämän lisäksi näen jokaisen ottelun varmuudella, eikä mahdolliset yleisörajoitukset iske omaan lompakkooni.
Vaikka ensi kausi starttaisi täysin normaalissa ympäristössä (todella epätodennäköistä), niin siinäkin tapauksessa valintani kohdistuisi luultavasti Cmoreen. Runkosarja on puuduttava, otteluita on liikaa ja niissä ei ole kunnon panosta. Ottelutapahtumat ovat tylsiä ja otteluiden suuresta määrästä johtuen fiilistä ei ole kuin korkeintaan viikonlopun peleissä suurseuroja vastaan, joissa tupa saadaan täyteen ja katsomossa on oikeasti tunnelmaa. Ottelutapahtuman pitäisi olla sellainen, että siinä on jotain sellaista, mikä kannustaa laittamaan telkkarin kiinni ja saapumaan hallille. Onko siinä jotain sellaista?
Tapparan oksettava sekoilu ansaitsee sekin maininnan, sillä olen sen takia miettinyt myös sitä ratkaisua, että pitäisikö jättää myös Cmore ostamatta, koska en halua tukea millään tavalla tätä paskaa. Tässä ollaan vuosi kärvistelty paskassa, omia kavereita on jäänyt kotiin kun duunit ja harrastukset on lyöty jäihin, monet kaverit ovat ottaneet taloudellisesti pataan ja siellä on oikeasti jouduttu tekemään tosi isoja liikkeitä korttitalon pystyssä pitämiseksi. Näillä näkymin myös tuleva kesä tulee jäämään ilman festareita ja suurtapahtumia.
Mutta mitä tekee Tappara? Siellä painellaan menemään rikkoen kaikkia eettisistä jutuista aina tartuntatautilakipykäliin. Kun tästä jäätiin kiinni, alkaa ylimielinen selittely, vähättely ja suorastaan vittuilu kaikille maksaville asiakkaille (fanit ja sponsorit). Kaiken huippuna nyt tuo Tapolan eilisiltainen kommentti liittyen Terveystalon exitiin, jossa Jussi piilovittuili että lähtekää vaan sellaiset sponsorit, joilta ei löydy kirvessydäntä. Ihan helvetin ylimielistä toimintaa!!!
Jotenkin Liigalla ja seuroilla tuntuu olevan sellainen harhakäsitys, että tämä korona kiusaa nyt vain ja ainoastaan jääkiekkoa. Muiden tulisi tukea heitä lähes pohjattomilla kassoilla, mutta mitään ei anneta vaihdossa saadusta tuesta. Olisin kaivannut jotain yhteisöllisyyttä, tai edes avoimuutta.
Todennäköisesti jatkan JYPin seuraamista myös ensi kaudella, mutta toivoisin kaikilta seuroilta sekä Liigalta vähän ryhtiliikettä asenteen ja käytäntöjen puolella. Muistakaa että täällä pöydän toisella puolella on ihan samalaisia murheita, hieman erilaisin maustein vain maustettuna.
Viestistä 95% liittyi muuhun kuin JYPiin, mutta menkööt nyt meidän suruketjuun tämä vuodatus.