Mainos

Suosikkijoukkueesi Horror Team

  • 32 020
  • 82

passenger

Jäsen
Islanders kuuluu siihen osastoon, että 2000-luvulta saisi koottua ainakin kolme Horror Teamia, eikä tee edes tiukkaa keksiä nimiä. Osa tähän nimeämistäni pelaajista on tehojen valossa saattanut pärjätä ihan hyvinkin, mutta jotka ovat Islandersissa olleet aivan liian suuressa roolissa omiin kykyihinsä nähden.

Alle koottu kokoonpano pelaajista 90-luvun alkupuolelta tähän päivään. Suurin osa on hieman myöhemmältä ajalta, mutta oli vaan pakko saada Richard Pilon mukaan, kyseessä on kuitenkin ehkä huonoin NHL:ssä koskaan pelannut pelaaja.

Kolmospakkipariin olisi voinut laittaa vaikka ketä, mutta otin suomalaiset ihan vaan ettei pääse suurelta yleisöltä unohduksiin Islandersin perinteet suomalaisjoukkueena.

Oleg Kvasha - Rob Schremp - P-M Bouchard
Shawn Bates - Mats Lindgren - Brad Dalgarno
Mattias Weinhandl- Marty Reasoner - Andy Hilbert
Steve Webb - Claude Loiselle - Blake Comeau

Brendan Witt - Milan Jurcina
Rich Pilon - Dennis Vaske
Marko Kiprusoff - Janne Niinimaa


Tommy Söderström
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Palstaveljet saivat koottua kyllä melko onnistuneet Horros Hawksit. Jokeri-kolmikko Sami Helenius, Steve Passmore ja Ryan VandenBussche ansaitsisi myös paikkansa tässä Hall of Shamessa. Ensimmäinen oli lyhyen pätkän ja jälkimmäiset pidemmän aikaa joukkueessa. Kaikki tekivät kuitenkin lähtemättömän kamalan vaikutuksen. VandenBusschen tehtävänä oli toki ottaa turpaan vastustajien kovanaamoilta, mutta kaikkiaan tilastot Hawksissa ovat silti melko karmeat (263. 7+10=17 -31 592 PIM). Etenkään kun VandenBussche ei ollut tappelijoiden keskuudessakaan varsinaisesti mitään raskasta sarjaa.

Valmennustiimiin voisi kuulua vaikka Alpo "Dog Food" Suhonen ja Lorne Molleken.

Hyviä ehdokkaita on vino pino, vaikka Horror Team kakkosen kokoomiseksi.

Ja omistajaksi Bill Wirtz sekä toimitusjohtajaksi Bob Pulford.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Minun kaikkien aikojen Vancouverin Horror-Team näyttää tältä:

Jan Bulis - Mark Messier - Jason King
David Booth - Petr Nedved - Josef Beranek
Harold Drunken - Harry York - Bill Muckalt
Byron Ritchie - Marc Chouinard - Brad Isbister

Mathieu Schneider - Keith Ballard
Eric Weinrich - Jason Strudwick
Bert Robertsson - Chris McAllister

Felix Potvin
Martin Brochu

Valmennus: Mike Keenan

Pyrin välttämään kokoonpanossa puhtaita gooneja, vaikka he olisivat saattaneet olla pelitaidoiltaan huonompia kuin muut pelaajat. Lisäksi pyrin löytämään vähän jokaisen roolin pelaajia mukaan ja pyrin vähän roolittamaan joukkuetta, jotta joukkueeseen tulisi muutakin kuin minimipalkkaisia byronritchieita tai tommisantaloita.

Kokoonpanoon päästäkseen kriteerinä oli useimmissa tapauksissa joko selkeä odotusten alittaminen tai sitten selkeä kiinnostuksen ja intohimon puute pelille ja joukkueelle. Schneider, Weinrich ja Brochu pelasivat kyllä niin vähän Vancouverissa, että heidän sijoittamisensa tuonne on kyseenalaista, mutta kaikki tekivät toisaalta lähtemättömän vaikutuksen siinä ajassa minkä ehtivät Vancouverissa pelata.

Jos vähän käyn noita läpi:

Ykkössentteri Messier (ja Keenan) hajottivat pitkään yhdessä pysyneen ja finaaleissakin käyneen Canucksin rungon 90-luvun lopussa todella tehokkaasti ja nopeasti. Messier oli pelaaja, joka alkutekijöikseen käytännössä pakotti seuran ottamaan takaisin hänelle käyttöön jo alle kolmikymppisenä kuolleen Waynen Maen numeron 11 ja joka myöhemmin kapteenina ollessaan muodostui joukkueelle pelilliseksi ja henkiseksi syöväksi.

Messier ei koskaan pelannut Canucksissa onneksi sopimustaan loppuun joukkueen ostettua hänet ulos, mutta ne kolme vuotta olivat faneille elinkautinen. Messierin aikana Canucks jäi kaksi kertaa Läntisen konferenssin huonoimmaksi ja kerran toiseksi huonoimmaksi joukkueeksi. Messierilla on hieno historia, mutta silti Mark Messier Leadership Award on tänä päivänä Canucks-faneille samanlainen vitsi kuin olisi Matt Cooke Lady Byng Trophy.

Ehkä pahinta Canucks-faneille Messierissa oli se, että paitsi hän ja Keenan tuhosivat kaikkien aikojen suosituimman joukkueen Vancouverissa, Messier oli ollut vain pari vuotta aikaisemmin NY Rangersin keulakuvana Vancouveria vastaan Stanley Cupin finaaleissa. Tuolloin Canucksin kapteeni Trevor Linden pelasi sarjan neljä viimeistä peliä molemmat kylkiluut murtuneina ja kuudennen pelin lopussa juuri Messier vammautti Lindenia lisää. Linden teki tästä huolimatta kaksi maalia seitsemännessä pelissä, mutta Rangers voitti mestaruuden.

Ykkösketjun laitureista Jason Kingilla oli hieno junioriura ja hän myös aloitti Sedinien vierellä hyvin. Loukkaantumiset veivät kuitenkin pelihuumoria Kingilta ja hänestä tuli lopulta farmipelaaja, joka kävi pelaamassa myös Saksassa. Odotusarvot Kingia kohtaan olivat hänen NHL-uransa alun ja Halifax-kautensa jälkeen (61 peliä, 63 maalia) jotain muuta kuin DEL-sarjan pelaajassa.

Jan Bulis on tässä joukkueessa siksi, että hän oli Vancouverissa vain yksinkertaisesti todella tyhmä jääkiekkoilija, joka saattoi tehdä kentällä etenkin runkosarjan aikana tilanteesta riippumatta ihan mitä tahansa joukkueestaan välittämättä. Tom Larscheidin lausunto kertoi aikanaan kaiken tästä itselleen pelanneesta pelaajasta; "Jan Bulis is a dumb hockey player that makes dumb decisions almost every game that hurt this hockey team".

Kakkosketjun sentteri Petr Nedved oli minulle ehkä kaikkien aikojen suurin pettymys Canucksin varauksista. Pelaajanahan Wayne Gretzkya suuresti idolinaan pitänyt Nedved oli taitava ja huippulahjakas, mutta ehkä hänen kohtalokseen koitui karkaaminen nuorena Vancouveriin, silloisen Tsekkoslovakian huima ero Pohjois-Amerikkalaiseen elämäntapaan ja häneltä jäi puuttumaan se viimeinen palo, joka olisi vienyt hänet ihan huipulle vuosiksi (toki Nedved pelasi hyvän uran, mutta lahjoja olisi ollut vielä parempaan)?

Myös Vancouverin päätöksessä peluuttaa laihaa ja voimatonta juuri varattua hyökkääjää nelosketjussa olisi ehkä ollut toivomisen varaa. Toinen juniorikausi WHL:ssa olisi voinut toimia Nedvedille paremmin kuin NHL:ssä jämäminuuteilla pelaaminen ja ilmeisesti tuo päätös koitui myöhemmin Nedvedin kehittyessä Vancouverin kohtaloksi sopimusasioissa. Seuran onneksi Nedvedilla saatiin kuitenkin lopulta Brown, LaFayette ja Hedican, jotka olivat kaikki auttamassa Canucksia pääsemään finaaleihin.

Kakkosketjun laiturissa Boothissa ei ollut puolestaan kuin kolme isoa vikaa: jatkuvat loukkaantumiset, iso palkka ja surkea osumistarkkuus. Pelaajana Booth vaikutti sympaattiselta eikä häneltä puuttunut myöskään yritystä, mutta ikävä kyllä nuo viat olivat selvästi suuremmat kuin hyödyt. Kolmen kauden aikana Canucks sai Boothilta yhteensä 26 maalia ja maksoi hänelle noiden kausien aikana 13.5 miljoonaa dollaria.

Kakkosketjun toinen laituri Josef Beranek oli tehnyt ennen 95-vuoden työsulkua Flyersille 28 maalia, joten minulla oli odotuksia hänen suhteensa ja ilmeisesti seurassa uskottiin myös Beranekiin. Käytännön tasolla homma ei toiminut kuitenkaan Vancouverissa ollenkaan ja Beranek putosi lopulta aina nelosketjuun saakka. Beranek jäi ensimmäisellä kaudellaan kahdaksaan maaliin ja toisella kaudellaan kuuteen maaliin (61 pelissä).

Kolmosketjun sentteri Harry York oli selvästi Keenanin suosikkeja ja minulle aikanaan siksi yksi inhokeista. York oli vahva pelaaja, mutta hänen peliälynsä ei ollut NHL-tasoa. Kolmosketjun laiturit Bill Muckalt ja Harold Druken olivat puolestaan tyyppiesimerkkejä pelaajista, joilla olisi ollut kaikki lahjat, mutta kummallakaan ei ollut halua ja toisella oli lisäksi paha kentän ulkopuolinen ongelma. Muckaltin uraa pilasi olkapäävamma.

Nelosketjun Chouinardiin oli odotuksia hyvien Wild-kausien jälkeen (viimeisellä Wild-kaudella 30 pistettä), mutta Vancouverissa en ole nähnyt yhtä heikkoa pelaajaa nelosketjun sentterinä (mielestäni Tommi Santalakin pelasi paremmin). Hänet pistettiinkin kesken kauden waiver-junalla farmiin, eikä hän sielläkään tehnyt mitään. Nelosen laiturit Isbister ja Ritchie tulivat kruunaamaan Dave Nonisin manageriajan viimeisen kauden nelosketjun hankintoina. Molemmat lähtivät Vancouverista Sveitsiin ja lopettivat siihen NHL-uransa.

Puolustuksen ykkösparin Mathieu Schneider tuli liian myöhään Vancouveriin. Hänellä oli takana hieno ura, mutta pelit Vancouverissa menivät lievästi sanottuna vihkoon. Alain Vigneault savusti ison egon puolustajan lopulta pois. Schneiderin pakkipari Keith Ballard oli hänkin pelannut varsin hyvää uraa ja ollut Phoenixissa ja Floridassa top4-puolustaja neljä kautta peräkkäin. Toisin kuin Schneider, Ballard oli lisäksi vielä hyvässä peli-iässä ja Vancouverin manageri Gillis maksoi hänestä kovan hinnan (ykköskierroksen varauksen, nuoren hyökkääjän Michael Grabnerin ja Steve Bernierin).

Vancouverissa Ballardin ura otti kuitenkin isoa laskua ja hän putosi esimerkiksi Aaron Romen taakse puolustuksen peluutushierarkiassa. Koko NHL-uransa ajan lähes kaikki pelit pelannut Ballard alkoi kärsiä myös loukkaantumisista, jotka verottivat hänen ominta peliään. Esimerkiksi Vancouverin finaalikaudella Ballard oli puolustuksen peliajoissa seiskapakki, mikä oli iso pettymys silloiselle seurajohdolle ja useille faneille, varmasti myös Ballardille itselleenkin. Hänestä odotettiin ihan muuta ja myös maksettiin ihan muusta.

Kakkosparin Eric Weinrich tuli paikkaamaan puolustuksen loukkaantumisia siirtotakarajalla 2005-06 eikä ehtinyt onneksi pelata Vancouverissa kuin 16 peliä. Kunnioitettavan NHL-uran kokonaisuutena pelannut puolustaja tuli käytännössä lopettelemaan uraansa Vancouveriin ja sen huomasi kaikesta mitä Weinrich kentällä teki. Hän oli yksi harvoja sen joukkueen pakkasella tehopörssissä olleista pelaajista ja ehti vetämään 16 pelin aikana itsensä pakkaselle -13 verran, voittaen selvästi tuon negatiivisen tilaston. Onneksi Weinrich ei ehtinyt enempää pelata tuota tahtia Vancouverissa. Muuten hänellä olisi ollut -67.

Weinrichin pakkipari Strudwick tuli Keenanin aikana vaihdossa Gino Odjickiin (koko tapaus lähti Odjickin rohkeasti puolustaessa Lindenia Keenanin ja Messierin edessä) ja oli pelkästään tämän takia inhokkilistalla aikanaan. Mutta todellisuudessa Strudwick ei itse ollut syypäänä pienessäkään määrin tuohon kauppaan. Kentällä Strudwick ehti pelata Vancouverissa viiden kauden aikana ja pelasi pienessä roolissa. Hän yritti, mutta hänellä ei ollut liikettä nopeita vastustajia vastaan.

Kolmospakkipariksi olen valinnut kaksi puolustajaa, joiden ohittamiseen ei tarvinnut aikanaan syöttöketjuja. McAllister piti NHL-paikkansa isompana ja kovempana pidempään ja häntä peluutettiin hyökkääjänäkin. Hän pelasi NHL:ssä yli 300 peliä ja rikkoi kerran viiden pisteen rajapyykin. McAllister ei tosin ollutkaan maalintekijä, mutta toivoisihan sitä syvyyspelaajalta edes vähän käsiä. Robertsson kävi puolestaan pelaamassa Tampereen Ilveksessä yhden kauden 2000-luvun alussa.

Maalivahteina tässä minun joukkueessa ovat Felix Potvin, joka tuli pitkäaikaisena Toronton ykkösmaalivahtina isojen odotusten säestämänä kaupunkiin, mutta omat fanit buuasivat "Kissan" usein ulos ja hän hävisi Bob Essensalle lopulta peluutuksen. Kakkosmaalivahtina on Martin Brochu, jota huonompaa maalivahtia en ole nähnyt koskaan Vancouverin peleissä.

Valmentajana on itse oikeutetusti Mike Keenan, joka näytti aidosti vihansa pelaajia kohtaan Vancouverissa ja jonka aikana Vancouver sukelsi pahemmin kuin koskaan. Valmennusurallahan Keenanilla on kaikesta huolimatta menestystä ja menneellä kaudella hän valmensi Magnitogorskin Venäjän mestaruuteen. Keenanin teesit eivät vaan koskaan toimineet Vancouverissa.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ja Flyers "Dream Team" eetteriin. 90-luvun/ihan vuosituhannen vaihteen joukkueista ovat omat muistikuvat sen verran hataria/hämäriä, että jätettäkööt ruumiit rauhaan. Nestorit nostelkoot näitä ;) Mitään muutamien otteluiden Phantoms-nostojakaan en mukaan kelpuuttanut. Ihan olemattomia määriä Flyers-nutussa pelanneita veteraanejakaan en kivana kaverina viitsi suolata.

Joffrey Lupul - Petr Nedved - Nikolai Zherdev
Patrick Sharp - Kris Versteeg - Steve Downie
Kyle Calder - Geoff Sanderson - Pavel Brendl
Jody Shelley - Mike York - Stefan Ruzicka
Riley Cote

Randy Jones - Joni Pitkänen
Denis Gauthier – Steve Eminger
Ryan Parent - Lukas Krajicek
Mike Rathjen polvet

Ilya Bryzgalov
Michael Leighton

--------------------------

Etukäteen tiedostin, että senttereitä on varmasti vaikein kaivella, mutta olihan tuo lähes ylitsepääsemätön urakka, joten pari laituria päätyi nyt keskelle.

Hyökkäys:
- Ehkäpä tuossa vähän korostuu ne hukatut mahdollisuudet.
- Lupul oli aivan pelimies, mutta hauskanpitäminen ja NHL-unelmasta nauttiminen korostui vielä uran alkupuolella raakaa työntekoa enemmän.
- Downien ensimmäisestä stintistä muistissa on lähinnä erinäistä koheltamista ja pelikieltoja. Viime kaudella oli vuorostaan kaikkien vaivojensa myötä melkoinen varjo itsestään. Kun pelaa vielä mahtikauden Pensissä, niin saadaan luonnollinen jatkumo.
- Sharp on mukana vain ja ainoastaan muistutuksena Bobby Clarkelle lääkkeiden syönnin tärkeydestä ja korpeaahan tuo yhä edelleen
- Viime vuosien suurin lampaanperse Nikolay Zherdev on luonnollisesti mukana. Ei sitä selkäsuorassa kaartelua ja pihapelien neppailua voi vain unohtaa.
- Nedved ja Brendl edustavat pehmeitä euroja, joista ensimmäinen oli Flyersissa pelatessaan jo uransa loppusuoralla ja toinen muuten vain tusinaa.
- Calder ei pitkään Flyersissa viihtynyt, mutta jätti näköjään aika lähtemättömän vaikutuksen, kun kummittelee vieläkin mielissä. Voi voi sitä pehmeyden ja laiskuuden määrää.
- Versteeg oli varsin kovat varausvuorot maksanut deadline-haku, joka ei realisoitunut. Pelaajatyyppinäkään ei oikein istunut Flyersiin, joten varmasti molemmille osapuolille hyvä, ettei yhteinen tie jatkunut enää seuraavalla kaudella.
- Mike York ja kausi 06-07 nevö föget. Kaikki kun menee päin sitä itseään, niin hei hankitaan joulukuussa pelastajaksi parhaat vuotensa nähnyt Mike York. Tsiisus.
- Shelleystä sinänsä pidin, osin varmasti jonkinlaisena vastareaktiona tämän päälle ladottuun ylenpalttiseen paskaan, mutta olihan Jody nyt rehellisyyden nimissä rooliinsa nähden liian rahakkaalla ja pitkällä sopimuksella, eivätkä ne otteet aina näkyneet edes kokoonpanosta putoamisella. Oli myös aina vain hitaampi ja hitaampi.
- Cote tuli liigaan ryminällä viihdyttävillä otteillaan, vaikka useimmin olikin enemmän ottavana osapuolena, mutta lopulta tarjosi puuduttavia sitomispaineja, joissa lopputulos säilyi samana. Pelatahan tämä ei osannut.
- Ruzicka on tuossa nyt sellaisena nopeasti mieleen tulleena rosterin täytteenä. Tämän sijaan voisi varmasti kaivella monta muutakin kaveria, mutta edustakoot nyt kunniakkaasti "kun ei vain riitä" osastoa.

Puolustus:
- Pitkänen kuvaa kyllä hienosti sitä, mitä käy kun saa liian paljon liian nopeasti. Hetkessä seuraavasta franschise-pakista kannattajien sylkykupiksi ja muualle. Tasonsa puolesta ei listalle kuulu, mutta koko jutusta jäi päällimmäisiksi aika paha maku, mistä ei tarvitse jakaa ruusuja kummallekaan osapuolelle.
- Randy Jones joutui pelaamaan vähän turhan kovaa roolia, mikä koitui lopulta miehen Flyers-uran kohtaloksi. Tarpeeksi kun taplaa ja joutuu ns. huonoon valoon, niin vaikeapa sieltä on nousta ylös.
- Gauthier oli kyllä sopimuksineen kaikkineen yksi saatanan saaga, jota ei haluaisi muistaa.
- Parent oli kyllä täyttä tusinaa alusta loppuun, eikä Fobba-kaupan "helmestä" kasvanut niin mitään. Hidas, kädetön, jalaton, pehmeä…suoraan sanoen aivan kamala puolustaja, joka oli vesittämässä omalla panoksellaan Flyersin cuprunia keväällä 2010.
- Krajicek olisi voinut olla hyvä haku 6/7 pakin rooliin, mutta joutui olosuhteiden pakosta täyttämään tuona samaisena keväänä 5. ruutua, mikä ei mennyt täysin putkeen. Tuon jälkeen Homer rupesikin keräämään aina keväisin 2/3 kierrosten pickeillä läjän veteraanipakkeja syvyydeksi, mutta muu paletti ei ollutkaan enää samassa tikissä.
- Steve Emingeristä hakivat jotain kukkaan puhkeamista odottaa talenttia, mitä ei koskaan löytynyt.
- Rathje oli vielä aikanaan ihan pelimies, vaikka liiaksi "vanhan NHL:än" miehiä olikin, mutta kyllähän tämän paperi oli taas niitä sopimuksia, joista oli helppo aavistaa, että ongelmia tulee. Pitkäänhän tuokin roikkui LTIR-statuksella rahojaan nostamassa, mikä tuntuisi olevan yksi Flyersin teemoista.
- Listan ulkopuolelle jäi vielä läjä hyviä ehdokkaita mm. Matt Walker, Rory Fitzpatrick ja Jaroslav Modry, joista yhtäkään ei tarvitse muistella lämmöllä. Miksei Andres Liljakin. Nicklas Grossmann on vuorostaan nykypakistosta lähimpänä tätä listaa ja katsellaan nyt miten putki jatkossa kulkee…

Maalivahdit:
- Bryz-saaga oli kaikkinensa sellainen show, ettei miestä voi unohtaa vaikkei ollut läheskään heikoin veskari, jonka Flyersin maalinsuulta muistan.
- Leightoninkin sijaan voisi listata monta heikompaa nimeä, joista ei jäänyt käteen mitään hyvää, mutta muistojen kitkeryys painaa tässä kohdin.

-------------------------

Kyllähän tuo suorastaan tuoksuu Stanley Cupilta...

edit. Heh Sharpin toisen maininnan sijaan kunniaa Geoff Sandersonille, joka oli Flyers-stintinsä aikoihin jo turhan nähty tapaus. Myös Branko Radiopuhe... Radivojevicin voisi nostaa tuonne, mutta jääkööt nyt rannalle. Kaverilla oli aina hirmuisesti vauhtia ja energiaa, mutta kun peliälyä ei ollut jaetttu samalla kauhalla.
 
Viimeksi muokattu:

Jarvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, JYP (Never stop the madness)
Tältä näyttää meikäläisen anti-Flyers joukkue. Oatesin 19:stä pelistä ja 12:sta pisteestä maksettiin vaan aikoinaan liian kova hinta.

Kyle Calder - Adam Oates - Mike Knuble
Geoff Sanderson - Derek Plante - Tomi Kallio
Pavel Brendl - Kent Manderville - Alex Daigle
Branko Radivojevic - Darrel Powe - William Tibbetts
Turner Stevenson

Oscar Bartulis - Mike Rathje
Andreas Lilja - Hall Gill
Matt Walker - Denis Gauthier
Mattias Timander

Michael Leighton
Garth Snow
 

Finnish Isles

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Islanders
Islanders kuuluu siihen osastoon, että 2000-luvulta saisi koottua ainakin kolme Horror Teamia, eikä tee edes tiukkaa keksiä nimiä. Osa tähän nimeämistäni pelaajista on tehojen valossa saattanut pärjätä ihan hyvinkin, mutta jotka ovat Islandersissa olleet aivan liian suuressa roolissa omiin kykyihinsä nähden.

Alle koottu kokoonpano pelaajista 90-luvun alkupuolelta tähän päivään. Suurin osa on hieman myöhemmältä ajalta, mutta oli vaan pakko saada Richard Pilon mukaan, kyseessä on kuitenkin ehkä huonoin NHL:ssä koskaan pelannut pelaaja.

Kolmospakkipariin olisi voinut laittaa vaikka ketä, mutta otin suomalaiset ihan vaan ettei pääse suurelta yleisöltä unohduksiin Islandersin perinteet suomalaisjoukkueena.

Oleg Kvasha - Rob Schremp - P-M Bouchard
Shawn Bates - Mats Lindgren - Brad Dalgarno
Mattias Weinhandl- Marty Reasoner - Andy Hilbert
Steve Webb - Claude Loiselle - Blake Comeau

Brendan Witt - Milan Jurcina
Rich Pilon - Dennis Vaske
Marko Kiprusoff - Janne Niinimaa


Tommy Söderström

Haha, kunnioitettava suoritus. Tuo vaihtoehtojen määrä toi ähkyn enkä vain pystynyt jäsentämään pettymyksiä keskenään yhdeksi koostumukseksi.

Eric Fichaud varmaan menisi kakkosmokeksi omassa joukkueessani, sillä häneen(kin) kohdistin aikoinaan melkoisia odotuksia, mutta anti oli lopulta vähintäänkin laiha.

Kirk Muller voisi toimia kunniakapteenina, vaikka ura saarella jäikin lyhyeksi, mutta kusipäisyys ja epäammattimaisuus oli sitä luokkaa, että muodostui legendaksi ennätysajassa.

Suomalaisten Isles-historian korostaminen oli varsin osuva veto, jos ainoa jossain määrin onnistunut on Mikko Mäkelä ja häntäkin Billy Smith veti turpaan treeneissä... toki suuri kunniahan tuo on.

Richie Pilon oli sentään kohtuullinen täsmäase vanhassa pelisysteemissä NHL:ssä ja keräsi vyölleen ihan kunnioitettavan määrän pelejäkin, mutta vanhan ajan puupökkelöhän mies kyllä luistimilla oli. Eric Cairns tuli korvaamaan Pilonin aikana jolloin pökkelöiden aika oli ohi, mutta omat hetkensä iso-Ericilläkin sentään oli. Bruno Gervais ottaisi Pilonin paikan omassa kokoonpanossani kuitenkin.

Kunniarookie: Brett Lindros.

Puhdasta horroria oli toki jo ensimmäinen laajennusjoukkue kun muutenkin heikoista lähtökohdista lopputulemana oli, että WHL vei n.10 pelaajaa laajennusdraftin jälkeen ja lopullinen tuote jäällä oli melkoinen huumorikokoonpano. Heitä ei toki häpeäkokoonpanoon ole syytä sisällyttää, sillä toimivat pioneereina organisaatiolle ja takasivat hyvä sijat drafteihin, joista potvinit ja kumppanit poimittiin.
 
Viimeksi muokattu:

Teloch

Jäsen
Minä kun olisin kuvitellut, että DiPietro olisi Isles-fanien ensimmäinen valinta, mutta eihän tuota ole mainittu ollenkaan. Näin se ruoho näyttää aidalta täällä vihreyden toisella puolella.
 

Finnish Isles

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Islanders
Minä kun olisin kuvitellut, että DiPietro olisi Isles-fanien ensimmäinen valinta, mutta eihän tuota ole mainittu ollenkaan. Näin se ruoho näyttää aidalta täällä vihreyden toisella puolella.

No joo, DiPietro ja vaikka Jashin, sekä jokunen muukin tavallaan mahtuu mukaan, jos miettii mitä kaikkea menetettiin ko. pelaajien saamiseksi, mutta horror teamia ajatellen pääpaino on kai heissä, joista ei saatu mitään koskaan. DiPietro oli muutaman kauden sentään liigan eliittiä ja Jashinkin teki ok tehot aikanaan. Saattohoito vaan kesti liian kauan typerien sopimusten takia.

Kuten sanottua, Islandersin kohdalla ei tämän kasaaminen ole verrattavissa kovinkaan moneen (yhteenkään?) muuhun jengiin, mutta DP aikoinaan terveenä ja Jashin ovat kaukana kauhukokoonpanosta, jos vertaa pelkkiin turisteihin, joita kyllä riittää.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Washington Capitals, Tampereen Ilves
Matt Cooke-Michael Nylander-Martin Erat
Ulf Dahlen-Chris Beech-Wojtek Wolski
Chris Simon-Eric Belanger-Brooks Laich
Aaron Volpatti-Trent Whitfield-D.J. King

Tyler Sloan - Shaone Morrisonn
Jeff Schultz - Joe Corvo
John Erskine - Roman Hamrlik

Cristobal Huet
Jose Theodore

Aikalailla samanlaisilla mietteillä itsekin olisin tuota kokoonpanoa miettinyt, tosin yhden tärkeän vaihdon olisin tehnyt ennenkuin olisin joukkueen kentälle päästänyt: Alexander Semin... herranjumala mikä pelaaja :( Tiedä sit kenenkä tuolta laitureista pois ottaisi, mutta Semin olisi ollut omalla listallani heti ensimmäinen pelaaja :D
 

passenger

Jäsen
Haha, kunnioitettava suoritus. Tuo vaihtoehtojen määrä toi ähkyn enkä vain pystynyt jäsentämään pettymyksiä keskenään yhdeksi koostumukseksi.

Eric Fichaud varmaan menisi kakkosmokeksi omassa joukkueessani, sillä häneen(kin) kohdistin aikoinaan melkoisia odotuksia, mutta anti oli lopulta vähintäänkin laiha.

Kirk Muller voisi toimia kunniakapteenina, vaikka ura saarella jäikin lyhyeksi, mutta kusipäisyys ja epäammattimaisuus oli sitä luokkaa, että muodostui legendaksi ennätysajassa.

Suomalaisten Isles-historian korostaminen oli varsin osuva veto, jos ainoa jossain määrin onnistunut on Mikko Mäkelä ja häntäkin Billy Smith veti turpaan treeneissä... toki suuri kunniahan tuo on.

Richie Pilon oli sentään kohtuullinen täsmäase vanhassa pelisysteemissä NHL:ssä ja keräsi vyölleen ihan kunnioitettavan määrän pelejäkin, mutta vanhan ajan puupökkelöhän mies kyllä luistimilla oli. Eric Cairns tuli korvaamaan Pilonin aikana jolloin pökkelöiden aika oli ohi, mutta omat hetkensä iso-Ericilläkin sentään oli. Bruno Gervais ottaisi Pilonin paikan omassa kokoonpanossani kuitenkin.

Kunniarookie: Brett Lindros.

Puhdasta horroria oli toki jo ensimmäinen laajennusjoukkue kun muutenkin heikoista lähtökohdista lopputulemana oli, että WHL vei n.10 pelaajaa laajennusdraftin jälkeen ja lopullinen tuote jäällä oli melkoinen huumorikokoonpano. Heitä ei toki häpeäkokoonpanoon ole syytä sisällyttää, sillä toimivat pioneereina organisaatiolle ja takasivat hyvä sijat drafteihin, joista potvinit ja kumppanit poimittiin.

Ai hitto olin jo unohtanut koko Mullerin lyhyen visiitin saarella. Laitoin ainoastaan yhden maalivahdin, koska en vain pystynyt päättämään kaikista paskoista vaihtoehdoista Söderströmille varamiestä. Miten ihmeessä muuten joka ainoa muualla edes hieman pärjännyt maalivahti tuntui pelaavan uransa heikoimmat pelit Islandersissa. Esimerkeiksi löytyy kavereita kuten Ron Hextall, Felix Potvin tai John Vanbiesbrouck. Sekä maalivahteja, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa NHL-tasolle; Tom Draper, Peter Mannino tai Nathan Lawson.

Olen aina laittanut Pilonin jotenkin samaan kategoriaan Charlie Huddyn kanssa siinä mielessä, että miesten luistelutekniikka oli hyvin lähellä toisiaan. No Pilon osasi sentään tapella ja pelasi ihan hienon uran. Kukaan ei taas vieläkään tiedä, miten ihmeessä Huddy pelasi yli tuhat ottelua.

Islandersin Horror Teamia koottaessa on pakko nostaa esiin myös GM Mike Milbury ja legendaariset kaupat sekä sopimukset. Roberto Luongon ja Olli Jokisen treidaaminen vaihdossa Mark Parrishiin ja Oleg Kvashaan tai Bryan McCabe, Todd Bertuzzi & 3. Kierroksen varaus (Jarkko Ruutu) <-> Trevor Linden tai Zdeno Charan, Bill Muckaltin ja ykköskierroksen varauksen (Jason Spezza) vaihtaminen Alexei Yashiniin, jolle muuten kuitataan vielä ensi kaudella reilu pari milliä 90 miljoonaan taalan sopimuksen ulosostosta.

Islandersin suomalaishistoria kattaa tosiaan neljätoista nimeä, tässä lista nimiin ja tilastoihin. Ei tosiaan mitään suuria urotekoja, poislaskien mainittu Mikko Mäkelä.

Jäi itse asiassa niin paljon legendaarisen huonoja nimiä yli tuosta ensimmäisestä, että laitetaanpas vielä toinenkin porukka.

Kirk Muller - Brian Rolston -Joe Sacco
Jay Pandolfo - Steve Martins - Dan Plante
Dan Marois - Brett Lindros - Bill Muckalt
Tom Chorske - Jeremy Colliton - Trevor Gillies
Justin Papineau

Steve Staios - Bruno Gervais
Mathieu Biron - Tomi Pettinen
Mark Eaton - Branislav Mezei

Felix Potvin
Garth Snow
 

Setit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Aikalailla samanlaisilla mietteillä itsekin olisin tuota kokoonpanoa miettinyt, tosin yhden tärkeän vaihdon olisin tehnyt ennenkuin olisin joukkueen kentälle päästänyt: Alexander Semin... herranjumala mikä pelaaja :( Tiedä sit kenenkä tuolta laitureista pois ottaisi, mutta Semin olisi ollut omalla listallani heti ensimmäinen pelaaja :D
Seminiä tuossa pyörittelin mielessäni listalle, mutta silti jollakin kierolla tavalla pidin hänestä, hyökkäyspäässä otettujen koukkaamisjäähyjen kanssa tai ilman.
 

M10

Jäsen
Scott Young - Pierre Turgeon - Donald Audette
Valeri Bure - Jason Arnott - Ladislav Nagy
Sean Avery - Derek Roy - Jussi Jokinen
Jason Botterill - Patrik Stefan - Dan Keczmer

Sylvain Cote - Sergei Gonchar
Jyrki Lumme - Janne Niinimaa
Matt Niskanen - Jeff Woywitka

Tim Thomas
Andrew Raycroft

Siinä on lueteltuna sellaista Stars-historian havinaa, että karvat nousee pystyyn. Osa pelaajista on isolla liksalla tulleita ja totaalisiksi pettymyksiksi osoittautuneita floppeja ala. Turgeon, Young ja Audette. Ja sitten osa on pelaajia, joita en vaan koskaan voinut sietää Dallas-paidassa (Jokinen, Arnott, Avery..)
 

Murskaaja

Jäsen
Hirvityksen kauhistuksen Philly:

Chris Kunitz-Sidney Crosby-James Neal
Tyler Kennedy-Dustin Brown-Loui Eriksson
Henrik Sedin-Jonathan Toews-Daniel Sedin
Shawn Thornton-Arron Asham-Matt Cooke

Kris Letang-Duncan Keith
Brooks Orpik-Mike Green

Neljä puolustajaa riittää

Marc-Andre Fleury ainoa maalivahti.
 

Ralph

Jäsen
Hauska topic ja kovimpia äijiä ovat edottomasti nämä vähintään kahdessa eri organisaatiossa inokkilistalle joutuneet. Noita kun kerääntyisi joukkueellisen verran, niin siinä on sitten Horror All-Stars.

Toistaiseksi kyseiseen unelmajoukkueeseen ovat löytäneet itsenä seuraavat nimet, jotka löytyvät vähintään kahdesta eri joukkueesta tästä ketjusta:

Sean Avery - Pierre Turgeon - Oleg Kvasha
Kyle Calder - Tim Taylor - Jason Williams
Ville Leino - Petr Nedved - Mikael Samuelsson
Wojtek Wolski- Mike Ribeiro - Steve Downie
+ Ladislav Nagy & Scott Gomez

Jyrki Lumme - Janne Niinimaa
Andreas Lilja - Anders Eriksson
Brett Lebda - Kjell Samuelsson
+ Paul Mara

Andrew Raycroft
Cristobal Huet
 

passenger

Jäsen
Toistaiseksi kyseiseen unelmajoukkueeseen ovat löytäneet itsenä seuraavat nimet, jotka löytyvät vähintään kahdesta eri joukkueesta tästä ketjusta:

Sean Avery - Pierre Turgeon - Oleg Kvasha
Kyle Calder - Tim Taylor - Jason Williams
Ville Leino - Petr Nedved - Mikael Samuelsson
Wojtek Wolski- Mike Ribeiro - Steve Downie
+ Ladislav Nagy & Scott Gomez

Jyrki Lumme - Janne Niinimaa
Andreas Lilja - Anders Eriksson
Brett Lebda - Kjell Samuelsson
+ Paul Mara

Andrew Raycroft
Cristobal Huet


Lisätään Horror All Starsin vitosketjuun vielä sekä nuckilla Canucksissa ja minulla Islandersissa ollut lahjaton soturi Bill Muckalt.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Käytän häilyvänä rajana 2004-2005 lockout-kautta + muutamia poimintoja vähän kauempaa.

Matt Cooke-Michael Nylander-Martin Erat
Ulf Dahlen-Chris Beech-Wojtek Wolski
Chris Simon-Eric Belanger-Brooks Laich
Aaron Volpatti-Trent Whitfield-D.J. King

Tyler Sloan - Shaone Morrisonn
Jeff Schultz - Joe Corvo
John Erskine - Roman Hamrlik

Cristobal Huet
Jose Theodore

Koitan lisätä tähän Capitalsista vähän sitten versiota, jossa on historiallisempaa persektiiviä *tirsk*. Ulf Dahlenia en kyllä hyväksy, Uffe pelasi Capsissa mainiosti. Voi myös olla, että joidenkin pelaajien kohdalla minulla on aukkoja sivistyksessä kauppasyiden kohdalla, mutta kokeillaan nyt muistella.

Kevin Miller -Michael Nylander - Jaromir Jagr
Martin Erat - Aleksei Tezikov - Dustin Penner
Brad Church - Miika Elomo - Aleksandre Voltškov
Aaron Volpatti - Jiri Novotny - Jakub Klepis

1st: Jagr saapui Capitalsiin poskettoman onnistuneella pelaajakaupalla, mutta on tässä siksi, ettei häntä napannut kunnolla pelata Capsissa, eikä pleijareissa tullut menestystä. Jagr oli kaupungissa ilman äitiä ja tyttökaveria, eikä siksi oikein viihtynyt.

Miller on yksi Capsin paskimpia hankintoja koskaan. Veli Kelly oli monivuotinen luottopelaaja, mutta Kevinistä maksettiin ensin nykyinen HOF-maalitykki Dino Ciccarelli, jonka jälkeen Kevinin Caps-ura kesti 10 peliä tehoin 0+3. Huh!

Nylander oli vielä pelimies tullessaan Capsiin, muttei sopinut yhtään Bruce Boudreaun pelityyliin. Tuloksena oli kasa heikkoja pelejä ja penkityksiä. Paha pettymys, ei varsinaisesti pelaajan vika.

2nd: Erat <---> Filip Forsberg. Yksi McPheen hankinnoista, joita Adam Oates ei edes halunnut. Näin hyvin kommunikaatio pelasi GM:n ja valmentajan välillä. Toinen vastaava oli Penner keväällä. Ihme spedeilyä hankkia pelaajia, jotka eivät sovi valmentajan pelisysteemiin.

Tezikov pelaa keskellä siksi, että vaihdettiin Joe Juneaun tilalle. Juneau meni ensin Sabresin kanssa Stanley Cup -finaaliin ja sitten pelasi vielä ok kahden suunnan kausia eri jengeissä, vaikkei enää pisteitä tehnyt 90-luvun kovimpaan tahtiin.

3rd: Kolme kahtena peräkkäisenä vuonna otettua floppivarausta ENSIMMÄISILTÄ KIERROKSILTA. Heidän lisäkseen ykköskiekalla poimittiin Jaroslav Svejkovski, joka tosin kärsi loukkaantumisista ja hyvin pitkälti siksi hänen NHL-uransa jäi lyhyeksi. Oli siis taitava pelaaja. Voltškoville vielä erityishaukut siitä, että Caps sai ko. ykköskiekan varauksen kaupassa, jossa se luopui Byron Dafoesta ja monivuotisesta luottohyökkääjästä Dmitri Khristichistä. Hämärästi tosin muistelen, että Khristich ei saanut mieleistään sopimusta ja siksi kaupattiin, eli ns. pakotettu kauppa.

4th: Paskoja/keskinkertaisia 2000-luvun hankintoja. Osa ei maksanutkaan mitään, mutta osa vaihdettiin hyviin pelaajiin.

Kunniamaininta 1: Rick Tocchet - upea pelaaja saapui Capsiin kaupassa, jossa toiseen suuntaan menivät Jason Allison, Anson Carter ja Jim Carey, Capsiin Tocchet, Oates ja Ranford. Oates pelasi upean Caps-uran, mutta Caps ei selvinnyt ko. kaudella pleijareihin ja Tocchet ehti pelata vain 13 runkosarjan peliä tehoin 5+5 Capsissa. Erittäin kova hinta sinällään, vaikka Oates tosiaan maksoi monta kertaa takaisin kauppansa.

Kunniamaininta 2: Mike Ribeiro ja Mihail Grabovski. Etenkin Ribeiro. Hankittiin kallillaa, vaikkei oikein sitten ollut missään vaiheessa saumaa miestä pitää Capsissa. Maksoi Cody Eakinin ja varausoikeuden, eli vei syvyyttä ja lähti ilmaiseksi. Paskaa, organisaatiota heikentänyttä managerointia.

Pakisto:

Joe Corvo - Jack Hillen
Tyler Sloan - Scott Hannan
Nolan Baumgartner - John Slaney


Corvo oli kyllä sellainen deadline-pettymys, että. Baumgartner ja Slaney 90-luvun draftifloppeja joista tuli keskinkertaisuuksia.

Jim Carey - pleijarien täydellinen floppi Vezinasta huolimatta
Jose Theodore - voi jösses noita tilastoja Capsissa. Toki joukkue pelasi hurlumheitä mutta silti.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Ed Belfour
Brian Hayward

Brian Campbell - Niklas Wallin
Andy Sutton - Colin White
Marty McSorley - Derek Joslin

Ray Sheppard - Craig Janney - Darren Turcotte
Adam Graves - Viktor Kozlov - Bill Guerin
Mark Bell - Todd Harvey - Pat Falloon
Chris Tancill - Dody Wood - Jody Shelley

Jotkut nyt vaan päätyi listalle, kun piti saada nimiä kasaan vaikka olivat vaan paskoja eikä mitään mahdottomia vihan kohteita.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Viimeksi kun vilpertin tapasin, se sanoi olevansa katkera Belfourin siirrosta Dallasiin. Go figure. Totuus esiin!
Sen takia sitä vihaan!

Ja ehkä jonkun Ragnarssonin jalkojen hakkaamisesta yms.
 

Petri1981

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, NFL, NBA, Valioliiga, UCL
Daniel Sedin - Henrik Sedin - Jaromir Jagr
Ville Leino -Scott Gomez - Daniel Alfredsson
Kris Versteeg - Steve Ott - Mikael Samuelsson
Yevgeni Artyukhin - Boone Jenner - George Parros

Erik Gudbranson - Janne Niinimaa
Ed Jovanovski - Tobias Enstrom
Alexander Edler - Douglas Murray

Roberto Luongo
Marc-Andre Fleury
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Daniel Sedin - Henrik Sedin - Jaromir Jagr
Ville Leino -Scott Gomez - Daniel Alfredsson
Kris Versteeg - Steve Ott - Mikael Samuelsson
Yevgeni Artyukhin - Boone Jenner - George Parros

Erik Gudbranson - Janne Niinimaa
Ed Jovanovski - Tobias Enstrom
Alexander Edler - Douglas Murray

Roberto Luongo
Marc-Andre Fleury

Tää on joku All Star Horror Team vai usemmasta suosikkijoukkueesta koottu kokoonpano tai sitten en vaan tajua?
 

Setit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Koitan lisätä tähän Capitalsista vähän sitten versiota, jossa on historiallisempaa persektiiviä *tirsk*. Ulf Dahlenia en kyllä hyväksy, Uffe pelasi Capsissa mainiosti.
Ulf Dahlen pääsee listalleni pelaajana jota vihaan ilman suurempaa syytä. Liika Ruotsalaisuus paistaa miehestä. Teurasti toki korkealla mailallaan Esa Tikkasen Naganossa, voiko tämä selittämätön viha juontaa juurensa sinne?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös