HIFK: Miro Heiskanen. Suomikiekon tulevaisuuden nimiä. Terveenä pysyessään tulee olemaan jo tulevalla kaudella liigan kirkkaimpia tähtiä. Mielenkiinnolla tulee seurattua Heiskasen uraa, etenkin kun päätyi Stars-organisaatioon.
HPK: Otto Paajanen. Pitkän linjan kerholainen vaikuttaa esimerkilliseltä joukkuepelaajalta. Valmentajan luottomies tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Ilves: Sami Sandell. Tervepäinen herrasmies kentällä ja siviilissä. Toivottavasti pysyy kasassa, sillä terveenä ollessaan Sandell on liigan parhaita pelaajia.
Jukurit: Ville Nieminen olisi helppo valinta, jos taustahenkilöt lasketaan mukaan. Sanotaan kuitenkin Nestori Lähde. Tarinan mukaan Lähde otti Tapparassa pelatessaan maalinedusväännössä yhteen Tomek Valtosen kanssa. Valtonen kysyi, että kukas vittu sä oot? Vastaus kuului: Nestori Lähde, Pinsiöstä! Jostain syystä tuo saa minut aina hyvälle tuulelle.
JYP: Miika Lahti. Reilu kymmenen kautta samassa seurassa herättää aina kunnioitusta. Kaatuilun mestari osaa huvittamisen lisäksi tehdä pisteitä ja ärsyttää vastustajia.
KalPa: Eetu Luostarinen. Nousi lähes täydestä tuntemattomuudesta KalPan kokoonpanoon ja pelasi vahvasti finaalisarjassakin.
KooKoo: Josh Green meni perhana lopettamaan. Täytyy myöntää, että nykyjoukkueesta harvinaisen moni herättää negatiivisia mielikuvia. Sanotaan peliäkään näkemättä Emil Kristensen.
Kärpät: Lasse Kukkonen. Arvostus on korkealla seurauskollisuuden ja taisteluilmeen takia. Toivottavasti vielä useampi vuosi saadaan ihastella liigan pelätyintä poikittaista.
Lukko: Arttu Ilomäki. Taitava ja juonikas pelintekijä välillä ihastuttaa ja toisinaan turhauttaa. Eväät olisi olla dominoiva pelaaja liigassa, mutta liekö sitten kiltti luone, mikä on estänyt aivan sarjan elittiin nousun.
Pelicans: Juha Leimu. Ihastutti lämärillään jo Tapparassa, mutta Pelicansissa on ollut ylivoimalla vieläkin vaarallisempi. Eipä tuollaista toissa kauden kaltaista 13 YV-maalin kautta tule kovin usein pakilta nähtyä.
SaiPa: Jussi Markkanen. Paljon nähnyt ja kokenut veskari oli vielä toissa kaudella liigan parhaita veräjänvartioita. Pitkä ja kunnioitettava ura takana.
Sport: Markus Kankaanperä. Kaukalossa paha poika, mutta siviilissä mukava nallekarhu. Oli Tapparassa tärkeä johtohahmo ja on varmasti tärkeä esimerkin näyttäjä myös Vaasassa.
Tappara: Ei pysty nimeämään yhtä. Kaikkia suosikkiseuran pelaajia tulee arvostettua ja tuettua.
TPS: Henrik Tallinder. Vaikka Tapparankin puolustuksessa on tähtiä vilistänyt niin tuskin kuitenkaan kokonaisvaltaisesti yhtä kovaa pelaajaa kuin Tallinder. Minun papereissani liigan paras puolustaja.
Ässät: Mielestäni Ässä-joukkue on tällä hetkellä yllättävän väritön eikä hirveän moni pelaaja herätä mitään tunteita. Ville Korhonen on kuitenkin sellainen jokapaikan höylä, jota on tullut joskus toivottua Tapparaankin.
Hauskaa lukea ketjun alkupäätä ja palauttaa mieleen pelureita vuosien takaa. Eipä meikäläisen vuoden 2017 listastakaan kukaan enää edusta samaa joukkuetta ja selkeästi vähemmistö pelaajista edes kiekkoilee enää. Ehkä on siis aika päivittää listaa.
HIFK:
Jori Lehterä. Kiitos taikurille kotiinpaluusta, maagisista passeista, ammattimaisuudesta ja hauskuutuksesta myös kaukalon ulkopuolella.
HPK:
Juuso Hietanen. Upea ura ja erityisesti muistissa on monet arvoturnaukset ja hienot hetket Leijonissa.
Ilves:
Joni Jurmo. Viihdyttävä iso mies, joka näkyy molemmissa päissä kenttää välillä hyvässä ja toisinaan pahassa.
Jukurit:
Niko Huuhtanen. Hivenen harmittaa, ettei Tapparasta löytynyt roolia WHL-keikan jälkeen. Moderni voimahyökkääjä, hyvällä laukauksella on pelaajatyyppi, jota suomikiekko ei ole liikaa viime vuosina tuottanut.
JYP:
Jarkko Malinen. Luulin uran olleen jo takana, mutta niin vain MalisJarkko on pelannut itsensä takaisin liigaan. Luotettava jokapaikanhöylä ja Rautakorven luottomies.
KalPa:
Colby Sissons. En odottanut ihmeitä kun Sissons Kuopioon saapui, mutta teki välittömästi vaikutuksen ja on siitä asti ollut listalla pelaajista, joiden soisi pukevan Tappara-paidan päälleen.
KooKoo:
Arttu Ilomäki. Pelaaja, jota en toivo takaisin Tapparaan, mutta jolle toivon kaikkea hyvää. Vaikka pelin taso on aina ailahdellut paljon, niin parhaimmillaan aivan liigan terävintä kärkeä.
Kärpät:
Atte Ohtamaa. Häneen pätee samat sanat kuin Hietaseen. Luottosoturi, joka taitaa myös pisteiden teon.
Lukko:
Jami Krannila. Aapeli Räsäsen lisäksi toinen viime vuosien Tapparan junnutuotannon sentterihelmistä, jotka eivät kuitenkaan palanneet Amerikan reissulta kotiin. Fiksu ja monipuolinen peluri.
Pelicans:
Jonas Enlund. Entisestä maalikunkusta on tullut monipuolisempi ja enemmän töitä tekevä iän kartuttua. Mahtavaa, että viime kauden loukkaantumisen jälkeen päätti vielä taistella ja jatkaa uraansa!
SaiPa:
Kari Piiroinen. Oli Kari sitten kentällä tai vaihtoaitiossa niin hymy säteilee kasvoilta. Tosin tällä kaudella ei ole tullut niin tarkkaan seurattua, että onko hymy vielä naamalla, vaikka SaiPan alkukausi melkoinen katastrofi onkin ollut.
Sport:
Atro Leppänen. Aika lailla puskista minun tietoisuuteen tullut pelimies, joka on tullut ryminällä myös liigakaukaloihin ja kisailemaan vuoden tulokas -tittelistä.
Tappara: Liikaa suosikkeja.
TPS:
Viljami Marjala. Vaikea jättää Jasu nimeämättä, mutta Marjala on kaikissa näkemissäni peleissä (joita ei tosin montaa ole) ollut TPS:n kolmen vaarallisimman joukossa. Näyttävä ja taitava.
Ässät:
Marcus Davidsson. HV71:sen penkiltä Tapparan mestaruuden ratkaisseen maalin tekijäksi. Harmi, että liikkuu pakettidiilinä veljensä kanssa, olisin mielelläni nähnyt Marcuksen Tapparan kakkos-/kolmossentterinä tälläkin kaudella.
