Hei, tämähän on kivaa ajanvietettä! Ei siis näiden pelaajien muisteleminen, mutta hyvä idea kesäpäivien ajankuluksi. Kokosin oman hylkiökoplani viimeisten 20 vuoden ajalta, eli pelaajista, joiden peliesityksiin on jonkinlainen omakohtainen tuntuma.
Ensisijainen valintaperuste joukkueeseen on pelaajan kyky herättää Eisaatanamitävittuasiellätaastapahtuu -reaktioita. Esimerkiksi puolustuskuusikko on rakennettu kokonaan tällaisista pelaajista. Toissijaisia valintaperusteita olivat ei vaan nappaa (ks. Rob Niedermayer, Arron Asham ja Esa Tikkanen) ja pelaajan turhan suuret luulot itsestään. Kakkossentteri Brendan Morrison tuskin pelaa otteluakaan tässä joukkueessa, koska hänelle kuuluisi omasta mielestään ykkössentterin rooli ja hän pidättää hengitystään, kunnes saa ykkösketjun paikan. Mukaan on myös otettu pari ehtaa floppivarausta, David "seuraava Stevens" Hale ja Barry "voimahyökkääjä" Tallackson.
Tavallaan kokoonpanoon olisi voinut lisätä myös Jay Pandolfon ja Bryce Salvadorin kaltaisia pelaajia, jotka ovat räpiköineet mukana vielä parasta ennen -päiväyksen umpeutumisen jälkeen, mutta jätin tällaiset tapaukset pois kokoonpanosta. Rajatapauksina valitsin Mogilnyn ja Rolstonin mukaan, koska heidän toisen kierroksensa esityksensä Devilsissä ovat tämän ketjun kamaa.
Yökkäys
Ykkösketju Alexander Mogilny 2.0-Viktor Kozlov-Michael Ryder
Takuuvarmojen suorittajien Kozlovin ja Ryderin ympärille rakennettu tulivoimainen ykkösketju, jota täydentää kaiken kokenut, lantiosta alaspäin halvaantunut Mogilny.
Kakkosketju Brian Rolston 2.0-Brendan Morrison-Barry Tallackson
En ole varma, onko kakkosketjussa sentteriä, koska Brendan Morrison uhkasi pidättää hengitystään niin kauan, kunnes saa paikan ykkösketjusta. Paperilla roolitus on kuitenkin selkeä. Mogilnyn tavoin kaiken kokenut Stanley cup -voittaja Rolston toimii snaipperina, Tallackson käyttää fyysisiä ominaisuuksiaan tehdäkseen tilaa ketjukavereilleen Morrisonin tappaessa aivosoluja hapenpuutteeseen.
Kolmosketju Esa Tikkanen-Rob Niedermayer-Erik Rasmussen
Virhetilanne: Controller disconnected.
Nelosketju Eric Boulton-Stephen Gionta-Arron Asham
C'mon guys! Kovuutta ja tsemppihenkeä piisaa. Tuloksena olisi täydellinen jääkiekkoilija, jos Stephen Giontan asenne yhdistettäisiin Viktor Kozlovin fyysisiin ominaisuuksiin. Kozlovin asenteella ja Giontan ominaisuuksilla varustettua pelaajaa ei parane edes ajatella.
Puolustus
1. pari Vladimir Malakhov-Dan McGillis
Lou Lamoriellon UFA-hankintojen kruununjalokivet hankittiin kesällä 2005 paikkaamaan Stevensin ja Niedermayerin jättämää aukkoa takalinjoilla. Kaksikko paikkasi aukkoa joulukuuhun 2005 asti, Malakhov 29 ottelun ajan ja McGillis 27 ottelun verran. Malakhovin palveluksista maksettiin 3,5 miljoonaa dollaria kaudessa ja McGillisille puolestaan 2,2 miljoonaa.
2. pari Ken Klee-Vitali Vishnevski
Vikkeläjalkainen kaksikko on kuin luotu nykyiseen NHL:ään, jossa ei voi entiseen tapaan kahvaamalla ja estämällä hidastaa vastustajia. Pystyvät myös tukemaan hyökkäyspeliä.
3. pari Kurtis Foster-David Hale
Luotettava kolmospari, jossa Kurtis Foster hoitaa kiekollisen roolin ja David Hale kypsyy uudeksi Scott Stevensiksi johtamaan Devilsin takalinjoja.
Maalivahdit
Mike Dunham
Mike McKenna
Maalivahtien valinta oli todella vaikeaa, koska tuo osasto on ollut Martin Brodeurin hallussa niin vahvasti ja kakkosveskarit ovat olleet enemmän tai vähemmän statisteja. Arpa kohdistui kahteen mielestään kaltoinkohdeltuun lahjakkuuteen. Mike Dunhamissa ei sinänsä ole pelaajana moitittavaa, eikä turhautumisessakaan. Silti, varsinkin jälkikäteen hymyilyttävät hänen antamansa lausunnot, että hän on vähintään yhtä hyvä kuin Martin Brodeur. Onneksi seurajohto ei ollut samaa mieltä. Devilsin tiukan some-kurin uhriksi joutunut Mike McKenna saa nyt twiittailla minkä sielu sietää, mutta muualla.
Kunniamaininnoilla 13. hyökkääjäksi Krys Barch ja 7. puolustajaksi Deron Quint. Ari Ahonen on kolmas maalivahti ja Janne Ojanen AHL:stä kutsuttava apu.
Päävalmentaja: John MacLean lokakuu-joulukuu, Robbie Ftorek joulukuu-maaliskuu, Lou Lamoriello maaliskuu-kesäkuu
Ensisijainen valintaperuste joukkueeseen on pelaajan kyky herättää Eisaatanamitävittuasiellätaastapahtuu -reaktioita. Esimerkiksi puolustuskuusikko on rakennettu kokonaan tällaisista pelaajista. Toissijaisia valintaperusteita olivat ei vaan nappaa (ks. Rob Niedermayer, Arron Asham ja Esa Tikkanen) ja pelaajan turhan suuret luulot itsestään. Kakkossentteri Brendan Morrison tuskin pelaa otteluakaan tässä joukkueessa, koska hänelle kuuluisi omasta mielestään ykkössentterin rooli ja hän pidättää hengitystään, kunnes saa ykkösketjun paikan. Mukaan on myös otettu pari ehtaa floppivarausta, David "seuraava Stevens" Hale ja Barry "voimahyökkääjä" Tallackson.
Tavallaan kokoonpanoon olisi voinut lisätä myös Jay Pandolfon ja Bryce Salvadorin kaltaisia pelaajia, jotka ovat räpiköineet mukana vielä parasta ennen -päiväyksen umpeutumisen jälkeen, mutta jätin tällaiset tapaukset pois kokoonpanosta. Rajatapauksina valitsin Mogilnyn ja Rolstonin mukaan, koska heidän toisen kierroksensa esityksensä Devilsissä ovat tämän ketjun kamaa.
Yökkäys
Ykkösketju Alexander Mogilny 2.0-Viktor Kozlov-Michael Ryder
Takuuvarmojen suorittajien Kozlovin ja Ryderin ympärille rakennettu tulivoimainen ykkösketju, jota täydentää kaiken kokenut, lantiosta alaspäin halvaantunut Mogilny.
Kakkosketju Brian Rolston 2.0-Brendan Morrison-Barry Tallackson
En ole varma, onko kakkosketjussa sentteriä, koska Brendan Morrison uhkasi pidättää hengitystään niin kauan, kunnes saa paikan ykkösketjusta. Paperilla roolitus on kuitenkin selkeä. Mogilnyn tavoin kaiken kokenut Stanley cup -voittaja Rolston toimii snaipperina, Tallackson käyttää fyysisiä ominaisuuksiaan tehdäkseen tilaa ketjukavereilleen Morrisonin tappaessa aivosoluja hapenpuutteeseen.
Kolmosketju Esa Tikkanen-Rob Niedermayer-Erik Rasmussen
Virhetilanne: Controller disconnected.
Nelosketju Eric Boulton-Stephen Gionta-Arron Asham
C'mon guys! Kovuutta ja tsemppihenkeä piisaa. Tuloksena olisi täydellinen jääkiekkoilija, jos Stephen Giontan asenne yhdistettäisiin Viktor Kozlovin fyysisiin ominaisuuksiin. Kozlovin asenteella ja Giontan ominaisuuksilla varustettua pelaajaa ei parane edes ajatella.
Puolustus
1. pari Vladimir Malakhov-Dan McGillis
Lou Lamoriellon UFA-hankintojen kruununjalokivet hankittiin kesällä 2005 paikkaamaan Stevensin ja Niedermayerin jättämää aukkoa takalinjoilla. Kaksikko paikkasi aukkoa joulukuuhun 2005 asti, Malakhov 29 ottelun ajan ja McGillis 27 ottelun verran. Malakhovin palveluksista maksettiin 3,5 miljoonaa dollaria kaudessa ja McGillisille puolestaan 2,2 miljoonaa.
2. pari Ken Klee-Vitali Vishnevski
Vikkeläjalkainen kaksikko on kuin luotu nykyiseen NHL:ään, jossa ei voi entiseen tapaan kahvaamalla ja estämällä hidastaa vastustajia. Pystyvät myös tukemaan hyökkäyspeliä.
3. pari Kurtis Foster-David Hale
Luotettava kolmospari, jossa Kurtis Foster hoitaa kiekollisen roolin ja David Hale kypsyy uudeksi Scott Stevensiksi johtamaan Devilsin takalinjoja.
Maalivahdit
Mike Dunham
Mike McKenna
Maalivahtien valinta oli todella vaikeaa, koska tuo osasto on ollut Martin Brodeurin hallussa niin vahvasti ja kakkosveskarit ovat olleet enemmän tai vähemmän statisteja. Arpa kohdistui kahteen mielestään kaltoinkohdeltuun lahjakkuuteen. Mike Dunhamissa ei sinänsä ole pelaajana moitittavaa, eikä turhautumisessakaan. Silti, varsinkin jälkikäteen hymyilyttävät hänen antamansa lausunnot, että hän on vähintään yhtä hyvä kuin Martin Brodeur. Onneksi seurajohto ei ollut samaa mieltä. Devilsin tiukan some-kurin uhriksi joutunut Mike McKenna saa nyt twiittailla minkä sielu sietää, mutta muualla.
Kunniamaininnoilla 13. hyökkääjäksi Krys Barch ja 7. puolustajaksi Deron Quint. Ari Ahonen on kolmas maalivahti ja Janne Ojanen AHL:stä kutsuttava apu.
Päävalmentaja: John MacLean lokakuu-joulukuu, Robbie Ftorek joulukuu-maaliskuu, Lou Lamoriello maaliskuu-kesäkuu
Viimeksi muokattu: